HELSINGIN YLIOPISTO, Tietojenkäsittelytieteen laitos
16.04.2004

Palaute kurssista 582309
Ohjelmointitekniikka (Java) (kevät 2004), Arto Wikla

Vastausten lukumäärä 50.

Kysymys		Vast.lkm	Keskiarvo
1	Mikä oli kurssin vaatimustaso?	50	2.9
2	Sain selkeän kuvan siitä, mihin kurssilla oppimaani tarvitsen.	50	3.9
3	Tunsin syventyneeni kurssin aihepiiriin.	50	3.6
4	Opin taitoja, joista on hyötyä myöhemmin opinnoissani tai työssäni.	50	4.3
5	Kurssilla oli hyvä opiskeluilmapiiri.	50	4.1
6	Opettaja aktivoi opiskelijoita.	45	3.4
7	Opettaja teki selkeän eron olennaisen ja epäolennaisen välillä.	46	2.8
8	Opettaja esitti vaikeatkin asiat ymmärrettävästi.	44	3.1
9	Opetuksen ulkoiset puitteet (tila, välineet) olivat hyvät.	49	3.4
16	Harjoitusryhmän pitäjä osasi asiansa.	48	3.7
17	Harjoitustehtävät käsittelivät kurssin keskeisiä asioita	48	4.0
18	Harjoituksissa käyminen auttoi asioiden ymmärtämistä.	48	3.5
20	Kokeet mittasivat hyvin kurssin keskeisiä asioita.	25	3.7
21	Kokeiden vaikeustaso oli sopiva.	24	3.8
22	Kokonaisuutena olen kurssiin tyytyväinen.	42	3.8
Yhteensä		50	3.6

Kokonaiskeskiarvoissa ei ole mukana kysymys 1.

Laitoksen kaikkien kevään kurssien keskiarvo oli 3.9.

Vaihtoehdot:
1: 1 liian helppo, 2 helppo, 3 sopiva, 4 vaikea, 5 liian vaikea.
2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 16, 17, 18, 20, 21, 22: 1 täysin eri mieltä, 2 enimmäkseen eri mieltä, 3 ehkä, 4 enimmäkseen samaa mieltä, 5 täysin samaa mieltä.

Palaute ohjaajittain

Tekstimuotoiset vastaukset

• laitokset verkko tuskaisen tukossa lähes aina
• Tietokoneluokan koneet ovat hitaita.
• En mitään
• Kurrsin alue oli suht laaja, minulle jäi hieman hämäräksi mitä koko kurssilla ajettiin takaa.
• Dataprojektorin puute salissa 213 perjantain harjoituksissa aiheutti hieman hankaluuksia parina kertana, kun printterit eivät tykänneet toimia.
• samat viat kuin aikaisemminkin.
• atk-luokat eivät sovellu ryhmätyöskentelyyn
• Mikroluokka ei ole kovin hyvä paikka opintopiirille kokoontua. Käytännössä jokainen jää vain tuijottamaan omaa ruutuaan ja keskustelu on vaikeaa huonekalujen sijoittelun ja kehnon akustiikan vuoksi. Toisaalta parempiakaan paikkoja, joissa voisi sekä keskustella että käyttää tietokonetta yhdessä, ei laitoksella hirveästi ole.
• -
• Tilat ovat surkeat. Jos tämänkaltaista opiskelumallia aletaan lisäämään, olisi parempi miettiä, miten saada tiloista ryhmätyötiloja, ei yksilötiloja. Riveissä istuminen alkaa olla vanhanaikaista.
• Työtilat ovat huonot ryhmätyöskentelyyn. Auditoriosta ei ole juuri mitään pahaa sanottavaa. Vähän kylmähän siellä on ja jostain syystä siellä väsyttää lähes aina.
• Mikrofoni välillä pätki
• Enpä havainnut erityisiä puutteita..
• ei mitään
• Tietokoneluokissa olisi saanut olla tehokkaat koneet , eikä niitä nykyisiä nuhapumppuja.
• Jakson viimeiset tapaamiset siirrettiin mikroluokasta pois, jolloin tehtävien käsittely ja seuraaminen muuttui hankalaksi. Toisaalta kahden viikon aikana jakson tehtävistä olikin saanut jo ihan tarpeekseen, joten ehkä niiden yhteinen käsittelykin kovin yksityiskohtaisesti on siinä vaiheessa melko epäkiinnostavaa.
• Ryhmämuotoinen opiskelu olisi sujunut paremmin jos käytössä olisi ollut sopivampia työtiloja (pieniä luokkia joissa muutama kone).
• Ei kirjaa
• Ei mitään erityistä puutetta. En viitsi valittaa edes auditorion ilmastoinnista tai äänentoistosta, kun en koetta lukuunottamatta siellä käynyt.
• Harmaja-luokan koneista voisi sanoa jotakin...
• Ei päässyt ryhmän kanssa oikein järkevästi koneiden ympärille
• Mikroluokassa edellinen laskariryhmä oli toistuvasti yliajalla. Toisaalta jakson viimeisen kerran siirtäminen tavalliseen luokkaan oli onnistunut ratkaisu, vähemmän häiriötä ja ihmiset jaksoivat keskittyä ratkaisujen läpikäyntiin.
• -
• Varsin hyvät välineet. Laskariluokan koneet olivat turhan hitaat...
• Mikroluokat rakenteeltaan kelvottomia ryhmätyötiloja, koneet pitäisi sijoittaa jotenkin vastakkain tai ympyrään että ryhmä pääsisi kokoon. Toinen asia, luennoitsijan ei tartte kysellä että näkeekö sinne takariviin kun auditorion etuosassa on viisi tyhjää penkkiriviä mihin takaa voi siirtyä! Saman neuvon voisi kertoa kaikille luennoitsijoille..
• Ryhmätyöskentely oli vaikeaa valituissa tietokoneluokissa, koska ryhmän jäsenet joutuivat istumaan liian kaukana toisistaan.
• Viimeisetkin laskarit, eli ne jossa käydään tehtäviä läpi, olisi voitu pitää tietokoneluokassa.
• Koneet laskari luokassa melko heikkoja. Laskarisali (215?) oli aika huono tapaamisia varten. Ja pakollinen puolen tunnin läsnäolo oli aika turha.
• Koska kurssilla toimittiin opintopiireissä, oli normaali tietokoneluokka vähän huono harjoitusten kannalta. Kannattaisi ehkä enemmän varustaa luokkia, jossa useampi opiskelija (2-5) pystyy olemaan 1-2 koneen ääressä helposti. Jos kaikilla on oma kone, ei ryhmässä opiskelun/harjoituksien tekeminen toimi niin tehokkaasti.
• Käytetyt luokat eivät sovellu ryhmätyöskentelyyn
• Tilat ok.
• En varsinaisesti osannut kaivata parannuksia.
• Ryhmätyöskentelylle sopivia tiloja voisi olla enemmän. (Pöytä, tuoleja ja tietokone tai pari sellaisessa paikassa jossa ryhmä voi keskustella häiritsemättä muita.)
• Laitokselta on joskus vaikea löytää rauhallista ryhmätyötilaa.

• Kirjassa paljon asiaa ja hyvin selitetty. Verkkomatskusta oli vaikea etsiä oleelliset asiat, kun linkkejä oli niin paljon.
• Kurssin nettisivujen linkit ja muu sisältö oli hyödyllistä. Kurssin alkupuolella niiden jäsentely oli sekavaa, mutta loppua kohti se parani jonkin verran.
• Kirja vaikuttaa hyvältä. Kurssin sivuilta voisi karsia sisältöä, jotta voisi rauhallisin mielin keskittyä olennaiseen sisältöön ja sivusto olisi selkeämpi.
• Yleisesti ihan ok, mutta joihinkin tehtäviin oli lähes mahdotonta löytää tietoa oppimateriaalista.
• Riittävä oppimateriaali.
• Materiaalia oli liikaakin. Kurssiin on kuitenkin käytettävissä rajallisesti aikaa, ja kaiken materiaalin läpi kahlaus olisi vienyt kohtuuttomasti aikaa.
• Oppimateriaali oli hyvää ja selkeää.
• en tutustunut.
