Laitoksen blogissa käsitellään ajankohtaisia tietojenkäsittelytiedettä tai laitosta koskevia asioita. Blogia toimittaa provokatorisistakin kirjoituksistaan tunnettu professori Jukka Paakki. Kommentointi ja keskustelu on toivottavaa ja suorastaan pakollista.

International department blog

Summer Trip to Porvoo, 14 August 2015
The CS Blog Task Force
10
1

Hyviä kysymyksiä, huonoja vastauksia

Ulkomainen kollegani ihmettelee suuresti joitakin laitoksemme käytäntöjä, joita hän ei millään pysty ymmärtämään. Kun hän päätyy toistuvasti tivaamaan käytäntöihin hyviä perusteluja minulta, olen joutunut yllätyksekseni tunnustamaan, että en lopulta osaa selittää, miksi niihin on ajauduttu.

(1) Ihmettelyt käynnistyvät joka kerta aikaa vievällä byrokratialla: Miksi pitää täyttää kummallisia YPJWeb-, SoleTM- ja SAP-lomakkeita, mihin ne lopulta päätyvät ja onko niistä kenellekään mitään hyötyä? Mitä hyötyä on YPJ- ja kehityskeskusteluista? Miksi YPJ:ssä on kaksi osaa, vaati (demands level) ja henki (personal performance), joilla ei näytä olevan mitään eroa? Miksei voida pelkästään tutkia ja opettaa?
Olen aluksi yrittänyt perustella näiden koukeroiden ”henkilöstöpoliittista merkitystä” mutta seonnut nopeasti sanoissani. Kun olen pitkän ja syvällisen keskustelun jälkeen joutunut tunnustamaan, ettei tässä byrokratiassa ole järjen hiventä, olen päättänyt sysätä syyn kaikesta pahasta yliopiston keskushallinnolle. Syntipukin olen siis löytänyt, mutta perusteluita en. Huomaan lisäksi keskustelun aikana ajautuvani kollegani kanssa samaan mielentilaan kiroilemaan minunkin riesakseni sälytettyä byrokratiaa. Yhteinen vihollinen yhdistää kummasti.
(2) Keskustelu jatkuu tietojenkäsittelytieteen syvimmällä olemuksella: Miksei (laitoksella) (enää) tutkita Computer Sciencen syvällisiä peruskysymyksiä vaan tehdään pelkkää teollista tuotekehitystä? Missä on ”vapaa akateeminen tutkimus”? Miksi tutkitaan ainoastaan sitä, mitä rahoittajat haluavat, eikä sitä, mitä tutkijat haluavat? Miksi rahoituksen kerääminen on tärkeämpää kuin tutkimuksen laatu? Miksi professorien rahankeruuta arvostetaan eikä paheksuta, niin kuin pitäisi?
Tässä keskustelun vaiheessa joudun todella pahaan pulaan. Yritän etsiä perusteluja Suomen innovaatiopolitiikasta sekä Tekesin ja Suomen Akatemian historiasta, mutta joudun viimeistään ”strategisiin huippuosaamisen keskittymiin” (SHOK) päästessäni tunnustamaan, että tietojenkäsittelytieteen tutkimus on Suomessa ajautunut väärille urille. Yritän puolustaa professoreitamme ja tutkijoitamme toteamalla, että palkan saamiseksi pitää palkalle olla myös maksaja, mutta saan osakseni ylenkatseen, joka leimaa minut likaisen rahan niljakkaaksi kätyriksi. Täysin ansiosta.
(3) Siirrymme pikku hiljaa opiskelijoidemme perusarvoihin: Miksi he ovat tulleet tänne vain hengailemaan eivätkä tekemään innolla tieteellistä tutkimusta? Miksi he osallistuvat kursseille vain saadakseen opintopisteitä eivätkä todella oppiakseen jotakin? Miksi he käyvät töissä eivätkä opiskele tosissaan? Miksi he eivät tavoittele kunnianhimoisesti uusia tutkimustuloksia gradussaan vaan tyytyvät helppoon nakkiin, joka ei sisällä mitään syvällistä uutta?
Selitän, että useimmat opiskelijat haluavat oikeisiin töihin eivätkä tutkijoiksi ja että he käyvät töissä paitsi rahoittaakseen opintonsa myös saadakseen työelämässä vaadittavaa työkokemusta. Huomaan saman tien puhuneeni itseni pussiin: Jos asia on, kuten juuri väitin, miksi opiskelijamme sitten ovat yliopistossa eivätkä ammattikorkeakoulussa? Eivätkö he ole päässeet sinne vaan ovat ajautuneet pakon edessä tänne? Miksi he ylipäänsä enää edes yrittävät opiskella, jos jo ovat töissä? En kuitenkaan esitä näitä ilmeisiä jatkokysymyksiä kollegalleni, sillä arvaan niiden vain johtavan päättymättömään rekursioon.
(4) Kyselytunti päättyy lopulta eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin: Onko oikein, jos professori palvoo mammonaa eikä tiedettä? Onko oikein, jos opiskelija yrittää kerta toisensa jälkeen päästä tentistä läpi huonosti valmistautuneena? Onko oikein, että laitoksella saa opiskella, milloin ja miten huvittaa, ja että kaikki reputtamiset ja määräajoista lipsumiset annetaan anteeksi? Miksei kukaan tee mitään?
Onneksi nämä kysymykset ovat niin ylevällä tasolla, että delegoin välittömästi niihin vastaamisen filosofeille ja yliopistomme rehtorille. Sen verran pystyn kuitenkin selittämään, että kerron opiskelijoiden akateemisten etuisuuksien johtuvan siitä, että he ovat osanneet käyttää laajaa vaikutusvaltaansa omien etujensa puolustamiseen: aina kun pöydälle nostetaan opintojen huono eteneminen, sanelevat opiskelija-aktiivit syyksi opiskelijoiden velttoilun sijasta huonon opinto-ohjauksen ja puutteellisen jouston. Niinpä (laitoksen) tavaksi on muodostunut maksimaalinen vierihoito, loputon opiskelijan ymmärtäminen ja pykälien mahdollisimman opiskelijaystävällinen tulkinta. Huomaan kollegani huokailevan syvään ja haikailevan kunnollisen piiskauksen perään.
Eipä taida kollega näistä keskusteluista kostua yhtään mitään – niin surkeita ja täynnä aukkoja ovat vastausyritykseni. Mutta eipä onneksi mitään hätää: kaikkitietävä laitosyhteisö osaa varmaankin antaa hyviin kysymyksiin myös hyvät vastaukset.

