EDOC–konferenssi Helsingissä 29.8. - 2.9.2011

Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitos isännöi 29.8 - 2.9. Kumpulan kampuksella 15. kansainvälistä EDOC -konferenssia. Konferenssin viitekehys liittyy yritysjärjestelmiin, niiden arkkitehtuureihin ja teollistuviin alustoihin. Erityisesti konferenssisarjassa toistuvia teemoja ovat liiketoimintaprosessien hallinta, palveluperustaiset järjestelmät ja liiketoimintaa tukeva järjestelmien verkottuminen.

Konferenssi on vuosittainen ja kiertää kolmea maailmankolkkaa: Eurooppa, Aasia-Oseania ja Amerikat. Helsinkiä isännöintivuorossa seuraa kuuluisa Tsinghuan yliopisto Kiinassa.

Konferenssi tuo Helsinkiin kansainvälisen aktiivisen joukon tutkijoita ja teollisuuden edustajia, joiden kädenjälki näkyy niin standardoinnissa kuin korkealaatuisessa akateemisessa tutkimuksessa ja koulutuksessa. Suomalaisten yritysten ja tutkimusyhteisöjen toivotaan konferenssin myötä löytävän selkeämmin yhtymäkohdat käytännön kehitystyön ongelmien ja jo olemassa olevien tutkimustulosten välillä, ja rohkaistuvan harppaamaan näkyvissä olevan kehityskaaren (katso Kuva 1) nykyaikaisempaan päähän.

 

Yritysautomaatiosta palveluekosysteemeihin: yritysjärjestelmien kehityskulku ja tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen

Perinteisten yritystietojärjestelmien joustokyky riittämätöntä palveluekosysteemeihin perustuvan liiketoiminnan tarpeisiin.

Koulutuksen, tiedon ja tietämyksen lisääntynyt saatavuus sekä ICT-infrastruktuurin yleistyminen ovat muuttaneet erityisesti kansainvälisen liiketoiminnan ympäristöä ja toimintaedellytyksiä. Organisaatiot ovat näiden muutosten kannustamina keskittyneet voimakkaammin ydintoimintoihinsa. Liiketoiminta on samalla siirtynyt tiukasti kytketyistä arvoketjuista löyhempiin, autonomisista toimijoista koostuviin arvoverkkoihin. Tuoteperustaisesta liiketoiminnasta ollaan enenevissä määrin siirtymässä palveluperustaisiin liiketoimintamalleihin; tähän ovat syinä muun muassa kilpailukyvyn säilyttäminen ja edistäminen, tuotannon siirtyminen halvemman työvoiman maihin, paremmin ennakoitavissa olevat tuotot sekä asiakkaiden sitouttaminen.

Tulevaisuudessa liiketoiminta käyttää yhä enemmän niin kutsututtuja palveluekosysteemejä. Palveluekosysteemi on organisaatioiden ja yksilöiden muodostama sosiotekninen järjestelmä, joka mahdollistaa autonomisten toimijoiden välisten, palveluperustaisten arvoverkostojen muodostamisen ja hallinnan. Palveluiden tuottamiseen, jakamiseen ja hyödyntämiseen käytetään soveltuvaa ICT-infrastruktuuria, esimerkiksi pilvipalvelumalliin perustuvaa teknologista alustaa.

Organisaatioiden tietojärjestelmät ovat kehittyneet vuosikymmenien aikana organisaation sisäisen integroinnin ja yritysautomaation järjestelmistä organisaatioiden välisen yhteistoiminnan sekä verkottuneen talouden mahdollistajiksi. Tässä kirjoituksessa käsittelemme ensin niin kutsuttujen yritysjärjestelmien yleisiä haasteita sekä kehityskulkua. Kehityskulkua leimaa liiketoiminnan tukitoimien automatisointi tehokkuuden ja joustavuuden nimissä. Tulevaisuuden palveluekosysteemeissä toimiakseen yritysjärjestelmien ja niiden yhteistoimintaa tukevien alustojen nähdään tässä visiossa sisältävän yhä enemmän infrastruktuuripalveluita, jotka automatisoivat yritysjärjestelmien hallinnointia ja niiden välisen yhteistoiminnan muodostamista, sekä tukevat liiketoimintapäätösten tekemistä avoimissa palveluekosysteemeissä. Teollisuuden ja tutkimusinstituuttien yhteisellä standardointityöllä sekä yliopistojen perustutkimuksella on omat roolinsa kehitettäessä yritysjärjestelmiä tulevaisuuden palveluekosysteemeihin perustuvien liiketoimintaympäristöihin soveltuviksi; käsittelemme standardien ja tutkimuksen roolia sekä haasteita kirjoituksen lopuksi.

