Tietojenkäsittelytieteen oppimääriä ei kuitenkaan ole suunniteltu fyysikolle: kurssit käsittelevät käpistelyn teoriaa eivätkä juurikaan laitteistoa tai valmisohjelmistoja. Pakollisissa mikroharjoituksissa mikro ei tule tutummaksi kuin on ollutkaan, ja esimerkiksi välimuistia ei approbaturin suoritettuaankaan tunnista, jos se kävelee kadulla vastaan.
Jos siis haluaa oppia käsittelemään tietokoneita, kannattaa lukea fysiikan laitoksen kursseja: ATK:n peruskurssi, Moderni mikro, Mikron liittäminen ympäristöön, Digitaalielektroniikka jne. Muut kuin peruskurssi on luokiteltu laudaturiin, mutta jos on jo bittivintiö, niin ainakin Modernin mikron voi käydä vaikka heti. Kurssit suorittaneelle pitäisi irrota työtä teollisuudesta tai vaikka CERN:istä.
Tarjolla on myös fyysikolle hyödyllistä numeerista rätläämistä, kuten matriisilaskentaa ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisemista. TFO luennoi aiheesta kurssin Tietokonematematiikka ja SEFL kurssin Fysiikan tietojenkäsittelymenetelmät. Kurssit luennoidaan jotenkin vuorovuosina, ja ainakin TFO hyväksyy naapurilaitoksen kurssin omien opiskelijoidensa tutkintoon.
Siltavuorenpenkereellä luennoidaan toisinaan ohjelmointikieliäkin, ainakin C:tä sekä Lispiä (kurssilla Tekoäly).
Jos sittenkin haluaa käpistelyn sivuaineekseen, on lähdettävä Tietojenkäsittelytieteen laitokselle (TKTL) Vallilaan. Siellä asiat ovat toisin kuin Penkereellä. Kaikilla kursseilla on pakkolaskarit: 12 kerrasta on oltava läsnä 9. Vain ne, jotka ovat tehneet ainakin puolet viikon tehtävistä, lasketaan läsnäolleiksi. Laskareista ei pahemmin palkita: kahden välikokeen ja laskarien pistejako on yleensä 24/30/6. Sen sijaan minkä tahansa kurssin loppukokeeseen saa mennä noin vain. Ilmoittautuminen on tehtävä VAX-tietokoneen ilmoittautumisjärjestelmään (TKOL_ILMO) viimeistään viikkoa ennen koetta. Jos siis osaa esimerkiksi ohjelmoida Pascalilla, ei tarvitse turhaan istua varsin simppeleissä laskareissa.
Mikko Vänttinen