Vaikka kommentoida voi anonyymisti, niin toiveena on että oman nimen laittaisi viestin loppuun tai kommentoisi sisäänkirjautuneena, jolloin käyttäjätunnus näkyy viestin alussa.

Lisää kommentti

CAPTCHA
Tämä kysymys esitetään kirjautumattomille käyttäjille, jotta lomakkeen automatisoitu käyttö voitaisiin estää.
6 + 14 =
Ratkaise tämä pieni laskutehtävä ja anna vastaus. Esim. 1+3, anna 4.

Kommentit

Ovatko tutkimus ja yhteiskunta toistensa vihollisia?

Minua ihmetyttää lähinnä, miksi tutkimus ja raha tai tutkimus ja yhteiskunta asetetaan toistensa vastakohdiksi. Eikö tieteen pitäisikin olla hyödyllistä yhteiskunnalle ja yhteiskunnan tukea tiedettä? Tutkimus vain tieteen tekemisen vuoksi ei ole kovinkaan arvokasta. Tieteen arvokkuus tulee sen tuloksista ja vaikutuksesta yhteiskuntaan.

Tieteen saavutusten pitäisi olla yhteiskunnan käytössä, ja siinä esimerkiksi työelämässä olevat opiskelijat ovat avainasemassa. Opiskelijat vievät uusimmat opit ja hyvät käytännöt suoraan työelämään ja toisaalta he tuovat palautetta ja kokemusta ja uusia ideoita yliopiston suuntaan.

Turun yliopiston tunnuslause "Vapaan kansa lahja vapaalle tieteelle" muistuttaa myös siitä, että kansa ja yhteiskunta tarjoavat lahjan tieteelle. Mistä ammennettaisiin kaikki mielenkiintoiset tutkimusaiheet, jos ei yhteiskunnasta ja sen tarpeesta kehittyä edelleen? Jos sosiaalisesta mediasta ei olisi tullut arkipäivässä valtavaa ilmiötä, tutkittaisiinko sitä yliopistoilla?

Kaiken kaikkiaan on rikkaus, että eri opinahjojen ja työelämän välillä on edes pienimuotoista yhteistoimintaa ja viestintää. Olisi erittäin surullista, jos yliopisto eristäytyisi tekemenään vain tutkimusta tutkimuksen vuoksi. Siinä häviäisivät molemmat osapuolet, sekä yliopisto että yhteiskunta. Yliopiston täytyy olla osa yhteiskuntaa, sillä tiede tarjoaa tarvittavia keinoja asioiden muuttamiseen.

Raha oleellinen osa yhteiskunnan toimintaa, joten sitä kautta se valitettavasti on myös oleellinen osa yliopistoa. Raha on siis vain välttämätön paha. Pitää vain ajatella, että saa sillä rahalla paljon hyvääkin aikaan.

Ja mitä tulee byrokratian määrään, tuskinpa ulkomaisilla kollegoilla tilanne on sen parempi. Ainakin näin juuri Ranskasta palanneena koen, että Suomessa byrokratian määrä on vielä kutakuinkin hallinnassa. Vain byrokratian ilmenemismuodot vaihtelevat maasta toiseen.

Ehkä yliopiston pitäisi keskittyä tekemään tutkimusta, miksi byrokratia on ongelma ja miten siitä pääsisi eroon, millä tavoin se voitaisiin korvata?

Laura

Mukava kuulla rehellisiä ajatuksia!