• Core Java 2 on ihan jees kirja. Linkkiviidakko kurssin sivuilla oli aika hurja, mutta kyllä sitäkin oppi selaamaan kurssin edetessä alkujärkytyksen jälkeen.
• sekava kokoelma linkkejä
• Vaatii hieman totuttelua, että materiaali koostuu lähinnä isosta linkkisuosta. Tällaisella kurssilla se ei ole mitenkään kovin paha asia, mutta voisi ehkä silti miettiä, voisiko materiaalia vielä vähän organisoida paremmin. Kirjasta en osaa sanoa, koska hädin tuskin vilkaisin sitä...
• Linkkikokoelma on aina sekavampi kuin valmis yksi kokonaisuus.
• Ei tarpeeksi jäsennelty, kyllä API-dokumentista ja tutorialista osaa itsekin kaivaa tiedon.
• Ei kovin yhteinäistä, mutta harvemmin sitä saakaan käyttää yhtä ainoaa lähdettä.
• Sekalainen kasa linkkejä ei oikein vakuuta. Vähemmän linkkejä paremmin valikoiduihin ja kohteisiin ja päälle vielä hyvä luokittelu mistä löytyy mitäkin. Sillä ei ole niin väliä kuka materiaali on tehnyt.
• Kurssin sivun linkkiviidakko oli sekava. Uusia linkkejä ilmestyi AD HOC -tekniikalla. Kokonaisuutta vaikea hahmottaa. Sen sijaan kurssikirja(t) oli(vat) hyvä(t). Niissä oli riittävän seikkaperäinen selvitys vaikeistakin asioista.
• kirjat, monisteet yms? :)
• oppimateriaali oi hyvä, vaikkakin koostuikin suurelta osin eri weppisivuista
• linkit sekavasti. koesivulla ovat hyvin.
• Netistä löysi, kunhan vain jaksoi etsiä.
• Verkosta löytyi hyvin kaikki kurssilla tarvittu materiaali.
• Ainakin materiaalia oli PALJON, ehkä liiankin kanssa koska hyvää/asiallista materiaalia sai välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Sormet linkkeihin ehkä auttoivat jonkin verran.
• oppimateriaali oli laaja ja kattava. ehkä vähän liian laaja..
• Aika sekavaa
• En ota jyrkkää kantaa, kun en oikeastaan edes tiedä mikä oli kurssin oppimateriaalia. Omasta hyllystä löytyy Oliokirja ja Core Java, webistä Sunin tutoriaalit ja Googlella artikkeleita. Niillä pärjäsi hyvin.
• Kirja oli hyvä, muu oppimateriaali plaadultaan vaihtelevaa.
• Materiaalia liikaa, paljon päällekkäisyyksiä, vaikea löytää olennaiset asiat.
• Olivat ihan kattavat. Tosin mukavempi olisi ollut lueskella asioita yhdestä kirjasta, mutta meni se nyt näinkin
• Kummallista sillisalaattia -- pahimpana vikana vielä se, että muutenkin sekavat html-sivut tuntuivat vaihtavan sisältöään eri katsomiskertojen välillä; pikkuvirheet/periytyvät c++:ismit (vaikka niitä korjattiinkin). Java2-kirja pohjasi useassa kohtaa ikävästi siihen, että olisi kirjan I osa myös, jota ei ollut edes Suomessa saatavilla ilman tilaamista. Oliokirjan lyhyesti lukemani pätkät taas seikkailivat kummallisen ja suorastaan väärän rajamailla.
• Oli hyvä että tietoa otettiin monista online-lähteistä, tätä toivoisi enemmän muillekin vastaaville kursseille - oppikirjat kuitenkin vanhentuvat aika nopeasti ja on muutenkin tärkeää oppia lukemaan itse sitä APIa.
• Kurssikirja oli hyvä. Verkkomatskua vähintään riittävästi.
• -
• Ihan OK matskut..
• Materiaali oli varsin sekavaa, koska se koostui lähinnä kurssin sivuille kerätyistä linkeistä. Laskareiden teossa se oli ihan ok, mutta kun yritti tenttiin lukea, oli hankala löytää olennaista tietoa ja vaikea arvailla mitä näistä voitaisiin kysyä tentissä. "Sormi" kuitenkin auttoi hieman...
• Kirja on hyvä, mutta sitä ei tullut hirveästi luettua. Kurssin webbisivujen kautta löytyi kaikki materiaali, joskin olis kiva, jos niistä oikeasti koottaisiin kurssin luetomateriaali, eikä vaan kasa muitten kirjoittamia linkkejä. Linkeissä oli ehkä vähän liikaa päällekkäisyyksiä varsinkin swing-puollella.
• Virallinen kurssikirja oli hyvä. Linkki sivu oli kattava, joskin hivenen sekava.
• Kurssikirja oli turha ostos, olisi jäänyt ostamatta jos olisin tiennyt kuinka vähäiseksi sen tarve jäi.
• Oppimateriaalia oli paljon, oli vaikea erottaa, mikä osa siitä olisi olennaissta.
• Kurssikirja oli hyvä, mutta kaikki kurssimateriaali olisi saanut perustua siihen tai johonkin toiseen kirjaan. Eli sirpalaiset nettilinkit ovat luettavuudeltaan aika surkeita, vaikka linkattu sivu olisi kuinka hyvä.
• Linkkejä linkkejä... ihan ok.
• Kirja (Core Java II) oli pääosin hyvä, muutamiin asioihin olisi kaivannut tarkennusta (esim. säikeet), vaikkapa luennoitsijan oman materiaalin kautta. Muutenkin olisi ollut parempi, jos kurssilla olisi ollut yhtenäisempi runko ja materiaali verkossa (vähän samaan tyyliin kuin ohjelmoinnin peruskursseilla). Lähdelinkit olivat kyllä hyödyllisiä ja pääosin selkeitä.
• Paljon tavaraa, kurssin aikana tuntui, että niihin hukkuu, mutta tenttiä varten oli hyvin jäsennetty lista sopivaa materiaalia. Vihavaisen materiaali hyvää.
• Vähän sekavaa. lähinnä että on iso möykky kamaa ja sieltä pitäisi etsiä olennainen.. mutta toisaalta oppipahan hakemaan itsenöisesti tietoa miten jokin asia on ratkaistu javassa.
• Vihavaisen nettimateriaali oli hyvää. Voisi olla suomeksikin.
• Materiaalia oli ehkä liiankin runsaasti. Aikaa hukkaantui parhaan materiaalin etsimiseen linkkien paljoudesta. Tosin, jos valitsi perusoppimateriaalikseen joko Vihavaisen tiivistelmät tai Sunin tutoriaalit, niistä sai yleensä tarvittavan tiedon, jota pystyi sitten paikkailemaan muiden lähteiden avulla.
• Ihan ok.

• Koodaaminen... säikeet ja pistokkeet.
• Vapaus, ryhmähenki
• Se sai ostamaan java-kirjan.
• Kurssi oli hyvin soveltava, teoria puuduttaa =)
• aihe kiinnostava
• Ryhmätyö, tunnelma harjoituksissa.
• helppo ja nopee, pitkälti opintopiirin ansiota.
• Uuden oppiminen tietenkin!
• ohjelmointitehtävät
• Kiinnostava sisältö, erilaisten omituistenkin polkujen selvittäminen.
• Kurssilla pakotettiin tutustumaan hieman paremmin toisiin opiskelijoihin. Minun ryhmässäni tutustuminen jäi tosin hyvin vähäiseksi: tapasimme vain herjoituskerroilla ja puhuimme vain satunnaisesti tehtävistä ja ratkaisumenetelmistä.
• -
• Ryhmätyö - motivoi tekemään ja keskustelu oli helppoa
• Ryhmätyöskentely on aika tehokas oppimismuoto.
• Opintopiiritoiminta.
• Opintopiirit oli kivoja, oli mukava pohtia tehtäviä ryhmissä. Myös uusien juttujen oppiminen Javalla oli ihan kivaa.
• ryhmätyöskentely, vuorovaikutuksen kannalta. sosiaalista opiskelua.
• Asioiden soveltaminen, ja uusien työskentelytapojen oppiminen.