Yritysjärjestelmien haasteet

Organisaation liiketoimintaa tuetaan yritysjärjestelmällä, johon katsomme kuuluvaksi tietojärjestelmien lisäksi myös organisaatiossa sovellettavat prosessit, hallinnointimenetelmät, parhaat käytänteet ja muut ei-tekniset resurssit. Jotta organisaatio pystyisi toimimaan tehokkaasti liiketoimintaympäristössään, tulee yritysjärjestelmän pystyä vastaamaan useisiin erilaisiin haasteisiin. Eräitä suurimpia haasteita ovat liiketoimintaprosessien hallinta, liiketoiminnan ja sitä tukevien tietojärjestelmien välinen vastaavuus, sekä yritysjärjestelmien yhteistoiminta.

Yritysjärjestelmät tukevat erityisesti organisaation liiketoimintaprosesseja, jotka ovat organisaation liiketoiminnan ja kilpailukyvyn perusta. Liiketoimintaprosessien hallinnan (business process management) tehokkuus ja joustavuus mahdollistavat oman toiminnan optimoinnin, tuovat kyvyn reagoida nopeammin liiketoiminnan muuttuviin vaatimuksiin, sekä mahdollistavat prosessien räätälöitävyyden asiakkaiden vaatimuksiin paremmin soveltuviksi. Liiketoimintaprosessien hallittavuuden ja tehostamisen edistämiseksi on kehitetty esimerkiksi työvuomoottoreita (workflow engine), jotka suorittavat ennalta määriteltyjä, automatisoitavia osia liiketoimintaprosesseista ja hyödyntävät organisaation tietojärjestelmiä ja henkilöstöresursseja yksittäisten tehtävien suorittamiseen. Liiketoimintaprosessien hallinta on kuitenkin laaja-alaisempi ongelma, joka sisältää työvoiden suorituksen lisäksi muun muassa liiketoimintasääntöjen sekä erilaisten toimintatapojen ja politiikkojen vaikutuksen työvoiden suoritukseen.

Organisaation liiketoiminnan ja sitä tukevien tietojärjestelmien välinen vastaavuus (business-IT alignment) on suuri haaste yritysjärjestelmissä. Semanttinen kuilu liiketoimintayksikön ja IT -yksikön sanaston ja toimintatapojen välillä sekä epäsuhta liiketoiminnan tarpeiden ja tietojärjestelmien kyvykkyyksien välillä voi pahimmillaan heikentää organisaation kilpailukykyä. Kustannustehokkuuden lisäksi hyvä vastaavuus liiketoiminnan ja tietojärjestelmien välillä parantaa myös organisaation reagointikykyä.

Liiketoiminnan ja tietojärjestelmien välistä kuilua on kurottu umpeen erilaisilla lähestymistavoilla. Palvelusuuntautuneet arkkitehtuurit (service-oriented architecture, SOA) on lähestymistapa, jossa tietojärjestelmiä kehitetään, hallinnoidaan ja hyödynnetään palvelunsuuntautuneisiin menetelmiin ja teknologioihin perustuen.

Yritysjärjestelmien hallinnointiin on kehitetty erilaisia lähestymistapoja, joiden avulla liiketoiminnan ja tietojärjestelmien välistä vastaavuutta voidaan paremmin ymmärtää, koestaa ja kehittää. Tällaisia lähestymistapoja ovat esimerkiksi yritysarkkitehtuurit (enterprise architecture) sekä niihin läheisesti liittyvät yritys- ja tietojärjestelmien sekä palveluiden hallinnointimenetelmät (governance).