Kiitos Jukka!

Jukka O.

Lisää hyviä kysymyksiä!

Kopioitu ylioppilaslehdestä: "Yliopistouudistuksen myötä yliopiston hallituksen kulut satakertaistuivat ja rehtorin palkka nousi yli puolella. Johdolle puuhataan lisäksi uutta bonusjärjestelmää. Myös laitosjohdon palkat nousivat, opettajien ja tutkijoiden eivät".

Miksi?

Ja samalla opiskelijoille tarjotaan yhä enemmän keppiä esim. KELAN suunnalta eikä porkkanasta ole tietoakaan.

Miksi?

Rahoittajat vaativat

Rahoittajat vaativat tietoa siitä, mihin heidän rahansa - ja siis tutkijoiden työaika - kuluvat. Ihan ymmärrettävää.

Jos tutkimus ei olisi niin paljon teollisuuden ym. ulkoisten rahoittajien rahoittamaa, ei valvonta varmasti olisi yhtä tiukkaa.

On poliittinen päätös, mitä tutkimusta tehdään ja kuka sen maksaa. Ja se, että käytetäänkö tarjolla olevaa "ulkoista" rahaa.

Opiskelun edellytykset ja opiskelijan kunnioitus

Henkilöstöpoliittinen perustelu kehityskeskusteluille ja tavoitejohtamiselle on mielestäni paikallaan. Julkisessa hallinnossa on johtamiskäytäntöjä yritetty parantaa tulosjohtamisen keinoin ja virkamiehellä, tai ainakin virkamiesjohdolla on enemmän vastuuta toimistaan. Käytäntöjen kopioiminen yliopistomaailmaan on luontevaa, ja nämä osaltaan lisäävät laitoksen dynaamisuutta.

Ulkomaisen kollegan perusarvokäsitys sen sijaan loukkaa vahvasti opiskelijan arvokäsitysmaailmaa ja on ristiriitainen. Ei kai kenellekään ole epäselvää, että opiskelijan on pääkaupunkiseudulla aivan turha haaveilla vapaarahotteisesta asumismuodosta ilman työssäkäyntiä. Eräissä maissa opinnot rahoitetaan suurilla lainoilla ja työssäkäynti ei välttämättä ole lainkaan mahdollista. Suomessa tämä malli ei ole kuitenkaan käytännössä mahdollinen nykyisen rahoitusmallin aikana. Työkokemus opiskelujen aikana on myös arvokasta ei ainoastaan tulevan työuran kannalta, vaan siitä on varmasti hyötyä tuleville tutkijoille perspektiivin laajentamiseksi.

Huolestuttavinta esitetyssä argumentaatiossa on suhtautuminen opiskelijoihin ja opiskelijoiden arvostus. Oppilaitos on kaiketi paikka, jossa jokainen kasvaa ja pääsee toteuttamaan itseään. Mutta miksi toisinaan luennoitsijoiden asenne on suorastaan halveksiva? Eräs laitoksen ulkomaalainen kurssinpitäjä esitti jokin aika sitten kurssin luennolla, että hän ei mielellään tekisi puolenkaan luokkatilaan kokoontuneen opiskelijajoukon kanssa töitä ja kuulemani mukaan käytös ei kurssin aikana juurikaan parantunut. Oppimistulokset olivat myös kehnot.

Voidaan kysyä miksi kukaan ylipäätänsä vaivautuisi luennoille, jotka eivät kannusta ihmisiä opiskelemaan, vaan polkevat nuoria opiskelijoita maanrakoon? Vastuuta on otettava kummallakin puolella, opetustilanteet tulee olla hyvin valmisteltuja ja oppilaita kunnioitettava. Mitä edellämainittuun tapaukseen tulee, laitoksen johdon tulisi ottaa asiassa nyt se peräänkuulutettu vastuu. Jokainen tietää mikä päätös on tehtävä. Näin ei saa käyttäytä.

Oikeassa olet.

Vaikken allekirjoita julkisen hallinnon käytäntöjen kopioimista yliopistomaailmaan, ja peräänkuuluttaisin enemmän kevyttä organisaatiota, innovaatiota sekä innostusta avaimena rakenteelliseen kehittymiseen, edellinen kirjoittaja on oikeassa suhtautumisesta opiskelijoihin.

Suomalaisessa opiskelukulttuurissa oppiminen ja opiskelu on vapaata, ja ohjaajan tehtävänä ja tavoitteena pitäisi olla opiskelijoiden tukeminen oppimisessa ja edistymisessä. Yliopiston yksi tehtävä on koulutuksen tarjoaminen, eli olemme myös asiakaspalveluorganisaatio. Hyvässä asiakaspalvelussa asiakkaita, kontekstissamme opiskelijoita, ei saa kohdella miten sattuu. Eritoten opintopolulla olevien pakollisten kurssien ohjaajina ei pitäisi olla ihmisiä, jotka halveksuvat opiskelijoita ja heidän toimintaa -- riippumatta siitä, onko opiskelija täysillä mukana vai onko ensisijaisena motivaationa vain opintopisteet.