• Toimiva opintopiiri ja kohtuullisen helppo asiasisältö.
• Tentti? (ehkä vielä kerkiää vaikuttamaan)
• ohjelmointi, ohjelmointi ryhmässä.
• Ryhmätyö
• Harjoitukset. Niitä oli riittävästi, muttei liikaa ja niiden vaikeustaso ja työmäärä olivat kohdallaan: haastavia, muttei mahdottomia.
• Mielenkiintoinen ja varsin monipuolinen.
• Monipuolinen javaan tutustuminen, oma vapaus
• Laajemmat tehtävät joita tehtiin opintopiirin kanssa yhessä
• Suhteellinen "rentous", "luentojen" tarpeettomuus, melkeinpä suoranainen helppous yliopiston ulkopuolisella java-kokemuksella.
• Onnistunut opintopiirityöskentely.
• Opin vinon pinon javajutskia. Lähinnä tällä tavoin tehtävien kautta läpikäytynä tulee opeteltua apista sellaisia juttuja, joitten tietämisestä on myöhemmin hyötyä. Ja lisäksi apinlukutaito kasvaa.
• -
• Java kiinnostaa.
• Oppi uusia asioita Javasta, ja Wiklan luennoilla on aina mukava istua... (ai niin, tämä tuskin enää vaikuttaa arvosanaan :P ) Lisäksi ryhmätyö tuntui hauskalta, koska ryhmä oli erinomainen ja työskentely ilmapiiri erittäin hyvä (rento, mutta hommat tuli tehtyä)
• Täytyy sanoa että koodaaminen ja uuden oppiminen. Wiklan laskaritehtävät myös hyviä.
• Mielenkiintoinen aihepiiri.
• Opintopiirityöskentely.
• Koodaaminen on aina kivaa :)
• Aihepiiri
• Uuden oppiminen.
• Uuden oppiminen ja vanhan kertaus. Opintopiirikin toimi ja oli hyödyksi, kunhan saatiin se "pyörimään" kunnolla.
• Uusiin menetelmiin ja ihmisiin tutustuminen. Laitoksella ei pääse hirveästi tekemään kunnon yhteistyötä.
• Tuli tehtyä hämmentäviä ohjelmointi projekteja ja otettua selvää parista kummallisesta javan ominaisuudesta. Ylipäätään opittua.
• Opintopiirini oli erinomaisen korkeatasoinen. Koska olin itse ryhmäni tasoon nähden taustaltani heikompi, hyödyin todella paljon ryhmätyöstä ja tilanteista, joissa ryhmä pohti eri ratkaisuvaihtoehtoja annettuihin tehtäviin. Miinuksena tietysti on, että muut ryhmän jäsenet eivät minulta kovin suurta inputia välttämättä saaneet, joten heille olin ehkä painolastina.
• Ryhmissä työskentely oli ainakin aika ajoin varsin hedelmällistä. Tästä kuuluu suuri kiitos loistavalle ryhmälle, jossa jokaisen asenne oli loppuun asti kunnossa.
• opintopiirityöskentely; se voi parhaimmillaan aktivoida ihmisiä työskentelemään ja oppimaan ja myös "sitouttaa" hyvin kurssin suoritukseen
• Käytännönläheisyys. Sai ohjelmointirutiinia.

• Paljon hajanaista asiaa, vaikea lukea tenttiin, kun ei tiedä mitkä kaikki asiat täytyvät osata.
• Luennot eivät olleet aina hyödyllisiä, joskus vaikea tietää etukäteen kannattaako luennolle tulla.
• Sekavuus ja tehtävien paljous. Laskaritilaisuudet eivät olleet kovin hyödyllisiä. Enemmän hyötyä olisi ollut mallivastauksista netissä, jolloin niihin olisi voinut perehtyä rauhassa ajan kanssa.
• hämärä määränpää
• Kurssi ei edennyt mitenkään johdonmukaisesti... lähinnä nyt "luentoihin" viitaten, jossa poukkoiltiin aiheesta toiseen kuin pallo flipperissä.
• Luennoilta ei oikein saanut mitään irti. Kolme neljästä laskuharjoituskerroista oli nimen perään ruksaamista.
• mitään ei kylä tullut opittua, mutta ei sillä kyllä niin väliä.
• Luentojen epämääräisyys.
• tilat
• Joskus oli aika vaikea tietää, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Tämä oli selvästi luennoitsijallakin joskus vähän hakusessa.
• Tiedon hankkiminen on työlästä kun tieto ei löydy yhdestä paikasta. Opettajan tehtävä on mielestäni jakaa asiantuntemuksensa opiskelijoille helpossa muodossa. Linkkikokoelman tarjoaminen on sama kuin pakotettaisiin opiskelijat itseopiskeluun. Eikö silloin riittäisi pelkää erilliskoe? Opintopiirityöskentelyn piti toimia niin, että opiskelijat opettaisivat toisilleen. Meidän ryhmässämme jokaiselle jaettiin tehtävät ja jokainen teki niitä omaan rauhalliseen tahtiinsa. Muiden vastauksiin tuli perehdyttyä yksin. Käytännössä kaikki työ tehtiin yksin. Onneksi opintopiirissäni oli asiansa osaavia henkilöitä eikä ongelmia syntynyt. "Opiskelijat opettavat toisilleen" hämää minua huomattavasti. Opettajan on syytä olla asiantunteva ja esittää asiat selkeästi. Jos tarjolla kerran olisi asiantuntevaa opetusta, miksi pitäisi tyytyä puutteelliseen opetukseen kavereilta, jotka eivät aivan käsitä mistä puhuvat. Ylipäätään: miksi opiskelijat tieten tahtoen pakotetaan tonkimaan kaikki tarvittu tieto netin sokkeloista? Jos tahdon etsiä jonkin yksittäisen asian verkosta, voin kyllä etsiä sen. Jos haluan oppia laajemman kokonaisuuden, en halua etsiä jokaista assert-lauseen kokoista asiaa verkosta erikseen. Luennot paranivat huomattavasti kun siirryttiin säikeisiin. Loput luennot olivat jopa hyödyllisiä. Aiemmin tuntui, että olisi ollut hyvä jäädä kotiin. Vaikka opiskelu olikin oikeasti itseopiskelua ja erilliskoe luonteva vaihtoehto, tämä mahdollisuus oli rajattu pois, jotta päästäisiin kokeilemaan uutta opetusmenetelmää. Miksi erilliskoetta ei voi suorittaa ilman osallistumista opintopiirityöskentelyyn? Jos opintopiirityöskentelystä olisi oikeasti jotakin hyötyä, osallistuisin siihen vaikka normaali erilliskoekin olisi tarjolla. Opin kuitenkin asiat paremmin kun joku opettaa minua, joten tulen aina jatkossa valitsemaan tavallisen luentokurssin opintopiirityöskentelyn asemesta.
• Suurin osa asioista on jo muualla opetettu, eikä kurssi itselläni syventänyt niiden tuntemusta millään lailla.
• Aikaa menee runsaasti.
• Ryhmätyöskentely on varsin työläs oppimismuoto.
• Kurssin vetäjien valmistautumattomuus. Näkyi mm. tehtävien annoissa, kun jouduttiin sitä yhtä muuttamaan.
• Jotenkin jäi vähän sellainen kuva, että opettajat (luennoija+laskaripitäjä) olivat ottaneet vähän liikaa vapauksia "opiskelijalähtöisyyden" verukkeella. Onhan se tietysti opiskelijalähtöistä, kun kerrotaan mitä pitää tehdä ja annetaan linkki nettisivuille, joissa annetaan neuvoja tehtävään, mutta olisin kaivannut opettajilta vähän muutakin kuin peukaloiden pyörittelyä. Kerran luento peruttiin, kun ei löytänyt sopivaa luennoijaa.
• luennoitsijan heikko valmius kurssin pitämiseen
• kaikkia asioita ei ehtinyt opetella, kun ryhmässä tehtävät jaettiin "yksi kullekin" -periaatteella. vaikka periaatteessa kaikkien olisi pitänyt tietää jotain joka tehtävästä.
• Epäselvä kokonaisuus. Kurssi tuntui välillä hieman tilkkutäkiltä.
