Arto Wikla

Torstai 3.3.2005

Onpas hirmuinen stressi: Huomiseksi pitää saada tarkastettua Java-ohjelmointikurssin erilliskoe ja vasta kuusitoista kolmestakymmenestäyhdestä vastauspaperista on tarkastettu. Ja tänään pitäisi myös kehitellä ja julkaista Ohjelmointitekniikka (Java) -kurssin viimeisen jakson harjoitustehtävät. Lisäksi pitäisi mietiskellä kurssin huomiset luennot.

Onneksi opintoneuvontavastaanotolla oli aika hiljaista. Lopulta ehdin kaiken tuon sälän päivän mittaan tekemään, mutta aika myöhään meni. Tehtävistä tuli oikeastaan ihan mukavat. Ja kokeen arvosanajakaumasta tuli erilliskokeiden tavalliseen tapaan epätavallinen. Nyt kotiin!

Perjantai 4.3.2005

Aamu oli raskas. Eilisen kamalan ja epäterveellisen stressin jälkeen tuli illalla juotua pari lasillista liikaa punaviiniä... Vielä aamupäivällä piti lueskella lisää Javan rinnakkaisuudesta, jottei luennolla joutuisi häpeään. Lounaaksi Arabianrannan kuppila tarjosi vallan mainion pastan pepperoni- ja punasipulikastikkeella. Nam!

Luennolla oli kivaa - kuten itse asiassa aika usein on. Osasin jotakin selitelläkin siitä Javan rinnakkaisuudesta... ;-) Katselimme myös muutamia hauskoja ohjelmaesimerkkejä. Opiskelijat olivat tavalliseen tapaansa jälleen kerran kiitettävän aktiivisia ja auttoivat tekemään tilaisuudesta hyödyllisen.

Luentojen jälkeen menin laiskottelemaan laitoksen johonkin yhteiseen kokoukseen. Limua sai ja suklaakeksejä. Mutta kyllä vanha Fasupala vaan maistui paremmalta kuin nykyinen Fanipala.

Vaan sitten alkoi olla aika lähteä kotiin. Jotakin hauskaa on tiedossa: Minulle tuodaan 200 sivua (sic!) Claudio Monteverdin musiikkia. Isohko soittokeikka on tiedossa 19.3. Bändiä ja kuoroa johtaa itse Andrew Lawrence-King! Minä kuulun continuo-ryhmään ja soitan teorbia (kuva teorbista). [... Arto menee kotiin...]

Sain nuotit. Ei enää niin huolestuttavan paljon musiikkia: ne 200 sivua ovat kuoropartituuria; useimmiten yksi sivu täyttyy stemmoista ja tuollaisen sivun kesto on muutama sekunti. Tosin continuon eli "kenraalibasson" soittajalle sivunkääntöjä tuossa nuottiformaatissa olisi epätarkoituksemukaisen paljon! Onneksi bändin cembalistilla on "practical performing edition" melkein kaikista biiseistä! Sellaiseen on bassokulun lisäksi leikattu ja liimattu oleelliset osat säestettävästä: viulustemmat, tärkeimmät lauluosuuden jaksot jne. Ja siis sivujen ja sivunkääntöjen määrää on merkittävästi vähennetty. Tekstiviesteilin vielä illalla cembalistin kanssa hänen nuottiensa kopioinnista - sunnuntai-iltana pitäisi käydä lainaamassa kopioitaviksi.

Ihanaa sulomusiikkia on siis tiedossa! Jos harrastaisin "kotijumalan" ylläpitoa, Monteverdi soveltuisi tehtävään erinomaisesti. Ainakin vaikea minun on löytää vieläkin parempaa musiikkia, vieläkin parempaa säveltäjää!

Tämä viikonloppu on tarkoitus rauhoittaa uusperheelle ja soittamiselle. Kaikki ns. "atk" olisi tarkoitus jättää Kumpulanmäelle. Saas nähdä miten käy? Pysyykö se siellä? Toivottavasti! ;-)

Lauantai 5.3.2005

Aamulla totesin tyytyväisenä, että kaikki Ohjelmointitekniikka (Java) -kurssin opintopiirit ehtivät jättää määräaikaan mennessä kurssin 3. harjoitusjakson työnsä. Opiskelijat muuten tekevät nettiin hienoa oppimateriaalia Javasta. Kannattaa käydä katsomassa (linkki)!

Tänään pitää siivota ja hankkia Mörri-koiralle valjaat. Mörri on puolivuotias paimensukuinen lapinkoira. Aika kalliiksi tuli: valjaat ja uusi hihna maksoivat yli 60 euroa! Osaavat eläinkaupat pitää katteestaan huolen!