On vaan niin paljon helpompaa huudella kalkkiviivoilta.

4.1. Onko oikein, jos professori palvoo mammonaa eikä tiedettä?

Pitääkö professorin palvoa mitään? Eikö fiksuin professori, opiskelija, ohjaaja, tai kuka tahansa, osaa kyseenalaistaa, ja sitä kautta suhtautua järkevästi tiedemaailman ja yritysmaailman eroihin. Tässä professorit, joilla on kokemusta myös yritysmaailmasta ja siellä vaikuttamisesta, ovat todennäköisesti edellä akateemisessa maailmassa pysyneitä kollegoitaan. Tuosta rahan _tai_ tieteen palvomisen kyseenalaistuksesta paistaa vahva mustavalkoisuus, joka saattaa jopa heijastaa kyseenalaistajan omassa rahoitus- tai työtilantessa tuntemaa idealismia, epämukavuutta tai epävarmuutta. Tiedettä ei valitettavasti voi tehdä puhtaalla hengellä, vaan se "likainen" raha ja elanto on hankittava jostain.

4.2. Onko oikein, jos opiskelija yrittää kerta toisensa jälkeen päästä tentistä läpi huonosti valmistautuneena?

Kuinkakohan moni opiskelija oikeasti käy kokeissa huvikseen? Siis oikeasti huvikseen, ilman että hän keksisi parempaa tekemistä kokeessa istumiselle. Yksittäistapaukset, jotka taistelevat tenttien ja uusintatenttien kanssa, todennäköisesti pystyttäisiin löytämään helposti. Kuinka vaikeaa olisi lisätä ohjeistusta koealueeseen liittyen, tai vaikkapa lähettää sähköposti tälle kerta toisensa jälkeen tentissä epäonnistuvalle opiskelijalle, ja vaikkapa kysellä mitkä asiat on ne vaikeimmat kurssialueessa. Jos opiskelija jopa vastaisi, eikö tämä toisi mahdollisuuden parantaa materiaalin laatua, tai lisätä esimerkkejä, tai vaikkapa ohjata parempaan materiaalii? Miksei voisi jopa ehdottaa suullista koetta, jonka jälkeen voisi antaa suoraa palautetta aihealueista, missä opiskelijalla on ongelmia ja neuvoa eteenpäin.

Niin pitkään kuin yliopiston rakenne sallii opiskelijoiden rajattomat tentti-ilmoittautumiset, ei heikosti valmistautumisessa ole väärää. Opiskelijan ajasta se on toki pois, ja kostautuu myös myöhemmissä opinnoissa -- jos kurssista pääsee läpi vinkeillä, ei aihealue ole todennäköisesti tullut tutuksi, joka saattaa tehdä myöhemmistä opinnoista vaikeampia.

Sääntöjä voi toki muuttaa. Kymppi per erilliskoeilmoittautuminen jos on jo kerran hylsyttänyt kokeen?

4.2. Onko oikein, että laitoksella saa opiskella, milloin ja miten huvittaa, ja että kaikki reputtamiset annetaan anteeksi?

Ehkä 2005 tullut tutkintouudistus on luonut jonkinlaista aikataulua ja rotia, joka saattaa vuosien kuluttua tuoda hedelmää, ehkä ei.

Suomalaiseen, ilmaiseen yliopistoon, kuuluu vahva akateemisen vapauden perinne, jossa opiskelijat usein käyvät opiskelemassa myös mitä huvittaa. Kyseenalaistaja saattaa viitata joissain keskieurooppalaisissa maissa olevaan käytäntöön, jossa "tarpeeksi" monta kertaa hylsyttäneiltä opiskelijoilta otetaan opinto-oikeus pois.

Ehkä tällainen mentaliteetti toimisi Suomessakin. Haasteena lienee oman kulttuurimme vahva opiskelun arvostus ja painotus, ja yhtenä vientivalteistamme lieneekin KnowHow. Tämä on luonut tilanteen, jossa osa opiskelijoistamme opiskelee "koska kaikki muutkin tekevät niin". Menee hieman yhteiskunnalliseksi pohdinnaksi, mutta jos olisit sitä mieltä, että sinua arvostettaisiin yhtä paljon pelkän peruskoulun päättötodistuksen omaavana, kuin korkeakouluarvosanan omaavana, ehkäpä kaikkien ei tarvitsisi kouluttautua.

Ei kovin helppo tilanne, mutta kuten tiedämme, suuri osa opiskelijoista tekee töitä opiskelunsa ohella. Miksei sitä kansantaloudellista hyötyä, jota työssäkäyvät opiskelijat luovat, oteta huomioon näissä keskusteluissa?

4.2.1 .. ja määräajoista lipsumiset annetaan anteeksi?

