Department of Computer Science [pre 2018 site]

Lyhyesti

Stanfordin yliopisto järjesti syksyllä 2011 kolme MOOC-kurssia (massive open online course), joille voi osallistua kuka tahansa. Kurssit käsittelivät tekoälyä, koneoppimista ja tietokantoja. Kahdesta ensinmainitusta luvattiin HY:n tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijoille opintopisteitä.

Yhteenvetona kurssiin oltiin keskimäärin hyvin tyytyväisiä ja sen koettiin palvelleen vähintään yhtä hyvin kuin oman laitoksen vastaava opetus. Suorituksen todennus ja kirjaaminen eivät tuottaneet normaalista poikkeavaa hallinnollista vaivaa (ei enempää eikä vähempää), eikä muitakaan ongelmia ilmaantunut. Ohjelmointitehtävien täydellinen puuttuminen oli kurssin merkittävin yksittäinen puute. Summa summarum, MOOC-kurssien hyväksilukemista voi pitää hyvänä muttei täysin ongelmattomana ratkaisuna.

Taustaa: Johdatus tekoälyyn ja AI Class

Laitoksen oma JohTek-kurssi on neljän opintopisteen laajuinen kaikille pääaineopiskelijoille pakollinen aineopintotasoinen kurssi. Se luennoidaan kerran vuodessa syyslukukauden ensimmäisessä periodissa.

Stanfordin yliopisto aloitti syksyllä 2011 kolmen MOOC-kurssin tarjoamisen kaikille halukkaille. Tekoälykurssille (“AI Class”, www.ai-class.com) piti ilmoittautua omalla nimellä verkossa ja suoritukset kirjautuivat ko. opiskelijalle kurssin edetessä. Kurssi koostui viikottaisista luennoista, niihin liittyvistä pienistä tehtävistä (quiz), joihin vastattiin monivalinta- tai numeerisin vastauksin. Kurssilla oli myös väli- ja loppukoe, jotka kumpikin oli suoritettava 72 tunnin ikkunan sisällä vapaasti valittavana 4 tunnin jakson aikana.

Opiskelijoiden kokemuksia: vaikeuksien kautta voittoon

Opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella AI Class –kurssi herätti etukäteen suuret odotukset. Kurssia pitivät tunnetut tekoälytutkijat Peter Norvig, joka on toinen alan “raamatun” Artificial Intelligence: A Modern Approach toinen kirjoittaja, ja Sebastian Thrun, joka on tunnettu itsestään ajavien autojen menestyksekkäästä tutkimuksestaan.

Etenkin kurssin alussa opiskelua kuitenkin haittasivat tekniset ongelmat, jotka osin johtuivat odotettuakin suuremmasta osallistujamäärästä: kurssille osallistui toistasataa tuhatta opiskelijaa. Ladattavat videot ja kotitehtävät olivat välillä jumissa tai myöhässä aikataulusta. Ongelmiin kuitenkin löydettiin nopeasti ratkaisuja ja tarvittaessa aikataulua löysennettiin, jotta opiskelijat ehtivät suorittaa tehtävät riittävän ajan kanssa.

Kurssin ensikerran luennoinnista seurasi myös joitakin sisällöllisiä ongelmia. Monet opiskelijat valittelivat, että joissain tehtävissä vastaus ei selvinnyt luennoidusta materiaalista tai että se oli selvä ilman luentojakin. Tällaisen kuvan sai myös joistakin väli- ja loppukokeista. Jotkut kysymykset olisivat voineet olla peräisin vaikkapa Tieteen kuvalehden loppusivujen pähkinäpalstalta.

Pääosin sisältöjä ja tehtäviä kuitenkin kiiteltiin. Etenkin muoto, jossa luennot olivat lyhyitä, 5-15 minuuttin mittaisia, ja luentoja seurasi aina sen sisältöä kertaavia kysymyksiä, oli monesta erinomainen. Tehtävät pakottivat arvioimaan omaa osaamista ja tarvittaessa palaamaan luentoihin tai etsimään lisätietoa esimerkiksi Wikipediasta ja alan kirjallisuudesta. Lisämateriaalia oli ilmeisesti riittävän helppo löytää, koska kirjan tai muun “virallisen” materiaalin puutetta ei kukaan harmitellut.

Arvioinnista: “Congratulations! You have successfully completed…”

Sertifikaatit

Kurssin onnistuneesti suorittaneet saivat Stanfordista PDF-muotoisen sertifikaatin.

Sertifikaatissa annetaan prosenttiosuus oikeista vastauksista, jossa eri osien painotus oli sellainen, että luentoihin liittyvien tehtävien paino oli 30%, välikokeen 30% ja loppukokeen 40%. Lisäksi parhaaseen 50%, 25%, 10% tai 5% kuuluneiden opiskelijoiden kohdalla on tästä erikseen maininta, kuten yllä (25%).

Arvostelu

Pisterajat olivat melko tiukat, koska kysymykset olivat pääosin helpohkoja. Näinkin tiukoilla arvosanajakauma oli painottunut korkeampiin arvosanoihin: arvosanoja 4 ja 5 oli yhteensä 22 kappaletta eli 54 % kurssin läpäisseistä opiskelijoista. Jakauma oli kokonaisuudessaan seuraava:

1 ****** (6)

2 ****** (6)

3 ******* (7)

4 ********* (9)

5 ************* (13)

Varmenteet ja muu valvonta (sen puute)

Yhteenveto

Kurssin suoritti 41 opiskelijaa, joista karkeasti arvioiden vähintään puolet oli joko suorittanut tai oli samaan aikaan suorittamassa laitoksen omaa JohTek-kurssia. Merkittävä osa näistä jätti JohTek-kurssin kesken, koska koki Stanfordin kurssin mielenkiintoisemmaksi tai verkkokurssina paremmin omiin aikatauluihin sopivaksi (se myös alkoi muutaman viikon myöhemmin).

Stanfordin kurssin kautta on siis tuotettu yhteensä useita kymmeniä opintopisteitä, jotka ovat omalle laitoksellemme vähintäänkin hyvin halpoja. Koska JohTek-kurssin oppimistavoitteet ovat eläneet viime vuosina eivätkä mitkään niistä ole merkittävässä roolissa jatkokurssien esitietoina, ei ole suurta riskiä, etteivätkö opiskelijat jatkossakin kyseisellä kurssilla oppisi riittävän hyvin JohTekin korvaavia asioita, lukuunottamatta ehkä tekoälymenetelmien käytännön toteutusta, mitä harjoiteltiin JohTek-kurssilla melko paljon, mutta Stanfordin kurssilla ei lainkaan.

PS. Monia askarrutti syksyn mittaan Stanfordin ja kurssien vetäjien innokkuus tarjota ilmaista opetusta. Ainakin Thrunin kohdalla tähän kysymykseen tuo mielenkiintoisen näkökulman viimehetken tieto, jonka mukaan Thrun on irtisanoutunut Stanfordin professuuristaan ja omistautuu jatkossa opetuspalveluja tuottavan firmansa pyörittämiseen.