1 Johdanto
Sana Commodore tuo nykypäivänä monille mieleen 1980-luvun ja taakse
jääneen lapsuuden tai nuoruuden ja varsinkin tietokonepelit. Harva muistaa tai
tiedostaa kuinka suuri vaikutus yrityksellä ja varsinkin sen tuotteilla on
saattanut joskus aikaisemmin ja vielä nykypäivänäkin olla
tietojenkäsittelyssä. Monien muiden
suurten, kuten IBM:n ja Applen rinnalla sana Commodore synnyttää yleensä naurua
tai halveksuntaa varsinkin niissä ihmisissä, jotka eivät kyiseisen yrityksen
laitteita koskaan ole käyttäneet. Ne rinnastetaan lähinnä ikivanhoihin
leikkikaluihin tai elektroniikkaromuun. Vertaus ei ehkä ole täysin perätön,
mutta nyt Commodoren kulta-ajasta on kulunut niin kauan, että voidaan
objektiivisesti tarkastella oliko yhtiön perustaja Jack Tramiel pelkkä
lelukauppias vai kuuluuko hänen nimensä Steve Jobsin kaltaisten legendojen
joukkoon.
2 Commodoren syntyvaiheet – Jack Tramielin
tarina
Idek Tramielski oli yksi niistä harvoista Puolan juutalaisista, jotka
selvisivät Auschwitzin keskitysleiriltä. Saksalaiset marssivat Tramielskin
syntymäkaupunkiin Lodziin pojan ollessa vasta kymmenvuotias vuonna 1939. Perhe
eli Lodzin ghetossa vuoteen 1944 asti, jolloin heidät siirrettiin Aushwitziin.
Siellä Tramielski ja hänen isänsä todettiin työkykyisiksi ja he jatkoivat
matkaa työleirille Hannoveriin, Saksaan. Äitiään Tramielski ei tavannut enää
koskaan. Vuonna 1945 amerikkalaiset joukot vapauttivat leirin. Perheen isäkin
oli jo tuolloin ehtinyt menehtyä aliravitsemukseen. [WWW1] [WWW2]
Kuva 1: Idek Tramielski alias Jack Tramiel
Toisen maailmansodan ajoista saattaa olla perua Tramielskin sittemmin
huomattu sitkeys ja nerokkuus liikemaailman puolella. Pian vapauduttuaan
Tramielski meni naimisiin, muutti Yhdysvaltoihin ja alkoi käyttää nimeä Jack
Tramiel. Hän liittyi armeijaan, jossa hänet koulutettiin kirjoituskoneiden
korjaajaksi. Vuonna 1954 Tramiel perusti New Yorkin Bronxissa oman
kirjoituskoneiden korjaamon. Hyvin aikaisin hän ymmärsi uuden teknologian
merkityksen ja laajensi reviiriään muun muassa mekaanisiin ja sähkömekaanisiin
yhteenlaskukoneisiin. [WWW1] [WWW2]
Vuonna 1955 Tramiel muutti yrityksensä Torontoon, Kanadaan, jossa siitä
nopeasti tuli maan suurin halpojen toimistokalusteiden valmistaja.
