TÄHTITIEDE

Helsingin yliopiston observatorio ja astrofysiikan laboratorio

Jaa että mikäkö paikka oikein on? No tähtitieteen laitos totta kai! Eräs yliopiston vanhimmista laitoksista, onhan se jo yli 150 vuotta vanha.

Pääaineopiskelijoita laitoksella lienee kymmenkunta, joka vuonna kun ei välttämättä ole ketään, joka aloittaisi tähtitieteen opinnot pääaineenaan. Eihän se sinänsä mikään ihme ole, kun tietää työpaikkojen määrän alalla. Tähtitieteellistä tutkimustyötä voi Suomessa tehdä Helsingin lisäksi vain Turussa ja Oulussa. Ja joka paikassa on iso liuta nuorehkoja tohtoreita väijymässä vapaita virkoja. Yritä nyt nuorena vastavalmistuneena sinne sekaan...

Tosiasiassa tilanne ei ole niin paha kuin miltä se näyttää. FK:n jälkeen voi jatkaa opintojaan FL:ksi ja lopulta FT:ksi, todennäköisesti jonkin tutkimusryhmän leivissä, eli voi opiskella ja saada palkkaa samaan aikaan. Mutta sitten kun on väitellyt, eikä enää voi opiskella, tulee auttamatta häätö. Opiskelija muuttuu silloin kilpailijaksi.

Useat suomalaiset tähtitieteilijät ovatkin olleet ulkomailla opiskelemassa ja tutkimassa. Laitokselta on hyvät yhteydet eri puolille maailmaa ja näkyypä laitoksellamme usein ulkomaalaisia opiskelijoita ja vierailevia tutkijoita. Opiskelijoillakin on opintojensa vielä kestäessä hyvät mahdollisuudet päästä matkustelemaan ulkomaille, esim. Kanarian saarille NOT-kaukoputkea käyttämään. Ehkä annoin hieman liian synkän kuvan työnsaantimahdollisuuksista, sillä vaikka virkoja on vähän, eri tutkimusryhmissä löytyy määräaikaisia paikkoja runsaasti. Lisäksi tähtitieteilijät voivat sijoittua muuallekin kuin tähtitieteen tutkimuksen pariin, onhan niitä muitakin aloja, kuten teoreettinen fysiikka ja tietojenkäsittelytiede. Ja ainahan on hallintotehtävät eri virastoissa... Ja nykyisen opettajapulan vallitessa on hyvä tietää, että fysiikan opettajaksi voi valmistua tähtitiede pääaineena.

Koska laitoksella on niin vähän opiskelijoita, ei kaikkia kursseja luennoida joka vuosi, vaan suurin osa tentitään kirjatentteinä. Approbatur-kurssit ovat tietysti asia erikseen.

Kurssilla luetaan yli 600-sivuinen oppikirja (Tähtitieteen perusteet, Ursa), jossa on paljon kaavoja... kuulostaa hauskalta, vai mitä? Onneksi teksti on hyvin kirjoitettua ja melko kevyttä, lukiomatematiikalla pärjää loistavasti ja yleensä välikokeissa (2 kpl) annetaan kaavakokoelmat, joista näkee kaikki tarvittavat kaavat. Niitä ei siis tarvitse osata ulkoa, onneksi. Tähtitieteen laitoksen mittakaavassa tämä on massaluento, siellä on läsnä yleensä 30-60 henkeä.

Laskariryhmiäkin on jopa kolme. Kurssiin kuuluu myös 11 harjoitustyötä joista saa 4 ov. Töitä aletaan tehdä yleensä jo kurssin aikana, mutta valitettavan monella osa jää tekemättä vuosien ajaksi (ööh...). Töihin kuuluu myös havaintoja radioteleskoopilla ja optisella kaukoputkella. Eli jos on kylmä talvi, niin lämmintä päälle.

Muissa töissä kannattaa käyttää hyväksi laitoksen assaripäivystyksen ihmisiä, jotka saa helposti tekemään suurimman osan laskuista ja muusta ikävästä työstä. Kaiken kaikkiaan yhdeksän helppoa opintoviikkoa.

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi (6 ov)

Tässä sitten mennään vähän syvemmälle tähtitieteeseen. Kurssilla opitaan kaikkea hauskaa optiikasta, vastaanottimista ja havaintojen tilastollisesta käsittelystä. Vaikkei kurssi niin hirveän vaikea olekaan, on syytä käydä Tähtitieteen perusteet ensin. Muuten voi asia mennä suurimmaksi osaksi yli hilseen. Omasta mielestäni kurssi ei ollut erityisen vaikea, mutta minä olinkin harrastanut asiaa jo seitsemän vuotta ennen opiskelemaan tuloani.

Kurssilla on yleensä kaksi luennoitsijaa, yksi radio-, toinen optiselta puolelta. Laskarit ovat aika ilkeitä, niissä kun pitäisi ensin ymmärtää asia ja sen jälkeen vielä jaksaa laskea pitkiä laskuja. Onneksi ilman laskareitakin pääsee läpi hyvällä arvosanalla.

TJ Hämäläinen

Sisällysluettelo


Limes Ry Liisankatu 16 D 00170 Helsinki
Kommentit : Limeksen postituslistalle

Limeksen kotisivu