Atk tulee avuksi jo rutiinihommissa: opinnäytteet, seminaariesitelmät ja työselostukset kirjoittaa näppärimmin tekstinkäsittelyohjelmalla ja erilaiset kaaviot ja kuvaajat piirto- ja taulukko-ohjelmilla. Lasertulostimella saa sitä paitsi (yleensä) kauniimpaa jälkeä kuin käsin raapustamalla ja monipuolisempaa kuin kirjoituskoneella.
Atk:n merkitys korostuu, kun halutaan ratkoa tieteellisiä ongelmia. Melkein kaikilla tieteenaloilla käytetään jonkinlaisia matemaattisia malleja, joiden käsittelyyn tietokone on omiaan. Itsestään selvää on, että tietojenkäsittelytieteen ongelmissa tärkein apuväline on tietokone (TKT ei kuitenkaan ole sama kuin ATK!).
Eikä tietenkään pidä unohtaa tietoliikennettä. Kun olet päässyt opiskelemaan yliopistoon, olet samalla saanut mahdollisuuden käyttää aivan uusia tapoja keskustella muiden ihmisten kanssa, lähetellä viestejä, osallistua väittelyihin maailmanlaajuisesti, etsiä tietoa jne. Jos opettelet käyttämään näitä uusia viestintämuotoja, alkaa vähitellen tuntua, että vanhat tavat yrittää tavoittaa ihmisiä ja metsästää tietoja, eli puhelin, kirje ja jopa faksi, ovat kömpelöitä, kun paljon vähemmällä vaivalla käy homma sähköisesti.
Atk:n käyttö korkeakoulumaailmassa ei myöskään enää rajoitu luonnontieteilijöiden norsunluutorneihin, vaan se on kiinteä osa koko akateemista yhteisöä, ja varmastikaan sen käyttö jokapäiväisenä työkaluna ei vähenny korkeakoulujen ulkopuolellakaan.
Kaiken sähköisen ihanuuden keskellä on luonnollisesti syytä pitää pää kylmänä eikä kuvitella, että jokin ihmeellinen "Tiedon valtatie" olisi ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin tai ainoa "cool" ajanvietemuoto. Pelkäksi statussymboliksi ei nettisurffailua kannata opetella.