Menestykseltään vaihtelevien vuosien jälkeen 1970-luvun alussa Commodore
siirtyi valmistamaan digitaalikelloja ja -laskimia, jotka olivat koitua yhtiön
turmaksi. Alalla vallitsi verinen kilpailutilanne ja Commodore ei onnistunut
valtaamaan tarpeeksi markkina-alaa. Jo lähes epätoivon partaalla Tramiel sai
kolmen miljoonan dollarin lainan ja osti yhdysvaltalaisen
puolijohdevalmistajan, MOS Technologiesin. Näin yhtiöllä oli hallussaan sekä
valmistus- että jakelukanava ja se onnistui pitämään tuotteensa edullisina ja
kilpailukykyisinä. Pian Commodore siirrettiin alhaisen yhtiöverotuksen
Bahamasaarille ja sai vauhtia kasvuunsa. [WWW2]
Kuva 2: Commodore PET päältä ja sisältä
Asiantuntijoiden mukaan 1970-luvulla tulevaisuus
oli jättikokoisten tietokantojen, joihin käyttäjät pääsisivät käsiksi
terminaalien kautta [WWW3]. Tehokkaita työasemia pidettiin tieteisromaanien
tuotteina ja käytännöllisten, edullisten mallien katsottiin tulevan kuluttajien
ulottuville useiden vuosien päästä. Jack Tramiel piti ajatusta elitistisenä ja
hänen aforisminaan olikin "computers for the masses not the classes” eli
tietokoneita massoille, eikä vain rikkaille. Tämän hän iskosti myös
insinööriensä tavoitteeksi ja vuonna 1977 esiteltiin Commodoren ensimmäinen
henkilökohtainen tietokone, PET (Personal Electronic Transactor). Kone, josta
nykytermien mukainen käyttäjäystävällisyys oli kaukana, tuli markkinoille
samoihin aikoihin kuin Apple II ja Tandy TRS-80 ja saavutti heti suuren suosion
alan harrastajien keskuudessa. Hintaan 795 dollaria sisältyi näppäimistö,
C-kasettiasema ja sisäänrakennettu monitori. [WWW2] [WWW3] [WWW4]
3 Menestyksen vuodet
3.1
Vic 20
Vuonna 1981 Commodore esitteli Vic 20 –mikrotietokoneen. Se sai nimensä
vallankumouksellisen näytönohjainpiirinsä (Video Chip Interface) mukaan. Jotta
koneen valmistuskustannukset saatiin mahdollisimman alhaisiksi, siihen ei
sisältynyt juuri muuta kuin yksiin kuoriin näppäimistön yhteyteen rakennettu
keskusprosessori. RAM-muistia koneessa oli viisi kilotavua. Käyttäjiä ihastutti
kuitenkin ROM-muistiin sisäänrakennettu käyttäjäystävällinen BASIC-tulkki,
ohjelmoitava äänipiiri, värigrafiikka sekä suorat liitännät monille
lisälaitteille. Commodore tuottikin laitteelle ennen näkemättömän laajan
valikoiman oheislaitteita kuten halvan massamuistin, C-kasettiaseman,
levykeaseman (5¼”), modeemeita,
tulostimia sekä peliohjaimia. Markkinoille tultuaan konetta myytiin 400
dollarin hintaan. Sitä valmistettiin 9000 kappaletta päivässä tuottaen
Commodorelle 305 miljoonaa dollaria myyntituloja vuonna 1982. Yksityiskäyttäjien
lisäksi Vic oli laajalti käytössä muun muassa oppilaitoksien opetusvälineenä.
[WWW1] [WWW3] [WWW4]
3.2
Commodore 64
Commodoren historian suurin menestystarina, Commodore 64
–kotitietokone, tuotiin markkinoille vuonna 1982. Siitä tuli maailman
ylivoimaisesti myydyin tietokone vuosikausiksi. Aivan kuten edeltäjänsä Vic 20,
Commodore 64 oli paketoitu ilman monitoria ja massamuistia varustettuna
ROM-muistiin rakennetulla Commodore DOS -käyttöjärjestelmällä. Siinä oli
kuitenkin 64 kilotavua RAM-muistia ja kahden megaherzin Commodore 6510
–prosessori, joka oli kehittynyt versio Commodore 6502 –prosessorista, jota
aikoinaan käytettiin Vic 20-, Apple II- ja Atari-tietokoneissa. Siinä oli
tekniikaltaan ylivertainen Bob Yannesin suunnittelema 4-kanavinen äänipiiri
(6581 Sound Interface Device – SID), jollaista ei ennen ollut kotitietokoneessa
nähty. Commodore 64 oli ensimmäinen tietokone, jolla pystyttiin simuloimaan
ihmisääntä ilman erillisiä lisälaitteita. Näytönohjain pystyi tuottamaan
16-väristä grafiikkaa, 25 riviä tekstiä ja 40 merkkiä riville. Samanaikaisesti
markkinoilla olleet IBM:n kotitietokoneet eivät pystyneet esittämään värejä,
grafiikkaa eivätkä ääntä monotonista piipitystä lukuunottamatta. [WWW1] [WWW3]
Kuva 3: Commodore 64 -mikrotietokone
Commodore 64:n menestys pohjautui pääasiallisesti kahteen seikkaan.
Ensiksikin sen ylivertaisiin ominaisuuksiin verrattuna merkittävimpiin
kilpailijoihinsa ja toisekseen halpaan hintaan. Alunperin koneen hinnaksi
kaavailtiin tuhatta dollaria, mutta verinen kilpailu 8-bittisten tietokoneiden
markkinoilla pakotti Commodoren kuitenkin alentamaan hinnan alle 500 dollariin
(noin 7000 Suomen markkaa nykyrahassa). Puolen vuoden päästä markkinoille
tulostaan konetta sai Yhdysvalloissa jo kahden sadan dollarin hintaan.