• Luennoija ja laskarienvetäjät olivat jopa muutamista perusasioistakin ns. pihalla. Kaikkea opittavaa ei kyllä luvattukaan opetettavan, mutta kurssin vetäjien soisi silti tuntevan asiaa hieman syvällisemmin. Wikla olisi voinut todeta hieman harvemmin, että "en tiedä". Tehtävistä ei saanut kunnon palautetta tai mallivastauksia. Ei haitannut niin paljoa opintopiirityöskentelyn takia (asiat tehtiin melko perusteellisesti eikä korjattavaa varmaan olisikaan ollut paljoa), mutta ei ole erityisen motivoivaa ettei kooditehtävien tarvitse edes toimia (kunhan assari päättelee koodista, että on yritetty) ja että täysiin pisteisiin riittää muutenkin "yritystä on ollut" -tasoinen ratkaisu. Kaksi assaria toki riittää laskaritilaisuuksien vetämiseen, mutta palaute jää olemattomaksi, varsinkin kun tehtävät alkavat olla melko laajoja. Vaikka kyllähän loppupuoliskon kooditehtävät olisivatkin kohtuuttoman laajoja syvällisesti tarkastettäviksi suuremmallakin henkilöstöllä. Painopiste voisikin olla (ainakin osittain) sillä, miten "oikeasti ohjelmoidessa" ratkaistaan erinäisiä ongelmia tietyistä lähtökohdista, eikä niinkään yksittäisten teknisten yksityiskohtien toteuttamiseen; tehtäviin voitaisiin antaa lähtökohdiksi valmiita luokkia ja rajapintoja tai asettaa joitakin muita vaatimuksia. Myöhemmissä tehtävissä meni ehkä turhan paljon aikaa käyttöliittymien väkertämiseen, eikä tehtävän oleellisiin asioihin. Tietysti tavallaan oma valinta, eihän graafista liittymää kaikissa edellytetty.
• Koodaamistehtäviä EI voi käydä laskareissa (tai palautustilaisuudessa) kovin hedelmällisesti läpi. Poikkeuksen toki tekee jokin yksityiskohta kuten pistokkeet tai osin säikeet. EI GUI KOODAUSEHTÄVIÄ LÄPIKÄYTÄVIKSI, PALAUTETTAVIKSI KYLLÄ!!! (muuten ne saattaisi jäädä tekemättä). Monia hyviä teoriatehtäviä saattoi nyt jäädä hieman vähälle huomiolle (tai siis oman harkinnan varaan) ja palautustilaisuuksissa keskityttiin vain buttoneiden ihailuun tai windows-tyylin tjsp arvosteluun.
• vähäinen opetus luennoilla.
• Ei kirjaa
• En pysty nimeämään mitään yksittäistä heikkoutta.
• Poukkoilu. Tunne siitä että raapaistaan yhtä ja toista asiaa, ja paljon jäi keskeneräiseksi.
• Luentojen heikkous ja opintopiirit, jotka eivät oikein toimineet sellaisten kohdalla jotka eivät olleet java-guruja
• Luennot oli vähän sekavia. Oli vaikeata seurata. Varsinkin siinä PDF häkkyrässä kun säikeitä käsiteltiin.
• Ryhmätyö tuntui shokilta joillekuille ja jotenkin mm. sen pisteytyksen kanssa soheltaessa säädettiin aivan turhaan. Muutenkin laskarien tarkoitus oli himmeä: tuotetaan hädässä keksittyihin tehtäviin kahdessa viikossa hämärät ja sekavat, 50+-sivuiset vastaukset, dumpataan ne ohjaajalle, joka sitten kertoo joskus viikon päästä lyhyesti pisteet, jotka saatiin (mielekäs palaute?).
• Monet asiat käsiteltiin aika ylimalkaisesti, ja kurssi toimi lähinnä syynä selvittää asiat itselleen muista lähteistä.
• Kokeiluluonteisuus. Luennot olivat välillä hyviä (kun mietitty) ja välillä onnettomia (apin selausta edes takaisin). Viimeinen neljästä laskarikerrasta tuntui menevän hukkaan. Kun tehtäviä on jo porukalla ja itsekseen mietitty, jonkun Beans-tehtävän läpikäynti ei innosta. Toisaalta toisten ryhmien esityksistä löytyi myös kurssin helmi, seminaariesitelmää lähentelevä vastaus.
• epämääräiset luennot
• Luentojen kaltaiset tilaisuudet... Itse olen luentojen ystävä, mutta ihan hyvin tämäkin toimi. Ja tentin tehtävät 3 ja 4 oli liian vaikeat ;) En lukenut näitä niin hyvin kun eivät tuntuneet niin olennaiselta osalta kurssia...
• Ryhmätyön vaatima hirveä työn määrä, ja kurssin ja luentojen lyhyt kesto. Ryhmätyössä ei oikein voi pitää laiskaa viikkoa muitten kiireitten takia, kun muut ryhmäläiset joutuisivat heti tekemään tuplasti hommia. Ryhmät myös olivat kokoonpanoistaan johtuen eriarvoisissa asemissa toisiinsa nähden, eikä ryhmien välistä kommunikaatiota ollut. Siispä jatkossa kaikista tehtävistä jonkinmoiset oppilaiden vastauksista valikoidut ratkaisuehdotukset näkyville nettiin.
• Ryhmätyöskentely.
• Sekavat luennot.
• Luennot. Asiasisällöt olivat jotenkin sekavia ja valmistelemattomuuden huomasi kyllä. "Opiskelijalähtöisyys" on etu ja haitta. Ryhmissä ei tullut käytyä tehtäviä läpi (esim. sen takia, että pahimmillaan tehtävät valmistuivat alle 10 tuntia ennen lopullista deadlinea) kun jokainen teki vain oman tehtävänsä. "Yhdessä tekeminen" ei ole välttämättä mielekästä jos kyseessä on pienien ohjelmien teko. Tehokkaampaa olisi tehdä kaikki tehtävät itse "perinteisesti" kuin tehdä niitä ryhmissä, jolloin touhu menee aina siihen että jokainen tekee yhden tai kaksi eikä tehtäviä ehditä / jakseta / viitsitä käydä läpi sen kummemmin. (Ja tämähän nimen omaan ei palvele niitä "ei-niin-aktiivisia-ei-niin-ahkeria" opiskelijoita, kuten tämän "opiskelijalähtöisyyden" kai luullaan tekevän.)
• Oppilaan täytyi itse opiskella kaikki. En pidä ollenkaan uudesta "opetustyylistä". Jos tätä aiotaan jatkaa, niin viimeisetkin "luennot" voisi lopettaa niin oppilaitos saisi taas vähän säästöjä. Eihän tämä kokeilu nimittäin mistään muusta voi olla kiinni? Kaikkihan sen ymmärtää, että opiskelijan kannalta luentojen olemassaolo on parempi kuin niiden poissaolo.
• Oppimisjakson viimeiset tapaamiset.
• Ohjauksen puute ryhmien suhteen, ryhmässä toimiminen oli minulle ainakin uutta ja olisi ollut kiva saada enemmän tietoa hyvistä ryhmätoimintatavoista yms. heti kurssin aluksi.
• Ehkä se, ettei 'päässyt' (lue tarvinnut) tutustumaan kaksiviikkoisjaksoilla kuin pieneen, omiin tehtäviin tarvittaviin osa-alueisiin.
• Haastavuus oli lähinnä järjettömän kokoisissa ryhmätöissä. Kun sitten sai oman lohkonsa valmiiksi oli hankala löytää motivaatiota katsoa kavereiden tuotoksia.
• Mielestäni opintopiiritoimintaan liittyy pari merkittävää heikkoutta. Ensimmäinen on, että opintopiirin jäsenet valikoituvat sattumanvaraisesti. Tällä kertaa minulla kävi todella erinomaisen hyvä tuuri, mutta esimerkiksi syksyn TiRa-kurssilla ei todellakaan käynyt. On todella raivostuttavaa, jos puolet jäsenistä lopettaa kurssin kesken, ja loput eivät ole palaakaan kiinnostuneita tekemään annettuja tehtäviä niin hyvin kuin mahdollista. Toinen heikkous liittyy siihen, että opintopiiri jakaa annetut tehtävät jäseniensä kesken. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa itse tutustuu kullakin laskarikerralla hyvin vain johonkin osa-alueeseen, kun taas loput tehtävät jäävät auttamatta vähemmälle huomiolle.