Tähän jokainen ohjaaja ottaa oman kantansa. Osa henkilöistä, jotka hyväksyvät määräajoista lipsumiset, taitavat hyväksyä ne sen takia, että he rehellisesti haluavat opiskelijoiden etenevän. Jos opiskelutyöhön liittyvä raportti myöhästyy, mutta se on hyvä, pitäisikö opiskelijaa komentaa tekemään se uudestaan? Ehkä ei.

Määräajoista lipsuvat luovat itselleen etulyöntiaseman muihin opiskelijoihin, sillä heillä on aikaa tehdä työtä pidempään kuin muilla. Eli myöhästyminen tulee ottaa huomioon arvostelussa

Voisiko määräaikoja järkevöittää siten, että yhden määräajan sijaan (ainakin opiskelun alussa), opiskelijoita ohjattaisiin tekemään suunnitelmallista työtä jakamalla määräaika useampaan palaan? Kyllä.

Siirtyisikö tässä mahdollisesti opittu malli myöhempään opiskeluun? Ken tietää.

4.3. Miksei kukaan tee mitään?

Miten niin ei tee? Täällä on paljon ohjaajia, jotka välittävät ja tsemppaavat opiskelijoita. Miksei kyseenalaistaja itse tule osallistumaan tekemiseen? Muutos lähtee aina itsestä.

Luen tämän kysymyksen helposti kysymyksenä "Miksei kukaan muu tee mitään?", joka kertoo osittain kysyjän asenteesta. On vaan niin paljon helpompaa huudella kalkkiviivoilta kun todellinen toiminta tapahtuu kentällä.

-A

Opiskelijoiden perusarvoista

Kelan myöntämä opintotuki asumislisineen on tällä hetkellä enintään 499,6e miinus verot kuukaudessa. Pk-seudun vuokratasolla ja sillä tosiasialla, että vanhemmilta ei välttämättä tipu pennin pyörylää varsinkaan enää iäkkäämmille lapsosille, opiskelijalle ei jää pakollisten menojen (vesi, sähkö, internet, matkakortti, TKO-älyn bileet) jälkeen tarpeeksi rahaa edes syödä unicafessa päivittäin. Joten töihin on mentävä, ei siksi ettei opiskelu maistuisi, vaan siksi koska töitä on (onneksi) tarjolla. Laina on aika harvalle mikään vaihtoehto, vaikka valtiovalta siihen suuntaan opiskelijoita ajaisikin: työssä käymällä rahaa saa enemmän, työkokemus mahdollisesti omalta alalta sisältyy hintaan eikä valmistuessa tarvitse kuopata asuntolainatoiveita vanhoihin velkoihin.

Väittäisin, että opiskelijan perusarvot tässä elämänvaiheessa kulkevat järjestyksessä 1. vuokra HOASille ennen kuin perintätoimistot hyökkäävät niskaan, 2. murua rinnan alle ja 3. nukkuakin pitäisi ehtiä. Neljäntenä ja viidentenä ja kaukana perässä tulevat innostus tietojenkäsittelytieteeseen tieteenä, halu oppia pelkästä oppimisen ilosta ja tarve luoda omilla kätösillään kauniita teoreemoja tai koodinpätkiä. Kelakin vie rahat pois jos ei opintopisteitä kuulu. Vähän naurettavaa siis opiskelijoita tässä kohtaa syyllistää: totta helvetissä tenteissä käydään opintopisteiden takia. Tällä laitoksella sen sijaan opiskellaan, koska ala on syystä tai toisesta tuntunut omalta ja kaiken sen vaatiman vaivan arvoiselta. Jokapäiväiseen elämään se rakkaus tieteeseen ei mahdu kuin änkemällä (tai hyvän sponsorin avustuksella).

Pienille tuille ei yliopistoväki suoraan voi mitään, mutta opintojensa päähän pänttäämistä voi avittaa muillakin keinoin. Keskustelussa on ehdotettu erilaisia suoritusmuotoja, mm. suullisen tentin mahdollisuutta. Miksei näitäkin, mutta eniten ihmetyttää, kun vuosi vuodelta kaikkinainen opintojen ohjaus ajetaan laitoksella alas. HOPS-tuutorointi on käytännössä lopetettu tai vain parin hallintohenkilöstön ihmisen vastuulla. Jutteleeko niille opiskelijoille oikeasti kukaan? Kysyy, oletko oikealla alalla, opiskeletko täällä sitä mitä todella haluat ja olet tänne tullut opiskelemaan. Onko tämä sinun paikksi, vai pitäisikö sittenkin valita jotain muuta. Jos on: mitä voisit tehdä, että saisit kurssisi suoritettua tavoiteajassa. Onko opiskelumenetelmissä vikaa, piinaako muun elämän stressi liikaa, kuoliko mummi viime viikolla kohdunkaulansyöpään, tyttöystävä jätti ja kela muistaa arvossaan keltaisella kirjeellä.