Commodore 64:ää onkin kutsuttu tietokonemaailman T-mallin Fordiksi. Se oli
ensimmäinen tietokone, jota keskiverto ihminen kykeni ostamaan
keskivertotuloilla ja kykeni tätä helposti käyttämään, jossa oli tarpeeksi
tehoa ollakseen monikäyttöinen ja jota markkinoitiin systemaattisesti
kuluttajaorientoituneesti. Myyntilukujen ollessa huipussaan Commodore 64
-kotitietokonetta sai sadan dollarin hintaan ja sitä myytiin tietokonealan
liikkeiden lisäksi esimerkiksi kirjakaupoissa, marketeissa ja lelukaupoissa.
[WWW1] [WWW4]
Commodore 64 –tietokoneen ympärille syntyi kokonainen maailma. Sitä
käytettiin kotien lisäksi kouluissa, yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja
monissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Se oli innovatiivinen laite
tietokoneharrastajille, graafikoille, muusikoille ja varsinkin videopelien
ystäville. Kymmeniä Commodore-aiheisia lehtiä julkaistiin ympäri maailmaa.
Commodore 64:n suuren käyttäjäjoukon voidaan katsoa synnyttäneen sellaiset
ilmiöt kuten shareware, freeware ja public domain. Monet nykypäivän
merkittävistä ohjelmistotuottajista saivat alkunsa tuottamalla ohjelmistoja
Commodore 64:lle. Raskaita suurten yritysten tarvitsemien sovellusten
suunnittelua rajoitti kuitenkin suppea tekstinäyttö, alhainen keskusmuisti,
hitaat levyhaut ja kovalevyn puuttuminen. [WWW3] [WWW4]
Vuonna 1983 Commodore teki joukon strategisia päätöksiä, joilla pystyi
edelleen alentamaan tuotantokustannuksia. Se esimerkiksi alkoi valmistamaan
kaikki omat piirinsä. Yrityksen tulos parani 85 prosenttia vuodesta 1982
kasvaen lähes kaksi kertaa nopeammin kuin pahimmat kilpailijansa Apple ja
Tandy. Commodoren maailmanlaajuinen markkinaosuus oli jo huikeat 32 prosenttia.
Commodore 64 -tietokonetta myytiin kaikkiaan 22 miljoonaa kappaletta. [WWW3]
[WWW4]
Ennen siirtymistään 16-bittisten tietokoneiden markkinoille Commodore
julkisti vielä maailman ensimmäisen kannettavan tietokoneen SX-64 (vuonna 1983)
ja Commodore 128-mikrotietokoneen (vuonna 1984), johon oli sisäänrakennettuna
kolme käyttäjätilaa: Commodore 64, Commodore 128 ja CP/M-käyttöjärjestelmä.
Laitteesta ei koskaan tullut suurta menestystä. Kukaan ei halunnut tuottaa
ohjelmia, jotka olisivat hyödyntäneet Commodore 128 -moodin ominaisuuksia,
kuten suurempaa keskusmuistia tai parempaa grafiikkaa, sillä koneessa toimivat
täydellisesti kaikki Commodore 64:lle tehdyt ohjelmat ja tälle oli jo
kehittynyt lähestulkoon
standardinomainen asema 8-bittisten tietokoneiden markkinoilla.
CP/M-käyttöjärjestelmä taas oli jo auttamattomasti vanhentunut vaikkakin
tarjosi koneelle lisäarvoa tuhansien olemassaolevien hyötyohjelmien muodossa.
[WWW3] [WWW4]
3.3
Amiga
Kun aika alkoi 1980-luvun puolivälissä ajaa ohi 8-bittisistä
mikrotietokoneista, ymmärsi Commodore uuden sukupolven koneiden tarjoamat mahdollisuudet
nopeasti. Yhtiö osti talousvaikeuksiin joutuneen Amiga-yhtiön, joka oli
suunnitellut uutta multimediatietokonetta. Kehiteltyään tekniikkaa edelleen
Commodore toi loppuvuodesta 1985 markkinoille Amiga 1000 –kotimikron. Laite oli
täysiverinen työasema erillisine näppäimistöineen, keskusyksiköineen ja
monitoreineen, joka tosin ei kuulunut perushintaan. Se oli suunniteltu lyömään
markkinoilla jo silloin vahvan aseman saaneet IBM PC-kloonit, jotka olivat
varsinkin multimediatekniikaltaan auttamatta Amigaa jäljessä. Ääni- ja
kuvapuolella PC-tekniikka saavutti Amigan vasta noin puoli vuosikymmentä
myöhemmin. Monet PC-käyttäjät kuitenkin ylenkatsoivat kyseisiä ominaisuuksia ja
vierastivat Commodorea sen edellisten mallien saaman pelikone-imagon ansiosta.