• Luennot menivät pahimmillaan nettisivujen pläräämiseksi. Luennoille voisi kasata kurssin keskeisimmät ja vaikeimmat asiat ja keskittyä niihin. Helpommin opittavat asiat voisi jättää opiskelijoiden oman aktiivisuuden varaan.
• opintopiirityöskentely; huonoimmillaan voi myös pitää sisällään paljon tyhjäkäyntiä, ja joissakin ryhmissä ryhmätyö ei välttämättä toimi erityisen tehokkaasti. perinteiseen kurssimuotoon verrattuna on varmaankin sellainen ero, että se miten kurssi menee ja mitä siltä saa voi riippua pitkälti siitä millaiseen ryhmään sattuu osumaan.
• Aika vähän asiaa loppujen lopuksi. Ryhmätyössä käy todella helposti niin, ettei opi kunnolla kuin ne asiat joita on itse tekemässä.

• Jäsentää materiaalia uudestaan ja poistaa päällekkäisiä linkkejä.
• Voisi miettiä etukäteen tarkemmin luentojen sisällöt.
• Vähentämällä tehtävien määrää ainakin yhdellä kolmasosalla ja poistamalla ryhmään osallistumisen pakon.
• selkeyttäkää kurssin tavotteita, tehkää osasta tai kaikista tehtävistä henkilökohtaisia
• Todellinen ryhmätyöskentely on hyvin vaikeaa, koska kaikilla omat aikataulunsa, joten oli pakko tehdä jakoa "tee sinä tuo, ja minä tämän". Tästä seurasi se että kaikkiin tehtäviin ei ehtinyt syventyä, niin paljon kuin olisi pitänyt. Mutta mitä tuolle nyt voi edes tehdä?
• selkeämmin esille mitkä asiat kaikkien tulee osata kurssin läpäistyään ja mitkä ovat "nice to have" tietoa
• voisi antaa puolet pisteistä ilman että tekee mitään.
• Enemmän asioiden käsittelyä luennoilla (tiedän, tämä oli uusi kokeilu blaablaa..)
• tehtävien vaikeus/työläystaso yhtenevämmäksi, jotta helpompi jakaa
• Harjoitustehtävien jaksotus 4:lle jaksolle aiheutti ikävän kiire-lepo-kiire-lepo-syklin. Ehkä jaksot voisivat olla hiukan pidempiä tai ajoitusta voisi muutoin kehittää. Välillä tuntui myös siltä, että luennot laahaavat käsiteltävien asioiden osalta harjoitusten perässä: siinä vaiheessa kun jostain keskeisestä asiasta puhutaan luennolla, on enää pari päivää aikaa siihen liittyvien tehtävien palautukseen. Kun luennoista jo tehtiin "luennonkaltaisia tilaisuuksia", voisi ehkä samaa linjaa yrittää jatkaa ja lisätä luentojen interaktiivisuutta. Jos esimerkiksi tulevaisuudessa kaikilla opiskelijoilla on kannettavat tietokoneet (Lapin yliopisto jo päätti hankkia), voisi esimerkiksi luennon ajaksi heijastaa valkokankaalle chatin, jossa luennolla olijat voisivat esittää kommentteja luennosta ilman, että luennoitsijaa välttämättä tarvitsisi keskeyttää...okei, tämä on aika villiä ;) Kannattaa muuten lukea William Mitchellin artikkeli "Higher learning, the Wi-Fi way", joka on julkaistu New Scientist -lehden numerossa 2430 (17.1.2004 s.24). Valitettavasti se ei lehden verkkosivuilla ole vapaasti saatavilla, mutta ilmaisen koerekisteröitymisen kautta sen voi lukea (http://archive.newscientist.com)
• Opintopiirille jaetuista pisteistä oli keskustelua kurssin alkuvaiheessa liiankin kanssa. Omassa ryhmässäni kaikki toimi pisteiden kanssa sikäli hyvin, että jokainen teki tasaisesti hommia ja kaikki ansaitsivat tasaveroiset pisteet. Ehdotukseni ottaa huomioon opintopiirin jäsenten oman panostuksen piirin sisällä: - kurssilla jaetaan samalla tavalla pisteitä jätetyistä tehtävistä kuin nyt - kun kurssi on päättymässä, opintopiirille lahjoitetaan kaikki sen ansaitsemat pisteet - opintopiiri päättää itse pisteiden jakamisen keskuudessaan: Jokainen ryhmän jäsen ottaa osan ryhmän kokonaispisteistä ja jakaa pisteet muille haluamassaan suhteessa. Esim: Jaakko, Matti, Kirsi, Henna, yhteensä 40 p. Jaakko päättää jakaa 10 pistettään (kokonaispisteitä) seuraavasti: - Matti 2 p. (oli pois pari kertaa) - Kirsi 5 p. (teki suuren osan työstä) - Henna 3 p. (normaalia toimintaa) Jaakko saa pisteensä muiden harkinnan perusteella (esim. 4+4+3=11 p.), eikä kukaan pääse siipeilemään. Ne jotka tekevät kovasti töitä myös palkitaan työnteostaan. Menetelmä ottaa huomioon myös tilanteet, jossa ryhmästä poistuu jäseniä. Ne jotka ovat kurssin loputtua vielä jäljellä, saavat luonnollisesti suuremman osuuden pisteistä. Jokin järkevä yläraja pisteisiin voisi olla tarpeellinen?
• Enemmän Javan ominaisuuksien läpikäymistä eikä niinkään muilla kursseilla opittujen asioiden soveltamista. GUI (Java-ohjelmointi?), synkronointi (rio?) ja socketit (tili?) olivat omasta puolestani vanhan kertausta, kun taas esim. J2EE:n syvällisestä esittelystä olisi oikeasti ollut hyötyä.
• Opetukselta, mikäli sitä edes järjestetään, voisi toivoa hieman vahvempaa esitystä - suunnitelmallisuutta. Tehtävämuotoja voisi myös kehittää - helpolla tehtävät jäi yksilötehtäviksi, vaikka kurssin loppua kohden tämä parani.
• Ehdottomasti seuraavan jakson tehtävät jo edellisen jakson lopussa valmiina ja verkossa, jotta ne ehditään jakaa ajoissa ja perehtyä niihin jo ennen jakson ensimmäistä ryhmätapaamista. Muuten ensimmäisen ryhmätapaamisen anti jää TODELLA heikoksi
• Paljonkin: Tehtävät ja kurssin aineisto + tarvittava infrastruktuuri olisi pitänyt olla valmista ennen kurssia. Toisaalta tämä "oppilaskeskeinen" oppiminen opintopiireineen ja sähköisine viestimineen oli oikein hyvä. Jos olisi ollut käytössä wiki ja chat kurssin järjestäjien toimesta, niin opintopiiritoiminta olisi ollut vielä jouheempaa. Nythän meillä oli käytössä omatekoinen työkalu, joka muistutti toiminnaltaan wikiä ja weblogia, ja se toimi hyvin. Jouduimme siis itse kehittämään infrastruktuuria. Pedagogiikkaa olisi saanut painottaa vähemmän tällä kurssilla. Toisaalta kurssi ikään kuin loppui kesken. Nyt kun päästiin vauhtiin, olisimme voineet jatkaa vielä pari kierrosta. Olisi tullut lisää Java-kokemusta. Kurssikirjassa olisi ollut materiaalia siihen. Mutta opintoviikkojen kannalta tämä edellyttäisi n. 2 ov:n jatkokurssia. Toisaalta kun infrastruktuuri (ryhmät, työkalut) toimivat hyvin, jatkokurssi olisi voinut olla erillinen esim. kokonaan verkkokurssina.
• Aloittakaa kurssin kehittely vaikka kaksi viikkoa ennen sen alkua ja miettikää mikä kurssin sisältö oikeasti pitäisi olla.
