4.1 Perusprosesseja ryhmässä: jäseneksi tuleminen, keskinäinen riippuvuus, tavoite ja suhteet, yhtenäisyys, normien synty ja kehitys

(Brown 2)

Jäseneksi tuleminen

• ryhmään liittyminen voi olla jännittävää, pelottavaa, yms.: uusi koulu, uusi työpaikka, työryhmä, ...

• joihinkin ryhmiin liittymistä ei voi valita: sukupuoli, oikea- ja vasenkätisyys, ..., syntymän aikainen kulttuuri, yhteiskunta ja sosiaaliluokka yms., sotaväen pakko-otto, vankilan asukas (?), sairaalan potilas (?), ...
• moniin ryhmiin kuitenkin hakeudutaan enemmän tai vähemmän oman halun ohjaamana – tällöin tarjolla olevien ryhmien ominaisuuksien tiedustelu tulee tärkeäksi ("reconnoitre"=tiedustella): kerhot, yhdistykset, puolueet, työpaikat (?), uskonnolliset yhteisöt (?), urheiluseurat, kuorot, orkesterit, koulutuslaitokset, kapakoiden kantajengit, nuorisojengit, korttiringit, jne., jne...

• on arveltu (mm. Levine Moreland), että valinnan ratkaisee "kustannus-hyöty"-analyysi: maksimoidaan antoisuutta ja minimoidaan kustannuksia (kustannukset ja hyödyt on toki ymmärrettävä tässä erittäin laajasti ja yleisesti!)
• taustalla on vanha (~1950) sosiaalisen vaihdon idea, "voiton maksimointi" myös sosiaalisissa suhteissa
• tiedustelu siis pyrkii selvittämään, mitä ryhmästä voi saada ja mitä sille joutuu antamaan
• (AW:n mielipide: Tällainen "taloustieteellinen" näkemys saattaa kovasti yksinkertaistaa ja mekaanistaa ihmisen mielen monimutkaisuutta ja vaikuttimien ristiriitaisuuksia.)

• (on tutkimusnäyttöäkin sille aika ilmeiselle ilmiölle, että) ryhmää valittaessa kokemukset aikaisemmista ryhmistä ja käsitys tarjolla olevan ryhmän "samanlaisuudesta" ohjaavat valintaa
• on myös tutkimuksia (Pavelchak et al. 1986) siitä, että käsitys tarjolla olevan ryhmän antoisuudesta ("hyöty") on selvästi tärkeämpi tekijä ryhmän valinnassa kuin ryhmän arvellut kustannukset

• jännittäviä havaintoja (Brinthaupt et al. 1991):
  • ryhmään hakeutujalla tapaa olla(?) ylioptimistinen käsitys hyödyn suuruudesta ja kustannusten vähäisyydestä
  • ryhmään hakeutujalla tapaa olla(?) käsitys, että hänellä itsellään hyödyt ovat suuremmat ja haitat pienemmät kuin muilla ryhmän jäsenillä

• pidetään tarkoituksenmukaisena ja hyödyllisenä, että ryhmään hakeutuja hankkii mahdollisimman perusteelliset tiedot ryhmästä ja tiedostaa yllämainitun "optimismivaaran"
• on myös tutkimustuloksia (Wanous 1977) siitä, että työhonotossa sekä hakijan, rekrytoijan ja organisaation kannalta on edullista, jos työpaikasta annetaan mahdollisimman realistinen ja totuudenmukainen kuva (projektipäälliköt, huom!)

• tutkimustulokset (esim. Hogg 1992) vahvistavat sitä "itsestäänselvyyttä", että ryhmän houkuttelevuutta lisää hakijan ennakkokäsitys siitä, että hän vastaa ryhmän "prototyyppijäsentä"

• yksilön sosiaalinen identiteetti on vahvasti sidoksissa ryhmiin, joihin yksilö kuuluu ==> liittyminen ryhmään vaikuttaa siihen "kuka minä olen"