[WWW1] [WWW3] [WWW4] [WWW7]
Amiga 1000 rakentui 7,14 megaherzin Motorolan 68000 –prosessorin
ympärille ja muistutti arkkitehtuuriltaan jossain määrin silloisia Applen
Macintosh –koneita. Siinä oli 256 kilotavua keskusmuistia, mikä paljastui hyvin
nopeasti riittämättömäksi muistia syöville, moniajoympäristöä tukeville
multimediasovelluksille. Amigan näytönohjain pystyi tuottamaan parhaimmillaan
640 x 400 –resoluutioista kuvaa 4096 värillä käyttäen hold and modify (HAM)
–tekniikkaa, jossa kuvaa pakataan videomuistissa niin, että se mahtuu
pienempään tilaan. Amigan äänipiirien avulla Commodore teki jälleen historiaa.
Siinä oli neljä kappaletta samplaus-tekniikkaa käyttäviä äänikanavia, joiden
avulla saatiin aikaan stereoefekti (2+2 kanavaa). Parhaimmillaan Amigalla sai
aikaiseksi lähes CD-tasoista ääntä. [WWW5] [WWW7]
Kuva 4: Amiga 500
Entisten Commodore 64 –käyttäjien siirtymistä Amiga-kantaan hidasti
aluksi sen kalliina pidetty hinta. Noin vuosi Amiga 1000 –koneen esittelyn
jälkeen Commodore toi markkinoille selkeämmin kotikäyttäjille suunnatun Amiga
500 –mallin, joka oli tehty samalla konseptilla Commodore 64 –koneen kanssa.
Siinä näppäimistö oli palautettu samoihin kuoriin keskusyksikön kanssa.
Suomessa aluksi 5000 markkaa maksanut kone saikin valtavan suosion ja jonkin
aikaa näytti siltä että Commodore saattaisi saavuttaa entistäkin dominoivamman
aseman kotimikromarkkinoilla. Samaan aikaan Amiga 500 –koneen kanssa Commodore
julkisti hyötykäyttöön suunnatun Amiga 2000 –mallin, joka korvasi ensimmäisen
sukupolven Amiga 1000 -koneen. [WWW1] [WWW4]
Amiga 500 –harrastajat muodostivat nopeasti oman
alakulttuurinsa. Eräiden arvioiden mukaan 80-90 prosenttia kaikista Amigan
ohjelmakopioista oli laittomia. Syntyi kissa-hiiri –leikki kopiosuojausten ja
ohjelmien kopiointiohjelmien kesken ja tämä leikki jatkuu tänäkin päivänä
PC-koneiden ohjelmissa. Amiga sai myös kyseenalaisen kunnian olla tietokone,
joka sai aikaan tietokonevirusten massahysterian. Kun keksittiin ensimmäiset
virustentorjuntaohjelmat, alkoi tämäkin ilmiö pyöriä ympyrää, joka tuskin
loppuu koskaan. Joka tapauksessa Amiga-harrastajat saivat aikaan paljon
hyvääkin. Monet nykypäivänä multimedia-alalla työskentelevät saivat
alkusysäyksensä suunnittelemalla demoja ja pelejä Amigalle. Amiga-yhteisö ei
ole vieläkään kuollut, se jatkaa toimintaansa elinvoimaisena ja verkottuneena,
vaikkakin volyymiltaan vaatimattomampana.
4 Commodoren tuho
Commodoren tekemät markkinointistrategiset virheet 1983-84 alkoivat
paljastua jo muutamaa vuotta myöhemmin. Yhtiön johto oli tuudittautunut
Commodore 64 –mikron menestyksen myötä siihen uskoon, että markkinointiin ei
tarvitse panostaa; uudet mikrot kyllä menestyisivät vanhojen mallien maineen
siivittäminä. Jack Tramiel jätti yllättäen Commodoren jo vuonna 1984 eikä
kukaan pystynyt täyttämään hänen jättämäänsä aukkoa liikkeenjohdon saralla.