Yritysjärjestelmien välinen yhteistoiminta on tullut yhä tärkeämmäksi, kun yritysten liiketoiminnan painopiste on siirtynyt yksinkertaisista, tiukasti kytketyistä tuotantoketjuista monimutkaisiin ja avoimiin arvoverkostoihin. Yhteistoiminnalla (collaboration) tarkoitetaan järjestelmien (tietojärjestelmä, palvelu, yritysjärjestelmä) välistä yhteistyötä ennalta määritellyn yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistoiminnallisuuden suurimmaksi esteeksi tulee yleensä yhteentoimivuus (interoperability), jonka voidaan nähdä koostuvan kolmesta toisiaan täydentävästä tasosta. Teknisellä yhteentoimivuudella tarkoitetaan tietojärjestelmien välistä yhteensopivuutta siten, että esimerkiksi toimivat kommunikaatiokanavat pystytään luomaan järjestelmien välille. Semanttisella yhteentoimivuudella tarkoitetaan informaation ja palveluiden välistä yhteensopivuutta käsitteiden tasolla siten, että yhteistoiminnallisilla järjestelmillä on samanlainen tulkinta kommunikoidusta informaatiosta sekä palveluiden käyttäytymisestä. Pragmaattisella yhteentoimivuudella tarkoitetaan organisaatioiden intentioiden, liiketoimintasääntöjen ja toimintapolitiikkojen välistä yhteensopivuutta. Pragmaattinen yhteentoimivuus onkin vaativin yhteentoimivuuden taso ja ainoa, joka voi taata yritysjärjestelmien välisen yhteistoiminnan.

Yhteentoimivuuden takaamiseksi eri tasoilla on käytetty erilaisia lähestymistapoja. Teknisen yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi on kehitetty sanomanvälitys- ja kommunikointistandardeja (esimerkiksi XML, Web Services ja TCP/IP) ja niihin pohjautuvia teknologioita (esimerkiksi väliohjelmistoalustoja). Vaikka tekninen yhteentoimivuus voidaan nykyään saavuttaa melko vaivattomasti käyttämällä yhtenäistäviä teknologiaratkaisuja, on semanttisen ja pragmaattisen yhteentoimivuuden saavuttaminen työlästä ja aikaa vievää. Yleensä nämä korkeammat yhteentoimivuuden tasot saavutetaan ennalta määritellyillä sopimuksilla informaation tulkinnoista ja palveluiden käyttäytymisestä, sekä tarkastamalla ja sopimalla manuaalisesti yhteistoimintaa halajavien organisaatioiden pragmaattinen yhteentoimivuus. Liiketoiminnan joustavuuden ja päätöksenteon tehokkuuden lisäämiseksi tulisi kuitenkin sekä semanttisen että pragmaattisen yhteentoimivuuden takaaminen saada mahdollisimman automatisoiduksi.

Yritysautomaatiosta verkottuneen talouden yritysjärjestelmiin

Yritysjärjestelmät ovat liiketoimintaympäristön muuttuessa kehittyneet suuntaan, jossa organisaation joustavuutta ja tehokkuutta on pyritty parantamaan automatisoimalla liiketoimintaa tukevia aktiviteetteja. Karkeasti ottaen tämä kehityskulku voidaan jakaa neljään yritysjärjestelmiä ja liiketoimintaympäristöä kuvaavaan vaiheeseen. Kuhunkin vaiheeseen liittyy sitä karakterisoivia ongelmanasetteluja sekä yritysjärjestelmien toiminnan tehostamiseen tähtääviä lähestymistapoja. Yritysjärjestelmien kehityskulkua on havainnollistettu kuvassa 1.

Ensimmäisessä vaiheessa (Yritysautomaatio kuvassa 1) liiketoimintaa tukevien tietojärjestelmien pääasiallisena tarkoituksena oli yrityksen sisäisen toiminnan tehostaminen. Esimerkkeinä ongelmista, joita erityisesti tässä vaiheessa pyrittiin ratkaisemaan, olivat liiketoimintaprosessien hallinta sekä yritysten käyttämien, mahdollisesti erillisten tietojärjestelmien ja sovellusten integrointi (enterprise application integration, EAI). Näihin haasteisiin saatiin osittaisia ratkaisuja soveltamalla automatisoitua työvoiden hallintaa sekä integroituja, tyypillisesti keskitettyjä, yritystietojärjestelmiä (enterprise resource planning, ERP).

