| Takaisin pääsivulle | Lokakuu 2011 | Heinäkuu | In English | Latine |
Durhamissa sunnuntaina 2.3.2014
Olemme nyt kuukauden ajan asuneet Pohjois-Englannissa Durhamin kaupungissa. (Sijainti kartalla.) Durham on vanha katedraalikaupunki, jonka juuret ulottuvat kauas keskiajalle. Vuonna 995 munkit toivat Lindisfarnen saarelle haudatun pyhän Cuthbertin jäännökset turvaan tanskalaisten hyökkäykseltä ja päättivät asettua tälle paikalle, jolle noin sata vuotta myöhemmin rakennettiin komea katedraali.
Katedraalin jälkeen näkyvintä Durhamin keskustassa ovat opiskelijat. Durhamin yliopisto on mahdollisesti Englannin kolmanneksi vanhin yliopisto. Se ei tarkoita vielä paljoa, sillä Oxfordin ja Cambridgen (ja lyhytaikaiseksi jääneen Northamptonin yliopiston) jälkeen uusia yliopistoja ei perustettu ennen 1800-lukua, eli yli kuuteensataan vuoteen! Kaupunkikuva tuo kuitenkin selvästi mieleen varsinkin vain hieman suuremman Cambridgen, kun hienoimmat rakennukset linna mukaanlukien kuuluvat eri collegeille, ja kaupungin 88000 asukkaasta noin viidennes on yliopisto-opiskelijoita.
Kaupunki on pieni mutta kaunis. Wear-joki sivuhaaroineen kiemurtelee jyrkkien mäkien lomassa, ja ydinkeskusta sijaitsee eräällä tällaisella mäellä joen mutkassa. Durhamin nimi perustuukin sanoihin Dun Holm, joista ensimmäinen tarkoittaa muinaisenglanniksi kukkulaa ja jälkimmäinen norjaksi saarta. Merenranta idyllisine rantakaupunkeineen on vain noin 20 kilometrin päässä idässä, ja länsipuolella avautuu Pohjois-Penniinien ”Area of Outstanding Natural Beauty” (AONB). Hieman etäämpänä lännessä sijaitsee tunnettu Lake Districtin luonnonpuisto.
Durhamissa maaseutu alkaa välittömästi keskustan naapurista. Työpaikkani matematiikan laitoksella on noin puolen kilometrin päässä keskustasta, mutta kotimatka kulkee lähinnä kumpuilevien peltojen ja hevoshakojen lomitse. Väliaikaisesta asunnostamme tullessani saatoin jopa oikaista erään hevoshaan halki elikoiden tuijottaessa hölmistyneinä. Konsertteja ja muita huvituksia on tarjolla katedraalin ja collegeiden lisäksi lähinnä kehuttavan muuntautumiskykyisessä Gala-teatterissa, jossa olemme jo käyneet katsomassa musikaalia, komediashowta, elokuvia ja viimeisimpänä tänään klassista konserttia ohjelmanaan Sibeliusta ja Tsaikovskia.
Lähellä olevista suuremmista kaupungeista tutuin nimensä puolesta on varmaankin Newcastle upon Tyne, joka on ilahduttanut maailmaa erityisesti juomatuotteillaan. Toinen ilahduttava piirre, joka Durhamissakin on selvästi kuultavissa, on paikallinen murre, niin kutsuttu ”geordie”. Sille tunnusomaista on t-äänteiden poisjääminen sekä standardikielestä poikkeava vokaalien ja diftongien ääntäminen. Esimerkiksi kaupassa pikkuostostemme hinnaksi ilmoitettiin ”ie' twen'i-ie” eli 8,28.
Yleisesti puheesta saa kyllä varsin hyvin selvää. Paikalliset myös ottavat paljon kontaktia ja ovat varsin mukavia. Esimerkiksi Lontooseen verrattuna ero asiakaspalvelun ystävällisyydessä on selvästi havaittavissa. Ihmiset ovat valmiita auttamaan eivätkä lukuisat kohteliaisuudetkaan tunnu aivan pinnallisilta. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kuukausi on siis kulunut perin miellyttävissä merkeissä, ja varmasti täällä loppuvuodenkin hyvin viihtyy. Ja jos paikka käy liian pieneksi, York on alle tunnin junamatkan päässä, Edinburgh vajaan kahden tunnin ja Lontookin vain kolmen tunnin.
”Sii jii lie'a!”