Opiskelijat eivät omatoimisesti etsi apua, eivät varsinkaan ongelmaan jota eivät kunnolla tiedosta ja henkilöiltä joilta eivät usko sitä saavansa. Monet hyvinkin menestyvät opiskelijat voivat kokea HOPS-tapaamiset turhana ajanhukkana, mutta monelle heistäkin oman uran pohtiminen rauhassa tieteenalaa tuntevan ihmisen kanssa voisi valottaa monia avoimia kysymyksiä.

Väitän, ettei opiskelijoiden perusarvoissa ole mitään vikaa. Kaikista ei tule tutkijoita tai suuria teoreetikoita, eikä kaikista tarvitse tulla: tämä maailma pyörii kokonaisuudessaan nykyään ohjelmistokehittämisen ympärillä, joten töitä ja työpaikkoja riittää varmasti. Väitän myös, että laitoksemme opinto-ohjaus on puutteellista eikä tavoita ongelmapesäkkeitä. Ratkaisua en osaa tarjota, sillä itse sain taistella tieni useamman ihmisen kautta ennen kuin löysin sen, joka osasi kertoa edes, mitä sivuaineita kannattaa valita. Ja minä sentään tiesin, mitä haluan tehdä isona.

Opinto-ohjauksesta

Parahin Anonyymi,

Vaikka et tarjoa ratkaisua, kerro joitain ideoita, mitä opintojen ohjauksessa tarvitaan ja mitä ovat ne ongelmapesäkkeet, joita sen pitäisi tavoittaa? Teemme koko ajan töitä kehittääksemme opiskeluympäristöä paremmaksi.

Taustaksi kuitenkin sellainen tieto, että mainitsemasi HOPS-ohjaus, jossa opettaja oli aktiviinen osapuoli ja kutsui opiskelijan henkilökohtaiseen tapaamiseen, on purettu nimenomaan opiskelijoiden vaatimuksesta. Lopullisesti tämä kirkastui toukokuussa 2010 tiedekunnan suuressa opetuksen kehittämisseminaarissa, jossa oli toista sataa osallistujaa, lähes puolet heistä opiskelijoita. Fysiikan laitoksen "klikkereillä" toteutettu kysely paljasti, että kellään läsnäolevalla opiskelijaedustajalla ei ollut positiivista näkemystä HOPS-ohjauksesta, ainoastaan negatiivisia tai erittäin negatiivisia kokemuksia.

Lisää taustaa: vuoden 2010 vuosikertomuksesta näkee, että laitoksella on lähes 1800 opiskelijaa (ja opettajia alle 40). Oma kokemukseni on, että suurehko osa opiskelijoistamme on tarkoituksella passiivisia opiskelijoina ja esimerkiksi Etappi-yhteydenotot aiheuttavat paljonkin kritiikkiä. Tiedekunta onkin päättänyt karsia Etappi-kirjeiden lähettämisen viidestä kolmeen.

TKTL:llä olemme tietoisesti rakentaneet ohjausta siihen suuntaan, että opiskelijaa ei pakoteta osallistumaan ohjaukseen. Ei voi olla liikaa vaadittu yliopistotasolla, että opiskelija itse uskaltaa pyytää ohjausta, kun ohjausta on selkeästi on tarjolla. Laitoksen Opiskelu-sivulla heti ensimmäinen poiminta ylärivillä on Ohje kaikkeen, jossa kerrotaan selkeästi ne tahot, jotka osaavat vastata kysyksiin. Kaikki opettajatkaan eivät osaa vastata kaikkeen, ja siksi sinäkin ehkä jouduit "taistelemaan tiesi useamman ihmisen kautta" ennen kuin sait kaipaamaasi tietoa sivuaineista. Urasuunnittelun tukeminen ja mentorointi onkin vaativaa, eikä esimerkiksi alati muuttuvasta sivuainetarjonnasta ole helppo antaa ns. oikeita vastauksia (erityisesti jos mukaan otetaan JOO-opintomahdollisuudet).

On myös hyvä huomata, että opettaja rikkoo lakia kyselemällä opiskelijan tai hänen läheistensä terveystietoja. Toivon siksi, että opettajat eivät toteuta kaikkia noita aihetoiveitasi jutellessaan opiskelijoiden kanssa. Omaan ajan- ja elämänhallintaan liittyviä kysyksiä kannattaakin käsitellä mieluummin esimerkiksi HY:n opintopsykologin kanssa.

Terveisin opintoesimies

Ottaisin kantaa

Ottaisin kantaa kolmoskohtaan. Mediassa ja ainakin 2000-luvun alussa opinto-oppaissakin toitotettiin jatkuvasti, että työelämässä hyvin sijoittumisen ehdoton edellytys on ylempi korkeakoulututkinto. Siksi yliopisto on usein alasta kiinnostuneen ykkösvaihtoehto, ammattikorkeat jossakin alempana listalla.