Yritysjärjestelmien evoluution toisessa vaiheessa (Sähköinen kaupankäynti kuvassa 1) tietojärjestelmiä alettiin avata organisaation ulkopuolelle toimitusketjujen tehostamiseksi sekä asiakas- ja yhteistyösuhteiden muodostamisen ja hallinnan helpottamiseksi. Erityisiksi ongelmiksi tämän sähköisen kaupankäynnin vaiheen aikana nousivat muun muassa organisaatioiden välisten tietojärjestelmien tekninen yhteentoimivuus sekä liiketoiminnan ja sitä tukevien tietojärjestelmien välinen vastaavuus. Teknisiä yhteentoimivuusongelmia aiheuttivat erityisesti organisaatioissa käytetyt eri teknologioihin perustuvat tietojärjestelmät sekä standardien kypsymättömyys. Teknisen yhteentoimivuuden takaamiseksi työstettiin standardeja sekä standardointialoitteita, kuten XML, W3C:n WS-* -standardointialoitteet.

Semanttisen yhteentoimivuuden saavuttamisen tueksi kehitettiin yhtenäistäviä sanastoja, kuten ebXML. Liiketoiminnan ja tietojärjestelmien välisen vastaavuuden edistämiseksi ryhdyttiin yritys- ja tietojärjestelmiä kehittämään palvelusuuntautuneen ideologian mukaisesti. Palvelun käsitteestä saatiin abstraktio, joka yhtenäistää paremmin liiketoimintaa ja tietojärjestelmiä. Lisäksi palvelusuuntautuneisuus mahdollistaa löyhän kytkennän teknologian ja liiketoiminnan välillä, tuoden organisaatiolle paremmat mahdollisuudet ulkoistaa liiketoiminnalleen toissijaisia tukitoimia. Palvelun käsite ei itsessään vielä tuo näitä hyötyjä, mutta mahdollistaa ne soveltuvien yritysjärjestelmien hallintomenetelmien (governance) ja palvelusuuntautuneiden arkkitehtuureiden yhteydessä käytettynä.

Liiketoiminnan edellytysten muuttuessa on organisaatioiden toiminta siirtynyt yhä enemmän verkottuneeseen ympäristöön. Yritysjärjestelmien kehityksen kolmas vaihe (Verkottunut talous kuvassa 1) korostaa erityisesti tietojärjestelmien kyvykkyyttä tukea organisaation toimintaa erilaisissa arvoverkostoissa. Organisaatiot toimivat verkottuneen talouden kontekstissa itsenäisinä toimijoina, jotka päättävät autonomisesti yritysjärjestelmänsä kyvykkyyksistä, miten ja milloin palveluita tarjotaan ulkopuolisille toimijoille tai kuinka niitä kehitetään.

Kuva 1: Yritysjärjestelmien kehityskulku yritysautomaatiosta palveluekosysteemeihin.

Verkottuneen talouden heterogeenisessä, autonomisten toimijoiden muodostamassa yritysjärjestelmäverkostossa tulee ongelmaksi erityisesti semanttinen yhteentoimivuus: organisaatioilla voi olla erilaiset tulkinnat ja oletukset informaation sisällöstä tai palveluiden käyttäytymisestä. Ongelmaa voidaan helpottaa käyttämällä informaation ja palveluiden kuvaukseen hyvin määriteltyjä, formaaleja kuvaustapoja, jolloin mahdolliset tulkintaongelmat voidaan tunnistaa ja tämän jälkeen ratkaista. Esimerkiksi semanttinen web ja sopimusten hallintaan liittyvät lähestymistavat, kuten esimerkiksi palvelutasosopimusten hallintajärjestelmät, helpottavat näiden semanttisten yhteentoimivuusongelmien ratkaisua.

