582702 Käyttöliittymien arviointimenetelmät

Osaa erottaa annetusta käyttöliittymästä joitain käyttöliittymän ominaisuuksia, vaikka ne menevät vielä osittain sekaisin omien mielipiteiden kanssa.

Osaa tehdä valmiiksi annetun käyttötilanteen suorittamisesta kuvasarjan, johon on merkitty käyttäjältä vaadittavat toimenpiteet näkyviin.

Osaa auttavasti paikantaa käyttöliittymän pahimpia ongelmakohtia, joissa käyttäjältä vaaditaan kohtuuttomasti vaivannäköä tehtävän suorittamiseksi (tehokkuus) tai joissa oikeaa toimintoa tai toimintatapaa on todella vaikea keksiä (opittavuus).

Tuntee keskeisimmät hyödyllisyyden ja käytettävyyden määritelmät ja ymmärtää niiden merkityksen suurin piirtein.

Osaa erottaa käyttöliittymän ominaisuudet käyttäjien ja suunnittelijoiden mielipiteistä sekä omista mielipiteistä.

Tuntee käytettävyyden eri osa-alueet ja näistä erityisesti opittavuuden ja tehokkuuden käsitteet. Erottaa käyttäjältä vaadittavan mekaanisen työn ja kognitiivisen työn. Osaa löytää käyttöliittymästä esimerkkejä erityyppisistä ongelmista.

Osaa paikantaa käyttötilanteiden suorittamisessa ilmenevää puuttuvaa tietosisältöä ja toiminnallisuutta.

Ymmärtää tietosisällön, toiminnallisuuden ja käytettävyyden osa-alueiden sidoksen käyttötilanteisiin.

Osaa erotella ensisijaisia käyttöliittymän ongelmia sellaisista, jotka ovat seurausta jostain toisesta ongelmasta.

Tuntee erityyppisiä opittavuusongelmia ja keskeisimmät tehokkuusongelmien piirteet.

Ymmärtää käyttäjältä vaadittavaa kognitiivista työtä selittäviä malleja ja osaa soveltaa kognitiivisen psykologian tutkimustuloksia.

Osaa arvioida kirjallisuudessa esitettyjä hyödyllisyyden ja käytettävyyden määritelmiä.

Näkee yhteyksiä käyttöliittymän tietosisällön, toimintojen ja käytettävyyden sekä ohjelmistolle asetettavien vaatimusten välillä.

Tietää, että käyttäjiä haastattelemalla tai heidän työtään havainnoimalla voidaan saada selville käyttötilanteita.

Osaa kuvata vapaamuotoisen tekstin avulla realistista käyttötilannetta, vaikka mukana on paljon epäolennaista dataa ja toisaalta keskeisiä piirteitä on jäänyt pois. Tilanneasetelman idea kuitenkin selviää auttavasti.

Osaa mennä käyttäjien työpaikoille selvittämään käyttötilanteita haastattelemalla käyttäjiä ja/tai seuraamalla käyttäjien työskentelyä.

Osaa perustella, miksi todellisten käyttötilanteiden selvittäminen on käyttöliittymän arvioinnin kannalta tärkeää.

Pystyy kirjaamaan käyttötilanteista muistiin keskeiset piirteet melko kattavasti käyttöliittymän arviointia ja parannusehdotusten suunnittelua varten.

Osaa tunnistaa huonon testitapauksen ja perustella, miksi se ei kelpaa käyttöliittymän arviointiin.

Muillakin kursseilla ja työpaikalla selvittää heti alussa keskeisimmät käyttötilanteet, joita käyttää käyttöliittymän suunnittelussa ja testitapauksina.

Osaa käyttää selvitystyöhön tarkoituksenmukaisia menetelmiä.

Poimii käyttötilanteista vain testauksen kannalta kriittiset piirteet ja jäsentää ne.

Ymmärtää, missä mielessä autenttisempaa dataa saadaan käyttäjien työn havainnoinnista tai kontekstuaalisista haastatteluista pelkkiin erillisiin haastatteluihin verrattuna.

Tuntee muitakin kenttätutkimusmenetelmiä ja osaa soveltaa niitä.

On nähnyt jonkun toisen käyttävän tietokoneohjelmaa.

Ymmärtää eron arviointimenetelmillä kerättyjen löydösten ja omien mielipiteiden välillä.

Tuntee käytettävyystestauksen, käytettävyysläpikäynnin, simulointitestauksen, kognitiivisen läpikäynnin ja heuristisen arvioinnin idean ja tietää suurin piirtein, miten jokaisella menetelmällä arvioidaan käyttöliittymää.

Löytää käyttöliittymästä joitain ongelmakohtia jokaisella menetelmällä, vaikka suuri osa keskeisistäkin ongelmista jää usein havaitsematta ja joukossa on virheellisiä löydöksiä.

Ymmärtää eron arviointimenetelmillä kerättyjen löydösten (havaintojen) ja niistä tehtyjen johtopäätösten välillä.

Osaa tehdä valmiille ohjelmalle tai itse laatimalleen prototyypille käytettävyystestin, käytettävyysläpikäynnin, simulointitestauksen, kognitiivisen läpikäynnin ja heuristisen arvioinnin.

Osaa kerätä tulokset lisäämättä niihin mitään ylimääräistä ja jäsentää ne.

Löytää valitun menetelmän avulla selville saatavia keskeisimpiä ongelmakohtia  ja osaa luokitella niitä käytön tehokkuuden ja opittavuuden näkökulmasta. Tehokkuudesta erottelee mekaanisen työn ja kognitiivisen työn. Osaa tulkita myös puuttuvan tietosisällön ja toiminnallisuuden ongelmia.

Osaa laatia parannusehdotuksen, joka korjaa testauksessa esille tulleet ongelmat (eikä muita).

Osaa verrata kahta erilaista käyttöliittymäratkaisua arviointimenetelmien avulla ja paikantaa erot. Pystyy menetelmiä soveltaen asettamaan vaihtoehtoiset ratkaisut paremmuusjärjestykseen, jos niiden ero on riittävän suuri.

Tuntee eri menetelmien keskeisimmät vahvuudet ja heikkoudet sekä kirjallisuuden että oman kokemuksensa pohjalta.

Valitsee aina käsillä olevaan tilanteeseen sopivimmat arviointimenetelmät.

Osaa kiteyttää menetelmien keskeisimmät erot.

Osaa itse tehdä arviointimenetelmistä kevyempiä tai muuten muokattuja versioita ja sovittaa niitä käsillä olevan tilanteen tarpeisiin työpaikalla ja muilla kursseilla.

Tuntee eri arviointimenetelmien suurimmat riskit.

Osaa suhteuttaa kirjallisuudessa eri termeillä esitettyjä menetelmiä ja niiden yhdistelmiä oppimiinsa menetelmiin.

Osaa esittää perusteltua lähdekritiikkiä kirjallisuudessa raportoiduista tutkimuksista ja esittää jatkokysymyksiä.