Jos tilanne todella on se, että laitoksella on kirjoilla peräti 1800 opiskelijaa, ja vuosittainen sisäänottokin on moniin muihin yliopiston laitoksiin verrattuna varsin runsasta, on selvää, että kaikkien sijoittuminen tutkijan töihin on sula mahdottomuus. Lapsesta asti tutkijoiksi tähtäävät lahjakkuudet varmasti selvittävät tarkasti laitoksen tarjoamat tutkijanuran mahdollisuudet, mutta eiköhän valtaosa ihmisistä hae laitoksen opiskelijoiksi nimenomaan päästäkseen myöhemmin johonkin fiksuun ja hyväpalkkaiseen työpaikkaan. Tämähän on jo maalaisjärjelläkin koko opiskelun perusajatus: ensin opetellaan asioita, sitten mennään töihin.

Laitoksen opetuksen ja työelämän välillä on hieman absurdi ristiriita. Laitokselta valmistuneita pidetään työmarkkinoilla jossain mielessä esimerkiksi ammattikorkeaihmisiä korkea-arvoisempina. Käytännön tilanne voi kuitenkin olla se, että vuosikausia teoriaa päntännyt ja tenttejä hyvillä arvosanoilla suorittanut tktl-ammattilainen on työelämän alussa aivan sormi suussa. Normaalit työelämän tehtävät liittyvät varsin harvoin laitoksella ulkoa opeteltujen tietokannan hallinnan algoritmeihin tai aikavaativuuksien laskemiseen. Silti työelämässä ymmärretään tietojenkäsittelytieteen laitos korkealaatuisena alan koulutusta tarjoavana tahona. Jos tktl todella haluaa profiloitua nimenomaan tutkimusta eikä käytännön töihin valmistavaa opetusta harjoittavaksi laitokseksi, tämä tulisi tuoda julki huomattavasti nykyistä selkeämmin. Lisäksi vuosittaista sisäänottoprosenttia tulisi pienentää murto-osaan: on absurdia kuvitella, että kaikki laitokselta nykyvolyymilla valmistuvat sijoittuisivat yliopistolle tai muualle yhteiskuntaan jonkinlaisiksi tutkijoiksi.

Työssäkäymisestä

Opiskelusta ja työstä. Itse olen suorittanut opintoja työn ohessa. Olen toiminut pitkään ohjelmistokehityksen parissa. Mielestäni työ ohjelmistoalalla vaatii teoreettista taustaa, jota vain TKTL on tähän asti pystynyt tarjoamaan. Onko sillä merkitystä suorittaako maisterin opintonsa 5 vuodessa ja valmistuu 25 vuotiaana vai 20 vuodessa ja valmistuu 40 vuotiaana. Jos siis jatkuvasti työn ohessa opiskellen maksaa veroja ja opiskelee tenttejä silloin kun on aikaa. Niin saattaa maksaa muutaman muun opiskelijan opinnot samalla, kun suorittaa omansa.

Vesa

työssäkäynnistä ja opiskelusta

Laitos saa opiskelijasta rahansa vasta kun tämä on valmistunut joten laitoksen kannalta on merkitystä valmistuuko 5 vai 20 vuodessa.
Työnantajat nykyisin palkkaavat mieluiten vastavalmistuneita tai valmistumassa olevia koska se on helppo tapa saada ammattitaitoista väkeä pienemmillä palkkakustannuksilla ilman että tarvitsee maksaa extraa 15-20 vuoden työkokemuksesta. 40-vuotiasta vastavalmistunutta ei mielellään palkata kun ei sille kehtaa maksaa aloittelijan palkkaa ja useimmissa töissä työn laadulla ei nykyään ole niin suurta merkitystä että kokemuksesta kannattaisi maksaa.
TKTL:n koulutuksesta on kyllä ollut hyötyä, esim. internet-protokollakurssin tcp-pakettien kulusta piirretyistä kaavioista oli hyötyä helpdesk-tehtävissä kun asiakas lähetti tcpdumpin todisteeksi. (Tuotekehityshommissa tuota osaamista ei ollut tullut tarvinneeksi.)

Anonyymi työssäkäyvä opiskelija

Hyvää tekstiä!

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Valitettavasti Suomi on byrokratian tyyssija. Asiat vaan tehdään monen mutkan kautta koska niinhän ollaan aina tehty.

- Laina Koskinen

 

Jukka Paakki on ohjelmistojärjestelmien linjan vastuuprofessori, laitoksen entinen esimies ja tiedekunnan entinen dekaani.

  

 

04.02.2013 - 11:08

Nyt kaikki pelaamaan akateemista Bullshit-bingoa!

25.10.2012 - 12:36

Osana syksyn Johdatus tekoälyyn -kurssia järjestettiin kurssin opiskelijoiden kesken shakkiturnaus. Tehtävä oli toteuttaa yksi tärkeimmistä shakkialgoritmin eli "shakkibotin" osista eli heuristinen arviointikriteeri, joka liittää annettuun pelitilanteeseen numeerisen arvion siitä, kumpi pelaaja on niskan päällä. Heuristiikka on tarpeen, koska shakkipelissä ei kaikkia mahdollisia pelejä ehditä käydä läpi niiden suuren määrän takia.