• on myös tutkittua näyttöä (mm. McPartland 1954) siitä, että yksilö määritellessään itseään tyypillisesti nimeää ryhmiä, johin kuuluu tai on kuulunut; esimerkkejä (itse keksittyjä, ei McP:n): sykkiläinen, tykkimies, vegaani, ortodoksi, tavis, hipsteri, yliopistolainen, maamiehen morsian, pyöräilijä, jalkapalloilija, republikaani ...
• ryhmään liittyminen saattaa merkitä myös muutosta itsearviossa ja itsekunnioituksessa; on tyypillistä, että ryhmään liittyjä kokee saavansa itselleen ryhmään liittyvää arvostusta (minä: tai miksei myös ryhmään liittyvää kielteistä painolastia; kaikki liittymiset eivät ole vapaaehtoisia)

• ryhmään liittymiseen kuuluu usein jonkinlaisia initaatiomenoja, riittejä tai seremonioita, joilla jäsenyys vahvistetaan: tervetuliaiskahvit, fuksiaiset kaikkine liitännäistoimineen, käyttäjätunnusten ja käyttölupien saaminen, fuksikannettavien jakelu, kaste, ympärileikkaus, ripille pääsy, riemumaisterin seppelöinti, tohtorikaronkka, tupsulakin saaminen, jne., jne., ...

• miksi initaatiomenoja
  1. symbolifunktio: uusi jäsen ja ryhmä näkevät ja ymmärtävät uuden jäsenen todella kuuluvan ryhmään; ryhmän rajat selvät; erottuminen muista ryhmistä; esim. kaste, ympärileikkaus, ...
  2. opiskelu ryhmän normeihin ja toimintatapoihin (hmm. ehkä fuksiaiset kelpaisi esimerkiksi, ...)
  3. pyrkimys lojaalistaa uusi jäsen ryhmälle: myönteiset riitit voivat luoda uudelle jäsenelle kiitollisuudenvelkaa tai jopa syyllisyyttä "liiasta huomiosta" (hmm. kelpaisikohan fuksikannettavien jakelu esimerkiksi, ...)

• ihmetyksen aihe: miksi monet initaatiomeneot sisältävät kiusallisia tai jopa tuskallisia elementtejä

  • symbolifunktio selittää toki osin, koska ei siihen tarvita mitään "syytä"

  • ryhmän jäsenyys ei ole aina täysin auvoisaa; jos liittyminen on vaatinut epämiellyttäviä kokemuksia, ryhmäjäsenyyden vaikeudetkin tuntuvat pienemmiltä (Aronson et Mills 1959) "kun kävin kaiken sen läpi, ryhmän jäsenyyden täytyy olla minulle todella tärkeää"
  • Aronson et Mills väittivät jopa että "the more severe the initiation, the more attractive the group would appear" !?
    (pitäisiköhän projektipäällikön ottaa tämä onkeensa? ;-)

  • Gerard et Mathewson 1966: ryhmän tehtävänä oli tylsä keskustelu; ryhmään liittymisen initaationa oli joko heikko tai voimakas sähköisku; rankemman initaation saaneet pitivät tylsää keskustelua paljon miellyttävämpänä kuin heikomman iskun saaneet
    (minä: pitäisiköhän tästä päätellä jotakin ja jos niin mitä...)
  • ilmiötä joka tapauksessa pidetään todellisena (Brown): epämiellyttävä initaatio lisää jäsenten uskollisuutta ja ryhmän yhtenäisyyttä
  • mekanismista ei ole yksimielisyyttä

Keskinäinen riippuvuus

• ryhmän jäsenet yleensä ovat riippuvaisia toistensa toiminnoista, tuotoksista ja kokemuksista

• keskinäinen riippuvuus voidaan luokitella:

  1. kohtaloriippuvuus (interdependence of fate):
     • "ollaan samassa veneessä", satunnainen ryhmä, jota yhdistää vain yhteinen kohtalo, suuri tai pieni: kaapatun lentokoneen matkustajat, ratikasta sammuvat valot, hissi pysähtyy kerrosten väliin, ...
     • (Rabbie et Horowitz 1969)
       • kaksi satunnaisesti muodostettua koululaisryhmää oppilaista, jotka eivät tunne toisiaan
       • ryhmät nimettiin neutraalisti tyyliin "vihreä", "sininen"
       • lapsille kerrottiin, että toinen ryhmä saa palkintoja, uusia hienoja transistoriradioita (nykyään annettaisiin varmaan älypuhelimia)
       • palkinnot saava ryhmä arvottiin kolikonheitolla
       • sekä palkitussa ryhmässä että myös hävinneessä ryhmässä oman ryhmän jäset koettiin läheisemmiksi kuin toisen ryhmän jäsenet (sosiometrisiä mittauksia)
       • verrokkiryhmissä, joiden ainoa yhteinen tekijä oli neutraali nimi, samaa ilmiötä ei havaittu
       • siis sekä myönteinen että kielteinen jaettu kohtalo loi yhtenäisyyttä