Yhteistoiminnallisuuden edistämiseksi on kehitetty joukko lähestymistapoja, standardeja sekä teknologioita, jotka muodostavat yhtenäistäviä alustoja yritysjärjestelmien välille. Siinä missä yritysautomaatiossa pyrittiin integroimaan yritysten sisäisiä tietojärjestelmiä, käytetään nykyään esimerkiksi pilvilaskentamalliin ja -teknogiaan (cloud computing) perustuvia teollistettuja alustoja organisaatioiden välisen yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Teollistetuilla alustoilla tarkoitamme yhtenäistävää, mahdollisesti toimialakohtaista, teknologista alustaa ja siihen liittyvää yhteistoimintaympäristö, joka määrittää yhteentoimivuuden eri tasojen mahdollistamiseksi joukon standardeja, puitesopimuksia ja käytänteitä. Nykyään yhteistoimintaympäristön määrittelyt on annettu yleensä implisiittisessä muodossa, kuten dokumentteina tai yhteisön sisäisinä säännöstöinä. Tästä johtuen yhteentoimivuuden saavuttaminen semanttisella ja pragmaattisella tasolla voikin osoittautua hankalaksi.
 

Yritysjärjestelmät tulevaisuuden palveluekosysteemeissä
 

Tulevaisuudessa palveluperustainen liiketoiminta tapahtuu yhä enemmän palveluekosysteemeissä, joissa organisaatiot ja yksilöt hyödyntävät sähköisiä palveluita ekosysteemin säännöstöjen mukaisesti. Palveluekosysteemi on pitkä- tai lyhytaikainen toimijoiden, teollistetun alustan ja yhteistoimintaympäristön muodostama kokonaisuus, joka on muodostettu esimerkiksi yhteisen intressin (kuten kriisinhallinta), toimialan(esimerkiksi puuteollisuus) tai liiketoimintamahdollisuuden (esimerkiksi olympialaiset) ympärille. Jokaisella palveluekosysteemillä on omanlaisensa arvoverkosto, joka määrittelee eri toimijoiden roolit sekä motivoi ekosysteemin olemassaolon ja siihen osallistumisen. Yksittäinen organisaatio voi toimia samaan aikaan useammassa eri palveluekosysteemissä. Tällaisessa palveluekosysteemeistä koostuvassa liiketoimintaympäristössä yritysjärjestelmien haasteiksi nousevat erityisesti eri ekosysteemeissä toimimisen mahdollistaminen, toiminnan hallinta dynaamisessa ympäristössä sekä teollistettujen alustojen tehokas hyödyntäminen.

Palveluekosysteemeihin perustuvassa liiketoimintaympäristössä toimiminen edellyttää organisaation yritysjärjestelmältä joustavuutta sekä kykyä monimuotoiseen palveluiden tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Yritysjärjestelmän joustavuudella tarkoitetaan tässä erityisesti yrityksen tietojärjestelmän muokkautuvuutta tietyn palveluekosysteemin vaatimuksiin sopivaksi, kuitenkin siten, että organisaation liiketoiminnan ja ekosysteemissä toimimisen välille ei synny ristiriitaa. Tällaisen joustavuuden saavuttamiseksi tulee yritysjärjestelmän ja ekosysteemikohtaisen teollistetun alustan välinen yhteensopivuus taata tehokkaasti sekä teknisellä, semanttisella että pragmaattisella tasolla. Lisäksi yritysjärjestelmän tulee mahdollistaa eri konfiguraatioiden ja organisaation liiketoiminnan välisen vastaavuuden todentaminen ja mahdollisten konfliktien ratkominen.

Palveluekosysteemeissä menestyäkseen on organisaation pystyttävä tuottamaan ja hyödyntämään palveluita mahdollisimman jouhevasti. Palveluita on tuotettu perinteisesti sisäisten kehityssuunnitelmien ja tarpeiden ehdoilla. Viime vuosina palveluiden kehittämisessä on alettu huomioimaan avoimempia kehitysmenetelmiä, joissa organisaatiot pyrkivät hyödyntämään ja rikastuttamaan soveltuvien käyttäjäyhteisöjen innovaatiomekanismeja. Tukeakseen käyttäjälähtöisen innovoinnin (user-driven open innovation) tai avoimen palveluinnovoinnin (open service innovation) mekanismeja käyttääkseen tulee organisaation liiketoimintatavan sekä tietojärjestelmän oltava valmiita avoimeen toimintaan. Yritysjärjestelmien sekä teollistettujen alustojen tulee innovatiivisen palvelutuotannon mahdollistamiseksi tukea palveluiden käytön ja käyttötapojen seurantaa uusien palvelutarpeiden löytämiseksi, palveluiden erikoistamista (niin toiminnallisten kuin laadullisten ominaisuuksien suhteen), palveluiden yhdistämistä (composition) uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi, sekä palveluiden niputtamista (bundling) muiden palveluiden tai tuotteiden osaksi. Nykyisellään yritysjärjestelmät ja niiden yhteistoimintaa mahdollistavat teollistetut alustat eivät juuri tarjoa tällaisia mekanismeja.