Uusi johto yliarvioi markkina-asemansa ja kilpailijoilla oli riittävästi aikaa
koota rivinsä. IBM:n PC-yhteensopivilla koneilla alkoi olla dominoiva
markkina-asema vuoden 1985 lopussa. Ohjelmistotuottajat, jotka aiemmin olivat
tehneet tuotteita vain Commodorelle, alkoivat vähitellen siirtää
painopistettään PC- ja Apple-tuotteisiin. [WWW1] [WWW2] [WWW3]
Hyötykäytössä Amiga-mikrot eivät koskaan pystyneet vakavasti uhkaamaan
PC-koneiden saavuttamaa suosiota teknisestä ylivertaisuudestaan huolimatta,
vaikka Amigaa käytettiinkin yleisesti esimerkiksi vaativassa graafisessa
tiedonkäsittelyssä. Myös pelirintamalla oli tapahtumassa. Pelikonsolit
kasvattivat nopeasti suosiotaan. Pelien tuottajat alkoivat suosia alustoja,
joilla pelien kopiointi ei ollut niin helppoa. Commodore kehitti
systemaattisesti Amiga-mallistoaan aina 1990-luvulle saakka. Uudet mallit (muun
muassa Amiga 3000, 4000, 600, 1200, CDTV) saivatkin innokkaan vastaanoton
vanhojen Amiga-käyttäjien keskuudessa, mutta eivät onnistuneet valtaamaan
markkinaosuuksia kilpailijoiltaan. Commodore ei myöskään ymmärtänyt tarpeeksi
nopeasti tarjota minkäänlaista ohjelmistoyhteensopivuutta kilpailijoidensa
tuotteiden kanssa. Se yritti kuitenkin ilman suurempaa menestystä tulla mukaan
PC-markkinoille ‘80-luvun lopussa PC-10 -, PC-20 – ja 286 notebook –malleilla.
[WWW3] [WWW4] [WWW5] [WWW7]
Kuva 5: Amiga 4000
Vielä vuonna 1993 Commodore toi markkinoille CD32-mallin, joka oli
ensimmäinen 32-bittinen CD-tekniikkaan perustuva perheen viihdekeskus. Sillä
pystyi esimerkiksi katsomaan VideoCD-tasoisia elokuvia ja se kykeni näyttämään
jälleen kotikäytössä ennen näkemätöntä grafiikkaa. CD32 arvosteltiin monissa alan
lehdissä teknisesti paremmaksi kuin kilpailijansa Segan ja 3DO:n tuotteet.
Commodoren resurssit eivät kuitenkaan enää riittäneet koneen laajamittaiseen
markkinointiin tai tuotteiden tukipalveluihin. [WWW3]
Vuonna 1993 Commodore tuotti 357 miljoonaa dollaria tappiota ja sen
markkinaosuus tippui 1,7 prosenttiin. Saman vuoden kesäkuussa yhtiö irtisanoi
puolet työntekijöistään yrittäen selvitä valtavasta velkataakasta. Vuoden 1994
alussa Commodoren 60 000 neliömetrin laajuisilla valmistuslaitoksilla Pennsylvanian
West Chesterissä työskenteli parikymmentä työntekijää, kun kaksi vuotta aiemmin
heitä oli ollut 1500. Commodore sulki ovensa lopullisesti toukokuussa 1994.
[WWW3]
5 Nykytilanne
Commodoren kuolema jätti jälkeensä uskollisen harrastajayhteisön. Paitsi
Amiga-malleilla myös Commodore 64 –mikrolla on edelleen paljon käyttäjiä ympäri
maailmaa. Internet ja varsinkin WWW on saattanut hajanaiset harrastajat yhteen
ja näin pitänyt Commodoren nimeä hengissä. Monissa ohjelmointikilpailuissa on
edelleen omat luokkansa sekä Amigalle että Commodore 64:lle. Kun Commodoren
vanhoja mikroja ja lisälaitteita sai vielä muutaman vuosi sitten ostaa
muutamalla kymmenellä markalla tai niitä annettin jopa ilmaiseksi, ovat ne
viime aikoina alkaneet saada jopa keräilyarvoa. Monet entiset
Commodore-käyttäjät ovat ryhtyneet haalimaan takaisin entisiä laitteistojaan.