  2. tehtäväriippuvuus (task interdependence): ryhmän yhteinen tavoite tai päämäärä luo keskinäistä riippuvuutta
     • pidetään paljon vahvempana kuin kohtaloriippuvuutta
     • riippuvuus voi olla positiivista – toisten menestys tuo menestystä myös itselle: jalkapallojoukkue, ohjelmistotuotantoprojekti, ...
     • riippuvuus voi olla negatiivista, keskinäistä kilpailua: kauppamatkustajien suhteellinen tulospalkkaus, ...
     • on paljon tutkimustuloksia siitä, että positiivinen riippuvuus on ryhmän tavoitteen kannalta ylivoimaisesti tehokkaampaa

Tavoitteellisuus ja keskinäiset suhteet:

• instrumentaalisuus ~ ekspressiivisyys:
  1. ryhmän jäsenten keskinäinen interaktio liittyy toisaalta tehtävän suorittamiseen, ongelman ratkaisemiseen
  2. toisaalta interaktiossa voi esiintyä erimielisyyksiä, arvostuseroja, riitoja, liittoutumia, kaunoja, kaveruuksia, kannustuksia, ..., jotka synnyttävät tai purkavat jännitteitä

• jälkimmäiset voivat ilmetä vaikkapa naurunpyrskähdyksinä, vihan leimahduksina, vähättelyinä, symppaamisina, jne., jne., ja lienee ilmeistä, että tällä sosioemotionaalisella puolella on mitä suurin merkitys myös ryhmän varsinaiselle tavoitteelle (asia silloin tällöin myös ymmärretään organisaatioissa ja projekteissa; esim. yhteiset tapahtumapäivät, pikkujoulut(?), tkt-laitoksen työhyvinvointiryhmä, ..., "mennään yhdessä kaljalle, kun saadaan tämä ongelma ratkaistua", ...)

• (Bales 1953) "ryhmällä näyttää olevan luontainen tendenssi pyrkiä kohti tasapainotilaa": jokainen akti aikaansaa reaktion, instrumentaalisia aktiviteetteja tasapainotetaan ekspressiivisillä aktiviteeteilla

• (Bales 1953) ongelmaa ratkovan [ja ehkäpä myös ohjelmistoa suunnittelevan?] ryhmän työssä voidaan erottaa kolme vaihetta:
  1. orientaatio: "mistä on kysymys"; hankittava kaikki tarpeellinen tieto ongelmasta/tehtävästä; paljon keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa; ratkaisuehdotusten ideointia
  2. evaluointi: ratkaisuehdotusten arviointia, jotta päätöksenteko tulisi mahdolliseksi
  3. päätöksenteko: jäsenet alkavat valvoa ja ohjata (exert control) toisiaan, jotta ratkaisu saadaan valittua; tässä vaiheessa sosioemotionaalinen aktiviteetti lisääntyy, jotta edeltävien vaiheiden jännitteitä saadaan purettua

  (en ole ihan varma, että tämä jäsentely on kovin yleisesti sovellettavissa ryhmään kuin ryhmään... saattaa siinä silti olla vinhaa perää...)