Yritysjärjestelmien tarkoituksena on palvella organisaatioiden liiketoimintaa mahdollisimman jouhevasti. Vaikka edellä olemmekin keskittyneet liiketoimintatarpeista nouseviin haasteisiin, ovat yritysjärjestelmien tutkimuksen ja kehityksen keskiössä pitkälti perinteisiin hajautettuihin järjestelmiiin ja verkkopalveluihin perustuvat tietotekniset ratkaisut. Nykyään teollistetut alustat perustuvat usein pilvipalvelumallin hyödyntämiseen, jossa infrastruktuuri- (Infrastructure as a Service, IaaS) ja toimialakohtaisia palveluita (Platform / Software as a Service, PaaS / SaaS) käytetään yhtenäistävänä teknologisena ratkaisuna. Vaikka pilvipalvelumalli tuokin mukanaan monia hyötyjä ja ratkaisee teknisiä yhteentoimivuusongelmia, on ongelmana nykyisessä mallissa erityisesti riittämätön tuki semanttisen ja pragmaattisen yhteentoimivuuden takaamiseksi. Palveluiden välinen yhteentoimivuus taataan tyypillisesti pilvialustakohtaisilla dokumentaatioilla ja sopimuksilla, koska jokainen pilvialusta on omanlaisensa toimintaympäristönsä standardien puuttuessa. Pragmaattisen tason yhteentoimivuus perustuu ennalta määriteltyihin ja lähinnä teknisen tason yksityiskohtiin kantaa ottaviin palvelutasosopimuksiin, koska yhteistoimintaympäristön määritykset ovat implisiittisiä.

Eri teollistettujen alustojen ja niiden sisältämien palveluiden (esimerkiksi eri pilvipalvelualustojen) yhtäaikainen hyödyntäminen on nykyään jokseenkin mahdotonta ilman työlästä alustojen ja palveluiden välistä integrointia. Käytännössä palveluiden tuottajat ovat siten sidottuja yhden teollistuneen alustan ja siihen liittyvän palveluekosysteemin toimintamalliin. Jotta organisaatioiden toimintaa palveluekosysteemeihin perustuvissa liiketoimintaympäristöissä voitaisiin tukea, tulee teknologiakeskeisistä ja toimittajakohtaisesta ad-hoc – alustoista siirtyä kohti standardoituja, konfiguroituvia ja hallittavissa olevia teollistuneita alustoja.

Palveluekosysteemeissä toimimiseen tarvitaan lisäksi standardeja ja lähestymistapoja muun muassa yritysjärjestelmien suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, palveluiden tuottamiseen, pragmaattisen yhteentoimivuuden takaamiseksi, sekä palveluekosysteemeiden hallitsemiseksi. Tällä hetkellä teollistettuihin alustoihin liittyen on jo olemassa joitain standardeja ja standardialoitteita on työn alla (katso tekstilaatikko ”YRITYSJÄRJESTELMIIN LIITTYVÄÄ STANDARDOINTITYÖTÄ”). Olemassa olevat standardit rajoittuvat kuitenkin melko tekniselle tasolle ja erityisesti pilvipalvelumalliin liittyvä standardointityö on vasta aluillaan.

Yritysjärjestelmien suunnittelua ja toteutusta koskevia standardeja on työstetty esimerkiksi erilaisten arkkitehtuurikehikkojen (esimerkiksi The Open Group Architecture Framework, tai ISO RM-ODP viitemalli) ja kuvaus- tai mallinnuskielten (esimerkiksi OMG:n SysML) muodossa. Nämä lähinnä perinteisiin hajautettuihin järjestelmiin ja yritysten tietojärjestelmiin kohdentuvat standardit eivät kuitenkaan ota huomioon esimerkiksi palveluekosysteemeiden avoimuudesta ja toimijoiden autonomisuudesta johtuvia haasteita. Tällaisia haasteita ovat esimerkiksi yksityisyyden ja luottamuksen hallinta avoimessa palveluekosysteemissä.