Commodore-harrastus elää myös lähes kaikkien nykyistenkin
käyttöjärjestelmien ja kotimikrojen kautta. Niihin on ohjelmoitu Commodoren
laitteita emuloivia ohjelmia, niin sanottuja emulaattoreita. Esimerkiksi useita
eri Commodore 64 – ja Amiga-emulaattoreita on saatavilla ilmaiseksi
Internetissä [WWW8]. Ne emuloivat koneiden piirejä usein lähes
100-prosenttisesti ja niissä toimivat melkeinpä kaikki kaupalliset ja ei-kaupalliset
ohjelmat, joita myös on enemmän tai vähemmän laillisesti saatavissa
Internetissä. Harvat 1980-luvulla Commodorelle ohjelmia tehneet yritykset enää
valvovat tai ovat kiinnostuneita tekijänoikeuksistaan. Osa on julkisesti
luopunut niistä kokonaan.
Amigan tarina jatkuu myös laitteistopuolella. Amiga Inc. on ostanut
oikeudet Amiga-tuotenimeen ja kehittelee sekä uusia käyttöjärjestelmäversioita
että uusia laitteistolaajennuksia vanhoihin Amiga-koneisiin yhteistyössä
muutaman muun pienyrityksen kanssa. Tuloksena yhteistyöstä on
AmigaOne-spesifikaatio, joka määrittelee tulevan laitteiston minimivaatimukset.
Tavoitteena on tuottaa kilpailukykyinen laite työasema- ja
pöytäkonemarkkinoille. [WWW6]
6 Yhteenveto
Commodoren vaikutuksen 1980- ja vielä 1990-luvullakin voidaan katsoa
olleen hyvin merkittävä nykyaikaiseen tietojenkäsittelyyn ja yrityksen itsensä
olleen yksi aikansa tärkeimmistä tietokonevalmistajista. Yritys kehitti koko
olemassaolonsa ajan kotitietokoneiden mikropiiritekniikkaa ollen askeleen edellä
kilpailijoitaan varsinkin kuvan- ja äänenkäsittelyyn sekä tietoliikenteeseen
liittyvien komponenttien saralla. Se toi optimoitujen tuotantolinjojen,
massatuotannon sekä tarkasti suunnitellun logistiikan avulla mikrotietokoneiden
hinnat sille tasolle, että keskiverto kuluttaja pystyi sellaisen itselleen
hankkimaan. Commodore pakotti näin ollen myös kilpailijansa panostamaan enemmän
tuotesuunnitteluun ja kustannustehokkuuteen.
Kuva 6: Commodoren laitteita museossa Yhdysvalloissa
Käyttäjien keskuudessa Commodore oli ensimmäinen “massahysteriaa“
aiheuttanut mikrotietokonevalmistaja. Sen koneiden käyttäjät synnyttivät
1980-luvulla ensimmäisen tietokonesukupolven, joka 1990-luvulla oli vahvasti
rakentamassa nykyaikaista tietoyhteiskuntaa. Commodoren koneet olivat osaltaan
synnyttämässä public domainin, freewaren, tietokonevirusten ja
ohjelmistopiratismin kaltaisia ilmiöitä. Yrityksen suurimmat virheet liittyivät
markkinointiin ja Jack Tramielin jälkeisen johdon kyvyttömyyteen ymmärtää eri
valmistajien välisen yhteistyön ja laitteiston yhteensopivuuden tärkeyttä. Jos
yritys ei olisi kaatunut omiin strategisiin virheisiinsä, voisi se edelleen
olla yksi suurista tietokonevalmistajista.
Lähteet
|
[WWW1] |
A History Of Commore, Naples Area Commodore Users
Group |
|
[WWW2] |
Jack Tramiel Surviving and Starting Over, Fortune
magazine, April 13, 1998. http://www.digiserve.com/eescape/atari/articles/Survival-and-Starting-Over.html |
|
[WWW3] |
Commodore, Jones Telecommunications & Multimedia
Encyclopedia |
|
[WWW4] |
What is a Commodore Computer?, Reid C. Swenson |
|
[WWW5] |
Amiga Frequently Asked Questions List |
|
[WWW6] |
Amiga Inc. |
|
[WWW7] |
LexSite – everything about Amiga hardware |
|
[WWW8] |
C64 Unlimited |