• Bales (1950) kehitti ryhmän toiminnan analyysin välineeksi koodaussysteemin IPA (Interaction Process Analysis):
  • ryhmän interaktio jaetaan mikroskooppisiin osiin, akteihin:
    • lauseet ja muu verbaalinen viestintä; monia erilaisia lauseluokkia!
    • myös esim. yskäisyt, rykäisyt, muiskaukset, vihellykset yms. voivat olla akteja
    • myös eleet voivat olla akteja: pään puistelu, nyökkäys, olkien kohottaminen, peukun pystyyn nostaminen, kulmakarvojen kohotus, taputtaminen, ...
  • "Essentially an act is the smallest meaningful and discriminable piece of behaviour that an observer can detect..." (Brown, s. 42)
  • IPAaa käyttävä tutkija tietenkin päättää, mitkä aktit huomiodaan
  • tarkkailulla kootut havainnot luokitellaan, koodataan, halutulla tavalla aktiluokkiin
  • materiaalista voidaan tutkia
    • aktiluokkien suhteellisia osuuksia koko ryhmän kannalta
    • aktiluokkien suhteellisia osuuksia kunkin jäsenen osalta
    • aktiluokkien suhteellisten osuuksien muutosta ajassa koko ryhmän kannalta
    • aktiluokkien suhteellisten osuuksien muutosta ajassa kunkin jäsenen osalta
    • ...
    • jäsenten välisten interaktioiden luonnetta aktiluokkien kannalta
    • jne...

  • aktiluokkia (R.F. Bales 1950 teoksessa Brown s. 43):
    
• IPA on osoittautunut käyttökelpoiseksi ryhmädynamiikan analyysityökaluksi! (Brown)
• erityisesti ryhmässä muodostuvien roolien havaitsemisessa IPA toimii hienosti
• IPAn vahvuus ja heikkous on, että tutkittavien omia käsityksiä ei käytetä lainkaan analyysin materiaalina; arvokasta tietoa jätetään käyttämättä, mutta toisaalta ollaan tavallaan "objektiivisia"
• puutteen korjaamiseksi Bales itse kehitteli SYMLOG-ideansa 1970 – kuten jokainen varmaan muistaakin kurssin luvusta 3.1 Sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ...

Ryhmän yhtenäisyys eli koheesio

• ryhmä on yhtenäinen (cohesive), jos jäsenet haluavat pysyä ryhmän jäseninä

• miksi haluaisivat:
  • 1950-luvulla tutkijat ajattelivat, että määräävä tekijä on se, miten paljon jäsenet pitävät toisistaan
  • tämä teki empiiriselle tutkijalle mittaamisen helpoksi: sen kun vaan mitataan sosiometrisesti jäsenten väliset pitämissuhteet ja a'vot, meillä on mitta koheesiolle
  • vaan onpa olemassa yhtenäisiä ryhmiä, jossa ainakaan kaikki jäsenet eivät pidä toisistaan
  • koheesiosta on järkevää puhua myös hyvin suurten ryhmien tapauksissa, joissa jäsenet eivat tunne toisiaan, joten eivät voi myöskään pitää tai olla pitämättä toisistaan henkilöinä: jääkiekko-ottelun katsojat, Microsoft-yhtiön työntekijät, kansakunta, ...

• yhtenäisyyden arvellaankin syntyvän siitä, että
  • jäsenet pitävät itse ryhmän tarkoituksesta ja ideasta
  • jäsenet samaistuvat (käsitykseensä!) ryhmäjäsenyyden prototyypistä: ("suomalainen mies", "hevari", "hipsteri", ...)
  • jäsenet tahtovat erottua jonkin ulkoryhmän prototyypistä (ulkoryhmä on ryhmä, johon henkilö ei kuulu)
  • kyse on siis siitä, että pidetään muista ryhmän jäsenistä nimenomaan ryhmän jäseninä paljolti riippumatta siitä, mitä heistä muuten ajatellaan

• jaetut normit ja arvot johtavat yhtenäisyyden lisääntymiseen, mikä puolestaan johtaa keskinäiseen pitämiseen (AW: tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, mutta joskus tekee ihan hyvää kuulla myös itsestäänselvyyksiä)

• tehtäväorientoituneessa ryhmässä "samaa mieltä" oleminen ei kuitenkaan ole yhtenäisyyden välttämätön ehto
  • esimerkki laboratoriotutkimuksesta (Anderson 1975):
    • muodostettiin ryhmiä keskenään "samanmielisistä" ja keskenään "ei-samanmielisistä" jäsenistä
    • suunnittelutehtävä (piti suunnitella opiskelija-asuntola)
    • osalle ryhmistä annettiin hyvä ja perusteellinen koulutus ja ohjeistus tehtävän ratkaisemiseen, osalle ryhmistä annettiin niukka ja huono ohjeistus
    • tehtävän päätyttyä jokaiselta kysyttiin, haluaako hän jatkaa seuraavan tehtävän ratkaisemista samassa ryhmässä
    • tulos: riippumatta siitä, muodostuiko ryhmä "samanmielisistä" vai "ei-samanmielisistä" jäsenistä, valtaosa hyvän ohjeistuksen saaneista halusi jatkaa samassa ryhmässä (85%), huonon briiffauksen saaneiden ryhmien jäsenistä vain 45 prosenttia halusi jatkaa samassa ryhmässä
    • yhteisten normien jakamisella ei siis ollut lainkaan vaikutusta jatkamishaluun!
  • (minä: toki voidaan kysyä, miten hyvin tulos on yleistettävissä, mutta ainakin se antaa ajattelemisen aihetta! selittävä tekijä voi olla "onnistumisen elämys")