Palveluiden tuottamisen ja hyödyntämisen helpottamiseksi on tehty erityisesti palveluiden kuvaukseen liittyvää standardointia. Esimerkiksi W3C – organisaatio on tuottanut WSDL ja WS-Policy – standardointialoitteet, joiden avulla voidaan kuvata teknisten palveluiden toiminnallisia ja laadullisia ominaisuuksia. Palveluista koostuvien järjestelmien rakenteen, käyttäytymisen ja rajapintojen kuvaamiseen on OMG tuottanut mm. SoaML – standardointialoitteen. Palveluiden toteuttamiseen voidaan soveltaa saman organisaation MDA – kehikkoa (Model Driven Architecture), jota hyödyntäen palvelukuvauksista saadaan automaattisesti tuotettua tarkempia kuvauksia sekä varsinaisia toteutuskomponentteja (esimerkiksi lähdekoodia tai konfiguraatiotiedostoja).

Yritys- ja tietojärjestelmien hallinnointiin on kehitetty standardeja, joiden avulla yritykset voivat kehittää toimintaansa ohjatusti ja hallitusti. Esimerkiksi The Open Group organisaatio on kehitettänyt SOA Governance Framework – viitekehyksen, joka määrittelee käsitteitä, lähestymistapoja ja prosesseja palveluperustaisten yritysjärjestelmien hallinnointiin. Tietojärjestelmien hallinnointiin on kehitetty ITIL-malli, jonka uusimmat versiot ottavat kantaa myös joiltain osin palveluiden tuotantoon. Nykyisten hallinnointimenetelmien heikkous on kuitenkin siinä, että niissä organisaatiot nähdään yksittäisinä, muusta maailmasta erillisinä yksiköinä. Palveluekosysteemeissä toimiakseen yritysjärjestelmän hallinnointimenetelmien tulisi ottaa huomioon myös ekosysteemien rajoitteet ja säännöstöt, elinkaaret ja itse ekosysteemien sekä niihin liittyvien teollistettujen alustojen hallinnointitarpeet.

Standardointityöhön osallistuvat kaupalliset organisaatiot toimivat tyypillisesti standardien suhteen sellaisella aikaperspektiivillä, että standardien käyttökelpoisuudesta ja toteutumisesta voidaan jo alun alkaen olla melko varmoja. Uusien lähestymistapojen ja teknologioiden kehittäminen pidemmän aikavälin visioihin pohjautuen jätetäänkin ymmärrettävästi yleensä yliopistojen ja muiden tutkimusinstituuttien tehtäväksi. Tämän hetken standardointityössä ollaan vaiheessa, jossa pyritään kehittämään standardeja, jotka mahdollistavat yritysjärjestelmien toiminnan verkottuneessa taloudessa. Tähän työhön kuuluvat muun muassa pilvipalvelumalliin ja – teknologioihin liittyvä standardointialoitteet.

Nykyinen standardointityö ei kuitenkaan ota vielä kantaa palveluekosysteemeiden ja niissä toimivien yritysjärjestelmien haasteisiin. Voidaksemme vastata tulevaisuuden haasteisiin, tarvitaan akateemista tutkimusta soveltuvien lähestymistapojen ja teknologioiden kehittämiseksi. Nykyisistä standardointialoitteista puuttuu useita elementtejä, joita tarvitaan tukemaan yritysjärjestelmien toimintaa palveluekosysteemeissä. Tärkeimpiä elementtejä ovat esimerkiksi 1) konfiguroituvat teollistetut alustat, 2) yhteentoimivuuspalvelut (interoperability services utility) semanttisen ja pragmaattisen yhteentoimivuuden (mukaan lukien luottamus- ja yksityisyysnäkökohdat) mahdollistamiseksi, sekä 3) sopimusneuvottelupalvelut ekosysteemeissä toimimisen ja niihin liittyvien liiketoimintapäätösten tehostamiseksi.

