"Jahka Lalloi cotihin saapi
wielä se sua luusi luistelepi
wielä päänsi päristelepi";
sitte herra Henderjki
kirjiuhti talosta poies;
Lalloi cun tuli cotihin
walehteli wanha naaras
"poikaseni, nuorembani,
jopa on tässä sitten käynyt
ruoka-Ruotzi, Syömä-Saxa
otti olutta kellaristä
heitti tuhkia siähan
heinät heinä-huonehesta
heitti tuhkia siähan";
nijn siwui Lalloi lahtarinsa
pijlun pitkän kirwehensä
lyckäisi lylyn lumehen
cuin oli wuolda wuoleskeldu
syöxi kalhun kohia maallen
cuijn talwinen jänönen
Lalli hihti hirmuisesti
lyly juoksi wirkiasti
tuli suitzi sucxen tiestä
sawu sauvacon siasta;
sitten herra Henderjki
sanoin lausui suin puheli:
jo Lalloi hihtäjn tullepi
pitkä keihäs cainalonza
tunsi hän tuhon tulevan
hätä-päiwän päällen saawan
ja sanoj:
"pildiseni, pienoisenj
wandi waxahan corkuhujnen
katzockas kiwe taega
eij ole kilpeä kiwezä
katzokos tacoa tammen
warjosta hywän hewoisen
kuhunga luuni lendelepi
suoneni sirottelepi
ne sinä werkahan wetelet
sini-langoin sitelet
siwu kaicki kaunihista
aseta aroin rekehen
kuhunga härkä tauwonewi
sijhen kircko tehtäköhön
cappeli rakennettakohon
herran Hendrikin nimehen";
tosa on härkä tauwonuna
Nousiaisten hieta-maahan
hieta-cangahan nenähän
sijhen herra Henderjki
ensimmäinen haudattihin
kircko myöskin rakennettihin
sijhen herran Henderkin nimehen
waa ei poica pickuruinen
wandi waaxan korkuhuinen
keexinyt lumen sisäldä
pyhän miehen peucalota
sormia jsoin isännän
kulda-sormuxen keralla
ennen cuijn kesä-sydännä
sijtten cujn kewät oli ihana
jää oli järwestä sulanut
nijn sijtte kesä-sydännä
pienen jään palaisen päällä
tuuli alloina aielli
sormi pyhän urohon
culda-sormuxen keralla
ihmisillen nähtäväxi
tunnusmerkixi jaloxi
jotta sallinut Jumala
jotta ei suonut suuri luoja
weden alle waipumahan
eijkä huckahan tulemahan
pyhän miehen peucalosta
sormia ison isännän
culda-sormuxen keralla
Lalli pahin pacanoista
julmin Juudasten seasta
joca tappoi pyhän miehen
pispan herran Henderjkin
otti korkian kypärän
pyhän miehen pispan päästä
pani päähänsä omahan
callohonsa jlkiähän
meni killdinä kotihin
waimo kehräis torttiansa
sanoin lausu, sujn puheli":
"mistä on Lalloi lakin saanut,
mies häjy hywän kypärän?"
Lalli nosti lackiansa
hiuxet lackihin imewyit
cajken camaran keralla
läcköis luusta irrallensa
caicki callosta crannuij
tuli turpa turwattomaxi
pää paha paliahaksi
nahattomaxi auin nauda pää
paliahaxi pahan panna;
sen teki Suuri luoja
salli Wäkewä Jumala
imehexi isoxi
tunnus-merkixi jaloxi
mutta nyt on piispa ilosa
Lalli piinassa pahassa
pispa engelein cansa laulele
ilon wirtta weisale
Lalli Hijdessä hihtelepi
lylyinensä luistelepi
pijnan sawuhun sakiahan
sauwallansa satuttele
pirut pahoin pistelewät
helwetin heldehesä
sielu parca wajwailewat
pijnalewat hirmujsesti
warjele sieldä mejtä
wacane Jumala estä
totine luoja
saata salijhin taiwahasa
Ilohon ijankaickisehen
päästä häijyst maajdmasta

Oli Hemme Heinericko
toinen Ericki riddari
toinen kaswoi kaupungissa
toinen Suomessa sikisi;
joka kawswo kaupungissa
se kaswo kanan munilla,
joka Suomessa sikisi
Suomen suurilla härillä
Sanoi toinen toisellensa
"läckämästä lähi-maille
paikoillen papittomille
joss'on lapset ristimättä
waimot kirckoon ottamatta
Joit oluen tynnyristä
panit penningit sijahan
ladoit heinät ladosta
panit penningin siahan
laiskat oli lapset Lallolassa
laiskat lapset, walskit waimot
kannoit kieltä kelwotonta
lijkutit lihan pahinta:
"Käwi tästä ruoka-Ruohti,
ruoka-Ruohti, syömä-Saxa
joi oluen tynnyristä
weden wiskasi siahan";
saipa Lallo laapurinsa
piru pitkän keihähänsä;
sanoi toinen toisellensa
"jos minä jälille jäänet
ja minä tapettanehen
korjaakosta munni luuni
sido silcki-säckisehen
pannen orihin rekehen 
kuin orit uupenewi
nijn pane härkä etehen;
jossa härkä uupenevi
sijhen kircko tehtäköhön."