• yksi klassinen ryhmän yhtenäisyyden lisääjä on ryhmän kilpailu tai konflikti ulkoryhmän kanssa: "yhteinen vihollinen yhdistää"

• monissa tutkimuksissa on todettu, että
  • voittaneen ryhmän yhtenäisyys odotetusti vahvistuu
  • hävinneen tai huonosti menestyneen ryhmän yhtenäisyys voi vähetä
  • mutta se voi myös kohentua: "yritimme parhaamme", "ylitimme itsemme", "seuraavalla kerralla onnistumme...",

• on jonkinverran näyttöä siitä (Turner et al. 1984), että jos
  • ryhmä on muodostettu ulkopuolisella määräyksellä, voittajien yhtenäisyys lisääntyy, häviäjien vähenee – siis odotusten mukaan
  • ryhmä on muodostunut vapaaehtoisuuteen perustuen, häviäjien yhtenäisyys lisääntyy enemmän kuin voittajien!!

• ryhmän yhtenäisyys ja ryhmän "tuottavuus" (tässä ranskalaisessa pallukassa "tuottavuus" tarkoittaa ryhmän onnistumista tai menestymistä tehtävässään, mitä se sitten milloinkin tarkoittaakaan):
  • maalaisjärki sanoo, että mitä yhtenäisempi ryhmä on, sitä tuottavampi se on: "kun kaikki tykkää toisistaan, niin hyvää tulee"
  • pitää varmaankin usein paikkansa, mutta ei välttämättä aina ...
  • (Mullen et Copper 1994) metatutkimus, 49 tutkimustuloksen yhteenveto:
    • yhtenäisyyden ja tuottavuuden välillä oli varsin vaatimaton korrelaatio: 0.25
    • paljon eroja eri tyyppisillä ryhmillä
    • urheilujoukkueilla korrelaatio oli paljon suurempi
    • varsinaisilla todellisilla työryhmillä ja toisaalta myös laboratoriokoeryhmillä korrelaatio oli pienempi
    • yhtenäisyys joka perustui ryhmän tavoitteen jakamiseen tuotti suuremman korrelaation kuin ryhmän jäsenten keskinäiseen pitämiseen perustuva yhtenäisyys

  • kuten muistetaan, korrelaatio ei ole kausaliteetti: mitäpä jos tuottavuus onkin yhtenäisyyden aiheuttaja! ("me tehtiin se yhdessä, hyvä me!")

  • Bakeman et Helmreich 1975:
    • syvänmeren sukeltajien työryhmien yhtenäisyyttä tutkittiin 182 päivää
    • yhtenäisyyden ja tuottavuuden välillä havaittiin selvä korrelaatio
    • varhaisvaiheen huippusuoritusten korrelointi yhtenäisyyden kanssa ei luotettavasti taannut huippusuoritusten jatkumista, mikä viittaa siis siihen, että tulokset määräävät yhtenäisyyttä eikä päinvastoin
    • "Crossed-lagged panel analysis", keino yrittää päätellä kausaliteettia korrelaation avulla (aika t1 on ennen aikaa t2):
      

  • tuottavuuden kannalta on merkityksellistä millaisia ovat ryhmän normit: jos normit suosivat tuottavuutta, yhtenäisyys lisää tuottavuutta, mutta normien ollessa päinvastaisia, ryhmän yhtenäisyyden vaikutuskin on päivastainen! (hyvä huomio muuten! ja tutkittukin on)

  • (oma lisäys: hyvin hierarkkisissa ryhmissä voi olla vertikaalisesti hyvin vähän rakkautta ja yhtenäisyyttä: "pelätkööt kunhan tottelevat")

Normien synty ja kehitys

• käytännössä kaikissa ryhmissä on oma normistonsa – tiukempi tai löysempi
• (minä "kyökkisosiaalipsykologina" olisin taipuvainen sanomaan, että jaettu normisto peräti ja itse asiassa suorastaan määrittelee "ryhmän"!)