07.09.2012 - 13:15

Kansainvälisiä esikuvia seuraten on Suomeen nyt saatu Julkaisufoorumihankkeen tuloksena tieteellisten julkaisukanavien ensimmäinen laatuluokitus. Yhteensä noin 22 000 tieteellistä julkaisukanavaa (lehdet, kongressisarjat, kirjankustantajat) on luokiteltu kolmeen laatuluokkaan (tasot 1, 2, ja 3) eli perustasoisiin, johtaviin (noin 15 % kaikista) ja korkeimman tason (noin 5 % kaikista) tieteellisiin julkaisukanaviin. Luokitustyö tehtiin 23 tieteenalakohtaisessa arviointipaneelissa Tieteellisten Seurojen Valtuuskunnan organisoimana.

31.05.2012 - 17:11

Tiedekunta laski keväällä tilastoja jatko-opintojen kestosta ja tohtorien iästä. Hyvä uutinen: tietojenkäsittelytieteessä tohtorin tutkintoon kuluva aika on 5.3 vuotta (mediaani), ei siis ihan hirmuisesti enemmän kuin tavoitteena oleva 4 vuoden aika. Huono uutinen: väittelyyn kuluva aika ei ole yrityksistä huolimatta lyhentynyt 12 viime vuoden aikana (ks. kuva). Pienistä lukumääristä johtuvaa vaihtelua on toki ollut, muttei selvää muutossuuntaa.

14.03.2012 - 19:09

Tämä artikkeli on pitkälti oman turhautumiseni purkamista, koska erityisesti viimeisen reilun vuoden aikana opiskelijoiden laiskuus ja viitsimättömyys tuntuvat saavuttaneen aivan uusia huippuja. Vaikka tämä artikkeli onkin vain ihan ikioma mielipiteeni, olen keskusteluissa muiden opettajien kanssa havainnut, että heidän kokemuksensa ovat vahvasti samansuuntaisia.

02.02.2012 - 13:17

Lyhyesti

Stanfordin yliopisto järjesti syksyllä 2011 kolme MOOC-kurssia (massive open online course), joille voi osallistua kuka tahansa. Kurssit käsittelivät tekoälyä, koneoppimista ja tietokantoja. Kahdesta ensinmainitusta luvattiin HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijoille opintopisteitä.

04.10.2011 - 18:12

Perusohjelmointikurssien tavoite ei oikeasti ole jonkun yksittäisen ohjelmointikielen kieliopin oppiminen ja sen mahdollinen soveltaminen. Kaiken alkuvaiheen opinnoissa tehdyn ohjelmoinnin taakse on piilotettu huomattavasti yleishyödyllistä harjoittelua.

25.08.2011 - 16:26
Laajassa ”trendence Graduate Barometer” –kyselyssä selvitetään säännöllisesti eurooppalaisten yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä heidän opinnoistaan sekä heidän tulevalle työuralle asettamiaan odotuksia. Vastikään on julkaistu viimeisimmän, syksyllä 2010 toteutetun selvityksen tulokset. Kyselyyn osallistui yhteensä 310 945 opiskelijaa 24 maasta ja 1077 yliopistosta. Suomesta mukana oli mm. 568 kandidaatti-, maisteri- ja tohtoriopiskelijaa Helsingin yliopistosta. Koska selvityksen kohdealueina ovat taloustieteet, (tieto)tekniikka ja luonnontieteet, olivat Helsingin yliopiston edustajat pääasiassa matematiikan ja tilastotieteen (65,8 %) sekä tietojenkäsittelytieteen (36,2 %) opiskelijoita.
13.06.2011 - 14:41

Ulkomainen kollegani ihmettelee suuresti joitakin laitoksemme käytäntöjä, joita hän ei millään pysty ymmärtämään. Kun hän päätyy toistuvasti tivaamaan käytäntöihin hyviä perusteluja minulta, olen joutunut yllätyksekseni tunnustamaan, että en lopulta osaa selittää, miksi niihin on ajauduttu.

18.05.2011 - 11:50

Kuten saimme 12.5. lukea laitoksen pääuutisista, on Helsingin yliopisto ränkätty maailmanlaajuisesti sijoille 51-100 tietojenkäsittelytieteessä. Onko rakas laitoksemme siis maailman huipulla vai mutasarjassa?

02.05.2011 - 16:32

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö on myöntänyt laitoksen RAGE-tutkimusryhmälle kolmeksi vuodeksi rahoitusta ketterän opetuksen kehittämiseen ja tutkimiseen. Mutta mitä on ”ketterä opetus”, ja onko laitoksen opettajilla oikeutusta käyttää ohjelmistokehittäjien pyhää varattua sanaa ”ketterä” omiin tarpeisiinsa?

13.04.2011 - 15:18

Laitosta ei – ainakaan meidän omasta mielestämme – tunneta riittävän hyvin. Suurin syyllinen on tietenkin asiantuntematon valtamedia, joka säännön mukaan unohtaa meidät silloin kun se alan tutkimuksesta tai opetuksesta jotain uutisoi.

Syndicate content