• keskittyä luennoilla sentään johonkin eikä vaellella asiasta toiseen ilman päätä ja häntää
• ryhmätyöskentelyn periaatteita voisi kehittää enemmän ryhmäpainotteiseksi (ks ylempi kohta). luennot voisivat olla jäsennetympiä, eikä pelkkää luennoitsijan ja guruimman opiskelijan dialogia; vähemmän kokeneet eivät ehkä saa siitä paljon irti.
• Kurssin ohjelma suunnitteluun jo aikaisessa vaiheessa.
• Luennot saisivat olla suunnitellumpia. Poukkoilevilla luennoilla tietysti viihtyi, mutta varsinaista uutta asiaa niillä tuli erittäin vähän. Perusasioita (jotka suuri osa varmaankin jo osasi) kyllä jauhettiin, mutta hankalammat asiat jäivät sitten itseopittaviksi. Oikeita ohjelmointityökaluja olisi voinut edes pintapuolisesti käsitellä. Javan "konepellin alle" olisi voinut myös kurkistaa enemmän, asiat liikkuivat liian korkealla ja abstraktilla oliomössötasolla. Voisi olla myös mielenkiintoista päästä näkemään muiden ratkaisuja laajemminkin; opintopiireissä ainakin koodaustehtävät jaettaneen usein siten, että jokaista tehtävää tekee vain yksi henkilö. Palautustilaisuuden siirryttyä mikroluokasta pois demoaminen olisi ollut muutenkin hankalaa eikä muiden ratkaisuja (tai edes omia) olisi voinutkaan samalla lueskella/kokeilla itse. Opintopiirin toiminnan kannalta oma ryhmähakemisto oli erittäin kätevä; tiedostoja ei tarvinnut manuaalisesti siirrellä muille ja asiat löytyivät aina samasta paikasta siististi lokeroituina ja pysyivät varmasti ajan tasallakin. Suosittelisin muillekin.
• Kts myös pahin heikkous. Osa laskaritehtäviä voisi olla vain palautettavia, osa palautettavia ja läpikäytäviä. Ehkä voisi olla vieraileva luennoitsija yhdellä luennolla aina jostakin erityisaiheesta, nyt ajatus tuli hieman myöhään ja vasta beansien kohdalla.
• luennoille lisää asiaa. etenkin suunnittelumalleista olisi voinut olla enemmän opetusta.
• Enemmän sellaisia syhmätöitä joihin jokaisen pitäisi osallistua, mutta vähemmän essee tyyppistä tyhjänpäiväisyyttä.
• Kurssi tuntuu olevan kohdallaan. Luentojen tarpeellisuudesta en osaa sanoa, en ollut kertaakaan paikalla. En tiedä mitä siellä käsiteltiin, mutta luentoja olisi yleisesti ehkä syytä kehittää ääneenluvusta jonkinlaisen kyselytunnin suuntaan.
• Voisi miettiä kannattaako lainkaan käsitellä asioita, joihin ei voi sitten syventyä (esimerkkeinä suunnittelumallit, joista saisi ihan kokonaisen omankin kurssin, tai pavut, joita ei lankaan päässyt oikeasti syömään...), vai mieluummin keskittyä muutamaan asiaan kunnolla (vaikkapa juuri verkko-ohjelmointi ja rinnakkaisuus).
• Materiaalia tulisis karsia ja poimia edustavimmat. Luentoja kehittää siten että siellä käydään olennainen materiaali kunnolla lävitse. Myös teoriatasolla esim. poikkeusten käsittely ja säikeiden luonti; nyt ne jäivät lähinnä opintopiirien pohjalta hahmotettavaksi.
• Laajemmat harjoitustehtävät oli kivoja, joita tehtiin joko parin kanssa tahi koko opintopiirin voimin. Nuo pienemmät tehtävät, jotka yleensä jaettiin yhelle tyypille, olivat tylsiä tehä yksikseen.
• "Luennot" voisi dumpata melkein kokonaan ja vetää vain kaiken labrassa koneen ääressä, kun siellä kerran muutenkin asutaan. Laskarien toiminta pitäisi katsoa kokonaan alusta uudelleen, nyt kun tehtävät on jotenkin kasassa.
• Voisi olla hyvä syventyä enemmän joihinkin asioihin, nyt tuli vähän tietoa vähän kaikesta mutta mistään ei mitään kovin uutta ja ihmeellistä.
• Vaikka tarkoituksena olisi opiskelijakeskeinen hands-on -meininki, ei se estä valmistelemasta luentoja etukäteen. Luennoilla voisi esittää kustakin osa-alueesta oleelliset asiat ja perusteet. Näitä sitten harjoituksissa ja ryhmissä tarkennettaisiin. Kun palautettavia tehtäviä on paljon, välillä tulee ryhmissä paniikki ja tahkotaan palautettavia tehtäviä jopa oppimisen kustannuksella. Jos jokainen ehtisi tekemään perustehtäviä joka aiheesta, se tasaisi oppimista. Nyt tehtävät houkuttelivat sulle-mulle -jakoon ja näin jotkut osa-alueet jäävät toisilta syvällisemmin oppimatta. Tämä tietysti korjaantuisi oppimista palautettavia tehtäviä enemmän arvostavassa ryhmässä. Opiskelijakeskeisyydestä en ole kovin innostunut, mutta tässä muodossa se voisi toimiakin. Pahimmin metsään mennään hommassa silloin kun touhu muuttuu amiskorkeakouluiluksi. Siellä meininki tuntui olevan, että oppilaat vetävät toisilleen kalvosulkeisia ja kukaan ei oikeasti opi kokonaisuuksia. Lipaston paras puoli on se, että useimmiten kurssilla on yksi henkilö, joka oikeasti tietää asiasta jotain. Tällä viittaan luennoitsijaan. Jokaisen jakson viimeinen laskarikerta oli ihan turha. Parempi olisi ollut vaikka ryhmän ja laskarinvetäjän keskinäinen palautetuokio, jossa vastauksista olisi lyhyesti keskusteltu ja saatu palautetta. Tämä esim. seuraavan jakson ensimmäisellä laskarikerralla. Vaikka 15 minuuttia per ryhmä, niin ehtisi hyvin viedä homman läpi ilman erikoisjärjestelyjä.
• -
• Tuli kurssin lopussa seuraavanlainen muutos ehdotus mieleen: Koska vaikutti siltä että koe kysymysten tekemisessä on hieman ongelmia, jätetään koe kokonaan pois ja kurssin lopussa ryhmät/parit/yksilöt tekevät pieni muotoisen projektin, josta saa puolet kurssin pisteistä (toinen puoli tietysti laskareista). Projekti olisi sellainen, että siinä joutuisi käyttämään säikeitä, pistokkeita, GUI:ta jne. Ongelmana tässä olisi sopivan kokoisen tehtävän keksiminen, ettei tästä tulisi ohtu-projektia... Just a thought Laskareita koskeva muutosehdotus alempana
• Lisää pituutta, opintoviikkoja ja asiaa, tai sitten toinen samantyyppinen kurssi loppukevääksi. Laitoksen opetus tuntuu muutenkin loppuvan melkein kaikilla >approbatur kursseilla jo maaliskuussa, yritä tässä sitten opiskella!
• Ryhmätyöskentely pois.
• Määritellään kurssin sisältö tarkemmin, ja yritetään käsitellä luennoilla strukturoidusti edes puolet koko kurssin sisällöstä.
• Selkeämmät luennot. Malliratkaisut ainakin vaikeimpiin laskeritehtäviin ja esseekysymyksiin. Suunnitelmallisuutta lisää joka vaiheeseen (esim. laskaritehtävät ja luentojen asiasisällöt ajoissa).
• Oikeaa opetusta ja kurssimateriaalin kokoaminen yhdeksi siistiksi nipuksi.
• Jonkin verran mallivastauksia olisi mukava saada, tai ainakin "parhaat" vastaukset vaikka. Luentoja voisi parantaa, nyt ne tuli miltei sivuutettua koska sanottiin että niillä ei "opeteta" kaikkea.
• Jokin ohjemateriaali ryhmässä toimimisesta olisi ollut paikallaan (ehkä ensi kerralla?).
