Yliopiston 375-vuotissyntymäpäivää vietetään 26.3. Koko synttäriviikon ajan yliopistolaiset voivat tutustua työ- tai opiskelupaikkaansa uudesta vinkkelistä.

Synttäriviikolla ovet ovat auki esimerkiksi yliopiston maalauskerhossa ja lukuisissa opiskelijajärjestöissä. Kävelykierroksilla voi tutustua vaikka toiseen kampukseen. Kumpulan kampusta esittelevä taidehistorian opiskelija Linda Mitts lupaa osallistujille monipuolisen paketin.

—Kierroksella on tarjolla arkkitehtuuria, tutkimusta sekä historiaa. Käymme ainakin Physicumissa, Exactumissa ja Chemicumissa.

Opaskin saa kierroksilta paljon.

— On aina jännittävää kuulla, mitä eri ihmisille tulee mieleen eri paikoista ja tapahtumista Tätä on siksi kiva tehdä.

Miksi perunatori?

Tiedätkö miksi Karolina Eskelin, Suomen ensimmäinen naistohtori, ei päässyt 1910-luvun alussa kirurgien kongressiin Kööpenhaminaan? Vastaus on yllättävä: hän oli uranuurtaja myös ratissa ja hassasi konferenssimatkaan myönnetyt rahat autoon.

Entä miksi Vanhan ja Uuden ylioppilastalon välistä aukiota kutsutaan perunatoriksi? Koska vuonna 1959 ylioppilaat alkoivat myydä siellä pian suuren suosion saavuttanutta herkkua, ranskanperunoita.

Nämä tiedot ja paljon muuta mielenkiintoista Helsingin yliopiston 375-vuotisen historian varrelta löytää Helsingin yliopistomuseon uudesta näyttelystä, joka aukeaa 27.3. yliopiston päärakennuksen kolmannessa kerroksessa Fabianinkadun puolella.

Näyttelyn punaisena lankana kulkee yliopiston vaikutus yhteiskuntaan.

— Näyttelyssä korostuvat asiat, joilla on ollut merkitystä tavalliselle ihmiselle. Miten yliopisto ja tutkimus ovat vaikuttaneet arkeen ja luoneet edellytyksiä hyvinvoinnille, kertoo näyttelypäällikkö Pia Vuorikoski.

Samanlaiset opiskelijat

Aikaisemmin Helsingin yliopistomuseo toimi Arppeanumissa Senaatintorin laidalla. Uudet tilat ovat selvästi pienemmät ja kävijätkin ehkä vähän erilaisia. Nyt tavoitellaan erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoita, vaihto-opiskelijoita ja yliopiston kansainvälisiä vieraita.

Vuorikoski epäilee, että suuren yleisön voi olla vaikeampi tulla päärakennukseen ja löytää museo sieltä.

— Totta kai toivomme, että ihmiset tulisivat museoon. Se vaatii meiltä vain enemmän markkinointityötä.

Paitsi kohderyhmä, opiskelijat ovat myös tärkeä osa näyttelyn sisältöä. Museossa voi kurkistaa sisään Domman opiskelijaboksiin ja lukea ylioppilaslakin historiasta. Neljä Ylioppilasteatterin ja Koukkufilmsin toteuttamaa lyhytfilmiä kertoo opiskelijaelämästä eri aikoina.

— Kaikkina aikoina on bailattu, tylsistytty, innostuttu ja haaveiltu tyttö- tai poikaystävästä. Opiskelijaelämä on pohjimmiltaan ollut aina aika samanlaista, Vuorikoski sanoo.

Ohjelma Flammassa

Teksti: Tiina Palomäki ja Reetta Vairimaa