Tulevaisuuden palveluekosysteemeissä toimimiseen ja yritysjärjestelmien haasteisiin tällaisissa ympäristöissä liittyvä tutkimus on aktiivista. Tutkimusta tehdään esimerkiksi yhteistoimintaan liittyen kehittämällä formaaleja menetelmiä, joilla semanttisen ja pragmaattisen yhteentoimivuuden tarkistamista voidaan automatisoida. Tulevaisuuden yritysjärjestelmiä ja palveluekosysteemeiden problematiikkaa käsittelevä EDOC – konferenssi (katso tekstilaatikko ” EDOC–konferenssi Helsingissä 29.8. - 2.9.2011”) on edustava esimerkki akateemisesta tutkimuksesta tällä alueella. Konferenssin aihepiiriin kuuluvat muun muassa liiketoimintaprosessien hallinta, liiketoiminnan ja tietojärjestelmien välinen vastaavuus, yritysjärjestelmien hallinnointi ja yhteistoiminta, sekä teollistettujen alustojen infrastruktuuripalvelut.

YRITYSJÄRJESTELMIIN LIITTYVÄÄ STANDARDOINTITYÖTÄ

Teollistuneet alustat

  • W3C: WS-* standardointialoitteet (mm. määrityksiä palveluiden välisen kommunikoinnin mahdollistamiseksi)
  • ISO/IEC JETC1/SC38: Distributed application platforms and services (mm. pilvipalveluihin liittyvää, SOA ja Web Services standardointia)

Järjestelmien suunnittelu ja toteutus

  • The Open Group Architecture Framework (TOGAF, järjestelmäarkkitehtuureiden kuvausmenetelmä)
  • ISO/IEC JTC1/SC7: Software and Systems Engineering (mm. RM-ODP viitemalli, arkkitehtuureihin, ohjelmistoihin ja kuvauskieliin liittyvää standardointia)
  • OMG: SysML (järjestelmäsuunnitteluun soveltuva mallinnuskieli)

Palvelutuotanto

  • W3C: mm. palveluiden kuvauskieliä (esim. WSDL, WS-Policy)
  • OMG: mm. SoaML, MDA (palveluperustaisten järjestelmien suunnittelu ja toteutus)

Järjestelmien hallinnointi ja turvallisuus

  • Open Group SOA Governance Framework
  • ITIL
  • WS-Policy

●●●
KIRJOITTAJAT
Artikkelin kirjoittajat kuuluvat EDOC–konferenssia isännöivään CINCO–ryhmään (http://cinco.cs.helsinki.fi).
Dosentti Lea Kutvonen on ryhmän vetäjä, Toni Ruokolainen pian palveluekosysteemeistä väittelevä tutkija ja opettaja. Ryhmä osallistuu mm. kansainvälisen INTEROP VLABin ja IFIP WG5.8 toimintaan.
●●●

Luotu

18.08.2011 - 13:15

Uusi sivusto!

TÄMÄ ON TIETOJENKÄSITTELYTIETEEN OSASTON VANHA SIVUSTO

Tietojenkäsittelytieteen osaston uudet sivut sijaitsevat www.helsinki.fi-palvelimella.

Osoite cs.helsinki.fi ohjautuu nyt uudelle palvelimelle. Tätä osoitetta voidaan edelleen käyttää osaston www-osoitteena. Vanha sivusto löytyy paikasta cs.helsinki.fi/pre2018.

 

Uusien professorien tervetuliaisluennot ke 29.11. klo 14 - 18

Tietojenkäsittelytieteen uudet professorit esittelevät tieteenalansa ja tutkimuksensa tärkeimmät kysymykset 20 minuutissa.
Luennot järjestetään päärakennuksessa keskiviikkona 29.11. klo 14.00 alkaen.

sali 6 uusi puoli, 3. krs

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Esko Ukkonen esittelee lyhyesti Pan Huin.

14.15 Pan Hui: MOBILE AUGMENTED REALITY: BLESSING OR CURSE?

Tietojenkäsittelytieteen laitos täyttää 50 vuotta

#uhcs50

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään torstaina 31.8.2017 klo 13-18 juhlaseminaari yliopiston päärakennuksen juhlasalissa (Unioninkatu 34).

uhcs50.cs.helsinki.fi