• Ehkä tehtävät voisivat vaatia hieman enemmän yhteistyötä ja yhteistä suunnittelua. Koodatahan pitäisi osata valmiin suunnitelman pohjalta.
• Tarkemmin mietityt laskaritehtävät ja ehkä viikottaiset laskari tapaamiset voisi vaihtaa enemmän ohjauspäivystyksisksi ja hoitaa etenemisen tarkkailu jotenkin muuten.
• Liittyen ongelmaan, että opintopiirit jakavat tehtävät keskenään, eikä jokainen jäsen pääse tutustumaan kaikkiin aihepiireihin: Voitaisiin järjestää kaikille yhteisiä, yksinkertaisia perustehtäviä, jotka jokaisen on itse tehtävä/palautettava kullekin viikolle. (tyyliin kevään TiRa). Tämän lisäksi olisi laajempia tehtäviä, joita tehtäisiin ryhmässä. Toinen mahdollinen parannuksen kohde olisi, että ohjelmointitehtävissä joutui usein käyttämään huomattavasti aikaa esim. kälin ohjelmointiin, ja kunkin kerran varsinaisen aiheen (esim. socketit) koodaamiseen jäi suhteessa vähemmän aikaa. Tämä voitaisiin ratkaista esim. systeemillä, joka näyttää olevan käytössä TKK:lla vastaavankaltaisella kurssilla. Siellä tehtävänantoon liittyy koodirunko, joka sisältää jo esim. kälin. Tämän päälle rakennetaan sitten itse puuttuvat osat (esim. threadit tai socketit). Näin voi kunakin viikkona paremmin keskittyä kulloinkin harjoiteltavana olevaan osa-alueeseen.
• Harjoitusten palautustilaisuus toimisi paremmin, jos yhteisen tilaisuuden sijaan ryhmän jäsenet kävisivät yhdessä läpi tehtyjä harjoituksia. Erinomaisen nerokkaat ratkaisut voitaisiin tietysti esittää koko porukalle. Jos ryhmällä olisi ollut vaikeuksia ratkaista jotakin tehtävää, jäsenet voisivat vierailla toisessa ryhmässä kuulemassa miten se olisi pitänyt tehdä.
• luennot voisivat kenties olla enemmän sellaisia perinteisen tyylisiä. vihavaisen viime kevään luentoihin verrattuna ei nyt tullut yhtä tiivistä ja täsmällistä asiaa, mutta wiklankin luennot ovat yleensä kyllä hyviä ja tyyliltään opiskelijoita aktivoivia. kurssin alkupuolella itselläni oli enemmänkin kriittisiä mielipiteitä luentoihin ja muutenkin kurssiin liittyen, mutta loppua kohti tämä alkoi sittenkin vaikuttaa mielekkäältä kokonaisuudelta ja hyvältä suoritustavalta. koe oli aika työläs mutta tasoltaan varsin sopiva.
• Voisi ehkäpä ottaa lisää asiaa käsiteltäväksi.

• Tehtävien palautustilaisuudet liian pitkiä. Tehtävät käytiin liian hitaasti läpi, turhaa odottelua ja selittelyä.
• Laskarikokoontumisissa on mielestäni melko turha näyttää mallikoodeja eri tehtävistä kun ei niihin ehditä syventyä sen enempää. Lisäksi yksi esimerkkiratkaisu per tehtävä olisi aivan riittävä.
• Kauniimmin sitä ei voi sanoa: Olli Lahti voisi yrittää tiivistää sanottavaansa.
• opintopiirisysteemi on hyvä systeemi
• Harjoitustehtävät olivat lähes kaikki sellaisia, että ne tekee luontevimmin yksin. Tämä oli vähän sääli, koska tarkoitus oli kuitenkin tehdä harjoituksia yhdessä. Mukana voisi olla sellaisia tehtäviä, jotka selkeästi jakautuvat osiin: esimerkiksi tehtävänantoon voisi kuulua jokin rajapinta, josta sitten tehdään erikseen toteutus ja käyttöliittymä. Esseepuolella voisi vaikka olla tehtävä, jossa yhden pitää puolustaa jotain väitettä ja toisen esittää vastaväitteitä. Harjoitusryhmän pitäjästä ei juuri ollut hyötyä opintopiireille, ajoittain tuntui että hänestä oli jopa haittaa, kun hän halusi välttämättä käydä läpi asioita, jotka eivät ketään kiinnosta. Ilmapiiri harjoituksissa oli kehnohko ja monet olivat paikalla vain osan aikaa. Ehkä kysymys on vain henkilökemiasta, mutta minä en ymmärrä harjoitusten pitäjän asennetta. Pahimmillaan hän oli besserwisser ja suhtautui penseästi ehdotuksiin ratkaista jokin ongelma jollakin erikoisemmalla tavalla. Toisaalta tarjolla ei ollutkaan mitään kovin selkeää roolia harjoitusryhmän vetäjälle: ehkä tässä olisi miettimisen aihetta. Miten opintopiirien ohjaajan pitäisi toimia? Miten hän voisi olla parhaiten avuksi kurssilaisille? Selvästikään esimerkiksi luennointi mikroluokassa ei ole kovin hyödyllistä.
• Kun harjoitellaan pistokkeiden ohjelmointia, on jokseenkin turhaa vaatia graafista käyttöliittymää. Hyvään käyttöliittymään kun uppoaa koodia ainakin yhtä paljon kuin varsinaiseen ohjelmaan. Huomio keskittyy siis aivan vääriin asioihin. Harjoitusten taso vaihteli huomattavan paljon. Esim. itse tein sen eläinsimulaatiopelin ja SynchBankTest -testin. Toinen vei reilusti 500 riviä ja toisessa tarvittiin vain muutoksia 3 kohtaan koodissa. Eläinsimulaatio oli tietysti ideana mukava, mutta tehtävänä todella työläs. Tehtävässä pitäisi ehkä keskittyä enemmän itse asiaan (säikeet) kuin siihen mitä tapahtuu kun ruutu täyttyy eläimistä.
• Täysin turhia, annetut tehtävät eivät olleet lainkaan niin laajoja tai monimutkaisia etteikö niitä yksin olisi kyennyt tekemään. Ainoastaan niiden lukumäärä edellytti jakamista useammalle, mutta turhan kertauksen kun poistaa niin hyvin voi yksinkin kaikki asiat tehdä, ja ehkä oppiakin siinä kaikista asioista jotain. (Omassa ryhmässä jokainen teki yksin omat tehtävänsä, juurikaan muiden ratkaisuja ei katsottu koska tehtävien vaikeustaso ei sitä edellyttänyt.) Pakollinen läsnäolo muissa kuin yhteenvetolaskareissa oli lähinnä rasite; poistuimme aina lähes välittömästi ruksin listaan laitettuamme. Kyllä tehtävien tuloksista pitäisi kyetä näkemään toimiko ryhmä.
• Harjoitusryhmänpitäjä pääsi helpolla, joten ei sitten tiedä kuinka paljon hänellä olisi ollut annettavaa. Harjoitukset olisi pitänyt saada parempiin tiloihin
• Harjoitukset voisi rakentaa jatkossa siten että ne pohjautuisivat edellisen jakson harjoituksiin. Tätä varten täytyisi jakaa esimerkkivastaukset kaikki tehtäviin, jotta kaikki ryhmät voisivat aloittaa seuraavan jakson samalta viivalta näihin mallivastauksiin perustuen.
• Harjoitustöiden käyminen aina 4. kerralla: Olisi ollut hyvä että kukin paikalla oleva ryhmä esittelisi yhden tehtävän muille ryhmille. Paikalla oli videotykki. Koska meillä oli verkossa vastaukset, niitä olisi ollut helppo esitellä muille. Olisi ollut kohtuullista vaatia, että ryhmän jäsenet tekisivät tekemistään tehtävistä yleiskuvan, esim UML-kaaviot, esseeestä jäsennys tai toteutuksen yleisperiaate (esim PowerPoint-kuvina) joita esittää videotykillä muille, kuten esimerkiksi seminaareissa tehdään. Esitykset voisivat siten olla lyhyitä. Saisimme samalla esiintymiskokemusta...
