<-- Gunjafeta Revisited
> Etusivu > Troiluksen Kauppamatka III
--> Kleitoksen Urotyöt I
Sitten se lauantain ryhmä: kysehän on seuraavista tavoitteista, joita seikkailijat toteuttivat sessiossa. Troilus halusi käydä Spathaarsian kaupungissa myymässä ja ostamassa ihmeellisiä esineitä maagi Zomuiksen kanssa. Georges halusi käydä matkan varrella Sibyllan temppelissä koska oli vakuuttunut siitä, että hänet on kirottu. Viimeiseksi Kleitos halusi tavata Zomuiksen hankkiakseen tältä unentarpeen poistavan taikajuoman. Luvassa oli siis matkailua ja kaupankäyntiä.
Georges oli ennenkin käynyt Sibyllan suuressa temppelissä, joka on sisämaassa suuren eteläntien varrella. Niinpä tämä ei ollutkaan mikään ongelma, erityisesti kun Troilus vaunuineen kulki samaa reittiä, sen sijaan että olisi lähtenyt uhmaamaan Pangaian hampaita tai muuta vastaavaa.
Georgeen käynti temppelissä oli itsessään varsin opettavainen kokemus. Prosessi oli yksinkertainen: Georges maksoi temppelille ja kävi nukkumaan papin toimittaman lyhyen rukouksen jälkeen. Yön varrella hän näki erinäisiä unia (Sibyllan temppelissä nähdyt unet muistaa aina täydellisesti), joita aamulla sitten tulkitsi Sibyllan papin avustuksella.
Tällä välin Kleitos viihdytti meitä rakentamalla jumalattoman ison kokon ja suorittamalla ensimmäisen on-stage-elementaalinkutsunnan pelissä. Yksityiskohdat olivat hauskoja ja Kleitos sai pienen tulielementaalin sidottua piippuunsa, niin että se sytyttää piipun käskystä.
Georges sai selville kryptisistä unistaan, joissa myös itse kettujen kreivi pistäytyi, että mustien kukkuloiden hämäläiset ovat todellakin kironneet hänet. Mitään sen suurempaa yhteyttä Georgeella ja hämäläisillä ei ole ollut, mutta hän tuntuu kuulevan näiden soitannan paljon useammin ja selvemmin kuin muut. Georges nyt päätti joka tapauksessa käydä valkoisella kukkulalla tervehtimässä edesmennyttä Frosylista.
Spathaarsiassa viimein seurue änkesi tapaamaan maagi Zomuista jonka kanssa heillä on ollut ennenkin bisneksiä. Zomuis oli toteuttanut pyynnön muutamien taikaesineiden tutkimisesta, ja niinpä Harmaahaukat saivatkin nyt haltuunsa Perseuksen hampaat, joihin siis on sidottu tämä 500 vuotta vanha henki, Perseus. He eivät ole vielä yrittäneet itse jututtaa sitä, mutta voi olla että henki tietää mielenkiintoisia asioita.
Oleellisempana asiana Troilus ryhtyi nyt kaikkein kriittisimpään kauppaansa; hänellä oli nimittäin mukanaan muinainen muistikristalli jonka toverukset olivat nostaneet edellisenä kesänä harmaahaukan linnan syvyyksistä. Muistikristallit ovat maagien tekemiä synteettisiä kiteitä, joihin he pystyvät kirjoittamaan monia kirjoja ja lukemaan niitä omilla keinoillaan. Toveruksilla oli syytä uskoa, että tämä mahtavan maagikuninkaan muistikristalli sisältäisi tietoa joka houkuttaisi maagin kuin maagin tekemään mitä hyvänsä saadakseen sen käsiinsä. Osoittautuisiko Zomuis luottamuksen arvoiseksi?
Saadessaan kristallin niin yllättäen eteensä kiirehti maagi ensiksi laboratorioonsa. Palattuaan hän istui pitkään tuijottamassa kristallia liikahtamatta. Niin kauan hän istui sanomatta sanaakaan, että Troiluksen piti itse perätä maagin arviota kristallista.