• normi on arvojen joukko, joka määrittelee hyväksytyt ja paheksutut mielipiteet, käyttäytymistavat, teot, ...
• normit ovat sääntöjä, jotka enemmän tai vähemmän tiukasti säätävät, miten ryhmän jäsenen tulee käyttäytyä
• samalla ne siis myös ilmaisevat sen, miten ryhmän jäsenet olettavat, odottavat ja ennakoivat ryhmän muiden jäsenten käyttäytyvän – keskinäisten odotusten säännöstö

• normien merkitys yksilölle ryhmän jäsenenä:
  • antavat viitekehystä jolla ryhmän "maailmaa" jäsennetään
  • luovat ryhmän toimintaympäristöön järjestystä ja ennustettavuutta
  • antavat ohjeita siitä, miten "ollaan ryhmän jäsen"
  • ...

• normien merkitys ryhmälle:
  • luovat sosiaalista järjestystä ryhmän toimintaan
  • helpottavat jäsenten toiminnan koordinointia
  • (ja minä taas: jossain mielessä ryhmän peräti määrittelee ryhmän luoma tai saama normisto!)
  • ...

• klassinen laboratoriokoe normien muodostumisesta äärimmilleen pelkistetyssä tilanteessa (Sherif 1936) (Brown kirjoittaa tästä kokeesta: "...[it] is justly regarded as one of the single most significant experiments in the history of social psychology."
  • autokineettinen efekti on tunnettu optinen illuusio: kun tuijottaa pimeässä pienen pientä kiinteää valopistettä, se näyttää alkavan liikkua johonkin suuntaan
  • ensin Sherif antoi yksittäisten henkilöiden (yli 100) havaita tämän ilmiön ja pyysi jokaiselta arvion liikkeen suuruudesta: arviot hajautuivat jonkin tyypillisen arvovälin sisään
  • sitten Sherif tutki kahden ja kolmen hengen ryhmiä: jäsenten arviot liikkeen suuruudesta lähestyivät nopeasti toisiaan ja päätyivät lähes yksimielisyyteen
  • syntyi primitiivinen ryhmänormi liikkeen suuruden tulkinnalle
  • kun lopuksi taas testattiin henkilöt yksittäin, arviot poikkesivat hyvin vähän ryhmässä syntyneestä käsityksestä, normista

• normien tiukkuus vaihtelee: normit, jotka ovat keskeisiä ryhmän olemassaolololle, ovat yleensä tiukkoja – tällainen voi olla esimerkiksi uskollisuus ryhmän tavoitteille yms.
• hierarkkisessa ryhmässä ylemmillä on yleensä enemmän vapauksia normeista poikkeamiselle kuin alemmilla
• toisaalta johtajalta voidaan edellyttää "mallikelpoista" käyttäytymistä; tämä saattaa joissakin tapauksissa olla peräti johtajuuden edellytyskin: vrt. "hän johtaa joukkojaan edestä ~ hän ei johda joukkojaan edestä"

• normit voivat myös muuttua ryhmän toiminnan aikana
• opettavainen(?) esimerkki (Coch et French 1948)
  • toteutetaan muutos työn organisoinnissa ja johtamisessa, kolme työryhmää
  • kahden työryhmän kanssa keskustellaan uudistuksesta ja ryhmien jäsenet saavat (rajoitetusti) myös vaikuttaa muutoksen toteuttamiseen
  • yhdelle työryhmälle vain ilmoitetaan, että muutos tulee ja tällainen se on
  • jo ensimmäisten päivien aikana kahden ensimmäisen ryhmän tulos parani tasaisesti, kolmannen huononi
  • tarkastelujakson lopussa hyvien ryhmien tulos oli paljon parempi kuin huonon (50% ??)
  • (olisikohan tässä jotain opittavaa myös ohjelmistoprojektin johtajalle? ;-)