• Harjoitukset oli ihan ok tapahtumia. Ainoa hyöty näistä laskareista oli tosin vaan se, että "pakotettiin" ihmiset kokoontumaan ryhmän kanssa ainakin 3 kertaa kahden viikon aikana.
• Harjoitukset voisivat olla suppeampia. Nyt laskareissa oli monia toteutuksia, joissa graafiseen ulkoasuun oli kiinnitetty enemmän huomiota kuin tehtävän ongelmaan.
• harjoitusryhmän pitäjä selitti asiat vaikeatajuisesti. harjoitustenpitäjän asenne pitäisi olla enemmän opiskelijoita tukeva, vähän oli liikaa sitä linux-inside-läppää.
• Ohjaajilla ei tuntunut olevan kovin syvällistä ja yksityiskohtaista tietämystä Javasta (toiminnasta yleensä, ei vain API:sta). Ohjaajia ei kyllä tarvinnutkaan juuri mihinkään kun asioita itse opeteltiin, mutta niinä muutamana kertana kun oikeasti oltaisiin kaivattu tietämystä jostakin vaikeammasta asiasta, olisi ollut mukavaa jos sitä olisi löytynyt esim. ohjaajalta. Olli Lahden tehtävä 55 oli täysin päätön.
• En tiedä oliko jonkinlainen täydellisyyden vaatimus ja pedanttius vai laskareiden myöhäinen ajankohta kun tappoi kaiken keskustelun ja mielipiteet
• harjoitustehtäviä oli niin paljon, ettei niitä kaikkia millään ehtinyt tehdä. käytännössä keskityttiin vain pakollisiin tehtäviin. myöskin ryhmätyön määrä väheni monien pienten kysymysten takia (tehtävät jaettiin ryhmän kesken).
• Olli nyt on Olli. Hyvä Olli jatkaa samaa linjaa!
• Harjoituksissa käyminen ei juuri auttanut asioiden ymmärtämistä. Ne oli silloin joko ymmärretty tai sitten ei. Lahti ei ymmärtämistä ainakaan sanottavasti edistänyt. On äärimmäisen turhauttavaa esitellä oma ratkaisunsa ja sen jälkeen seurata kuinka opettaja esittää saman asian uudestaan, ikään kuin oma ratkaisuni olisi ollut virheellinen.
• Pienryhmä on kaksipiippuinen juttu: tällaiseen valinnaiskurssiin sopi kyllä paremmin (kaikilla oli motivaatio, ryhmä stimuloi, eikä kehdannut jättää tekemättä mitä oli luvannut -- asian sivuun: pakollisille kursseille sopivat oman kokemuksen mukaan huonosti; "kivirekeä" oli ikävä vetää, ja menetetyt pisteet potuttivat. Ryhmässä on myös se ongelma, että jos aika on vähissä (ja se on aina vähissä) tehtävät on pakko jakaa "tee sinä tuo ja sinä tuo, minä otan tämän", ainakin ohjelmointitehtävissä, jolloin kaikki eivät syvenny kaikkeen. Tehtäviä oli paaaaaaaljon, ja valitettavasti käytännössä ei ehtinyt eikä jaksanut tehdä muita kuin ne jätettävät. Enimmäkseen hyviä, pariin esseetyyppiseen oli hankala löytää tietoa, ja jotkin ohjelmointijutut olivat hyvin laajoja -- melkein harjoiutstyön kokoisia.
• Ohjaajat saattoivat olla vähän eri paria -- olivatkohan ryhmien pisteytykset ja vaatimukset vertailukelpoisia?
• Teemulla on tällaiselle kurssille hyvin sopiva tyyli pitää laskareita, eli vastaa kun kysytään mutta ei tule häiritsemään ryhmien työskentelyä turhaan. Hyvä ilmapiiri.
• Vähän leuhka Macistään:-)
• Läsnäolopakko oli hieman ärsyttävä
• Viimeistä tapaamis kertaa (eli kerta milloin tehtävät palautetaan) kannattaisi muuttaa. Omasta mielestäni tehtävien läpikäynti kaikkien ryhmien kesken on turhaa, tehtävät kannattaisi käydä läpi omien ryhmien sisällä niin, että tehtävän tehnyt henkilö selittää sen muille (eli vielä kerran: viimeinen tapaamiskerta pyhitettäisiin kokonaan ryhmien sisäiselle keskustelulle. Ja koska tehtävät pitää palauttaa kyseisessä tilaisuudessa, olisi kaikki tehtävät valmiina). Näin nykyään olisi varmasti tarkoitus tehdä toiseksi viimeisessä tapaamisessa, mutta silloin ei tehtävät ole vielä valmiina. Tällä systeemillä kaikki tehtävät tulisi käytyä läpi kaikkien kesken... Ja jos jostain tehtävästä haluaa lisäselvitystä, voisi sitä kysyä muilta ryhmiltä. Meniköhän liian sekavaksi...
• Harjoituksissa vois olla jonkinlaista ohjattua ohjelmaa, ettei ryhmässä vaan tuijotettaisi ruutua kahta tuntia. Palautustilaisuudessa ei ikinä saisi käyttää demokratiaa "haluatteko nähdä tämän tehtävän?" vaan kaikki tehtävät on käytävä läpi tyhmimmän opiskelijan ehdoilla.
• Ainoa syy käydä harjoituksissa oli läsnäolopisteiden saaminen.
• Harjoituksissa oli liikaa pitkiä koodaustehtäviä, jotka opintopiiri helposti jakoi aina yhden henkilön tehtäväksi. Tällöin ratkaisun läpikäyminen yhdessä jäi heikoksi. Toivoisin enemmän sellaisia tehtäviä joita voisi järkevästi miettiä läpi ryhmässä, sellaisia oli muistaakseni aika moni tehtävä ensimmäisellä kierroksella.
• Ohjelmointitehtävät olivat ihan mielenkiintoisia. Esseekysymyksistä ei aina käynyt ilmi mitä niissä haettiin.
• Harjoitustehtävät olivat muuten hyviä, mutta muutamissa tehtävissä ei meinannut erottaa metsää puilta. Esim. laivanupotuksen pääideahan taisi olla Sockettien oppiminen, mutta sen tekeminen vaati huomattavan paljon kaikkea pientä nysväämistä, joka ei taas välttämättä ollut kovin opettavaista.
• Pakollisuus pois oppimisjakson viimeisistä tapaamisista... esitykset pitkäveteisiä ja turhia.
• Ohjaaja osasi asiansa, mutta olisi voinut olla aktiivisempi neuvomisen suhteen. Myöskin valmiiden tehtävien esittämisessä oli puutteita. Ehkäpä jokin sähköinen tehtävälomake, jossa annettaisiin lähdekoodi, luokkakaavio yms. olisi paikallaan. Lisäksi kaikista tehtävistä voisi tulla verkkoon malliesimerkki.
• Se viimeinen tehtävä olisi ollut mukava saada (Lahti/Sjöblom).
• Harjoitukset olivat enimmäkseen ajanhukkaa lukuun ottamatta ensimmäisiä ja viimeisiä harjoituksia. (ekoissa pysty kysymään vaivaavat asiat ja vikoissa käytiin koko roska läpi.) Muut olivat vain pakollisia "hei olen olemassa" rastituksia. Ainakin itse työskentelin omalla koneellani joten laitoksella roikkuminen ei ollut hyödyllistä ja wiki&irc takasivat jatkuvan yhteydenpidon kavereiden kanssa.
• Harjoitusten ohjelmointitehtävät voisivat rakentua aina edellisen jakson tehtävän päälle. Näin vältyttäisiin toistuvalta käyttöliittymän ohjelmoinnilta (vai onko tarkoitus oppia tekemään uudelleenkäytettävää koodia). Tästä seikasta jo oli jossakin yhteydessä puhetta.
• Osa harjoitussessioista oli melkoisen turhia, koska mitään ohjelmaa ei ollut. Yleensä siis ainakin joka kaksiviikkoisjakson toinen harjoituskerta oli tällainen.
• Legendaarisessa harjoitustehtävässä oli toteutettava täysiverinen laivanupotuspeli pistokkeiden (socket) käytön oppimiseksi. Tuossa olennainen asia hautautui muiden asioiden alle. Muutenkin osa tehtävistä oli hämäriä.