"Minulla ei ole mitään millä maksaa tästä kristallista." olivat Zomuiksen sanat. Sankariemme päätös luottaa maagiin osui oikeaan, ja maagin päätös kertoa totuus oli myös oikea. Neuvottelemalla sankarimme nimittäin päätyivät molempia tahoja hyödyttävään sopimukseen. Eihän näes kukaan harmaahaukoista tehnyt itse kristallilla mitään.
Sankarit saivat tingittyä seuraavaa: he lainaisivat kristallin maagille ja vaihdossa tämä antaisi väkevän taikamiekan, triskifoon, jonka tämä oli tehnyt suurella vaivalla kahden kollegansa avustuksella. Kaupantekijäisinä Troilus sai toisen mahtavan magian välineen, säkin johon sopisi mitä hyvänsä.
Merkkinä siitä miten tärkeää tämä oli maagille voi pitää sitä, että tämä vaati harmaahaukkoja jakamaan verta kanssaan. Kun tämä oli tehty ei ollut suurtakaan kysymystä siitä antaisiko äveriäs maagi Georgeelle, veljelleen veressä, pari hassua talenttia tämän rahapulassa.
Tämän kaupan ohessa Kleitos teki oman sivudiilin Zomuiksen kanssa, sopien toimittavansa tälle elementaaleita maagisia kokeita varten vastineena haluamilleen myrkyille. Tässä tapahtui taas sitä pelaaja- ajattelua, kun Kleitos hoksasi saavansa elementaaleita helposti valkoiselta kukkulalta, jossa suuri elementalisti Frosylis oli heittänyt veivinsä.
Seurue löysi Zomuiksen vihjeellä luotettavan oppaan joka löytäisi heille tien ylös nyttemmin vähän epävakaaksi käyneelle valkoiselle kukkulalle. Paikan päällä kävi todellakin ilmi, että kukkula oli muuttunut mustaksi, vaaralliseksi paikaksi jossa maa saattoi hetkenä minä hyvänsä sortua jalkojen alta ja syöstä kulkijan syvään kuiluun. Tämä kaikki oli Frosyliksen ja haltijansurma (kyllä, se on prestiisiluokka) Georkantoksen välisen taistelun tulosta. Miten Georkantos selvisi hengissä on arvoitus kun itse Frosyliskaan ei selvinnyt tästä kurimuksesta.
Pienten vaikeuksien perästä toverukset pääsivät kukkulan huipulle mihin Frosyliksen vuorilinna oli sortunut. Georges piti hiljaisen hetken Frosyliksen muistoksi, mutta toiset eivät olleet tunteneet suurta maahista ja jahtasivat elementaaleja.
Kleitokselta onnistui tällä kertaa hyvinkin rutiinilla elementaalien kaappaaminen, siinä määrin runsaasti niitä vielä oli kukkulalla. Ainoa ryppy reissussa oli se, että juuri kuin Kleitos ja kumppanit kiljumalla kiljuivat vesielementaaleita kukkulan syvyyksistä raunioihin hautautunut suuri golem havahtui ja nousi ylös. Sankarimme eivät jääneet pahemmin haastelemaan, vaan lähtivät pää kolmantena jalkana takaisin kaupunkiin. Ei kannata jäädä odottelemaan että golem saa ajatuksensa järjestykseen. Minusta tuntuu, että tästä vielä kuullaan.
Prosessin viimeinen merkittävä kohta oli ehkä paluumatkassa. Georges nimittäin koetteli ketulta saamiaan taitoja. Hän paikansi Spathaarsian ulkopuolelta ketun polun ja johdatti toverinsa metsän halki kohti Bextropolista. Matkassa, jossa menee kolme viikkoa tietä myöten meni nyt vain viikko. Ja siinä ajassa ehdittiin käymään melkein Lakedaimonissa, Georgeella on nimittäin tuossa suuntavaistossa parantamisen varaa.
Lopussa vielä sankarimme veivät ne hopeahampaan Troiluksen rapsodiystävälle tarkasteltavaksi. Saa nähdä mitä siitä seuraa.
<-- Gunjafeta Revisited
> Etusivu > Troiluksen Kauppamatka III
--> Kleitoksen Urotyöt I