Mörri ei yhtään pane vastaan valjaiden käyttöä. Ei tosin koskaan ole pantaakaan vierastanut, vaikka manuaalit varoittivatkin ja antoivat totutteluohjeita. Jotenkin valjaat vaikuttavat pantaa ystävällisemmiltä ja niissä on se hyvä puoli, että koiran selkään saadaan kahva, josta otuksen saa tarvittaessa kiinni.

Nuotteja tulee vähän kahlattua, mutta kyllä soittamista pitäisi harjoitella enemmän ja määrätietoisemmin!

Sunnuntai 6.3.2005

Ulkoilua. Kaunis ilma. Meidän jengi vie Mörrin koirapuistoon, jossa Mörri saa juosta ja painia kavereitten kanssa.

Noin vuorokauden kestää valjaiden onni; Mörri keksii, miten vaivihkaa pujottaudutaan irti valjaista. Hauskin tapaus on sellainen, että ulkoiluttaja katselee eteenpäin, Mörri seuraa perässä ja valjaissa. Kun ulkoiluttaja seuraavan kerran katsoo taaksepäin, Mörri kantaa irroitettuja valjaita suussaan! Voisi vaikka vannoa, että se hymyili! Takaisin siis panta käyttöön.

Iltapäivällä laitokselle asentelemaan näkyviin niitä opiskelijoiden tuottamia www-sivuja. Ihan kaikkia en ehtinyt. Vähän myös raivostutti, kun kaikki eivät osaa lukea ohjeita palautusformaatista.

Illalla käyn hakemassa ne "praktikaaliset editiot" Monteverdistä. On se melkoista kun vaikkapa 100 sivun biisin oleelliset osat saadaan mahtumaan 16 sivuun! Hyvä niin!

Maanantai 7.3.2005

Aamulla ensi töiksi täytyy laittaa verkkoon näkyviin loputkin opiskelijatyöt. Taas vierähtää aikaa: paljon muuta en ennen lounasta ehdikään tekemään.

Lounaan jälkeen opintoneuvontaa. Ei kovin paljon asiakkaita. Muutamia kuitenkin. Yksi oli eksynyt, kateissa ja hukassa. Enpä tainnut paljon osata avuksi olla? Yksi toinen tuli keskustelemaan erilliskokeen pisteistään. Hmm. Tutkitaan. Joopa, kyllä taitaa olla niin, että en yhtä lisäselitystä ollut ottanut huomioon. Ja ehkä toisessa kohdassa olin ollut tarpeettoman ankara? Pari pistettä kyllä voisi antaa lisää. Arvosana nousee yks' plussasta kaks' miikkaan. Täytyy tehdä korjausilmoitus kanslistille rekisterin päivittämiseksi.

Valmistautumista huomiseen luentoon. Pitäisi osata jutella ohjelman rinnakkaisuuden synkronoinnista Javalla. Ei ole tuo aihepiiri kaikkein lähinnä sydäntäni, mutta kaipa ammattiluennoija puhuu mistä vain, mitä tilataan... ;-) Noh, ei pitäisi valittaa, itsepä olen kurssin sisällöstä päättänyt! Mutta tuo rinnakkaisuuden hallinta on kyllä sellaista asiaa, jota sovellusohjelmoijan ei pitäisi joutua itse ohjelmoimaan; se pitäisi jättää rinnakkaisuuden ammattilaisille. Vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Javassa muistinhallinta on onnistuttu karsimaan pois sovellusohjelmoijan ulottuvilta.

Ohjelmointikielissä on vielä kehittämisen varaa! Mikähän olisi ohjelmoinnin paras ajattelutapa, "paradigma"? Kaikenlaista on vuosien varrella ajateltu, ehdoteltu ja kokeiltu. Itse en usko algoritmisen, ajassa tapahtuvan, ongelmanratkaisun minnekään katoavan, on se niin luonteva ja suorastaan sisäänrakennettu ihmisen omiin toimintatapoihin. Toisaalta myös yksityiskohtien kapselointi oliohin on hyvin luontevaa - myös sen uskon säilyvän ohjelmoinnissa. Jos ennustamaan pitäisi ryhtyä, väittäisin että ratkaisu ohjelmoinnin ongelmiin saattaa löytyä ns. aktiivisten olioiden ideasta, oliosta joilla tavallaan on oma "tahto", olioista jotka olioiden yhteisössä tekevät yhteistyötä ja kilpailevat, menestyvät ja menehtyvät, syttyvät ja sammuvat. Antaisivatko ehkä yhteiskunta-, valtio- ja hallintotieteet aikanaan ohjelmoinnille uuden suunnan? Uuden "paradigman"? Mikä "valtiomuoto" olisi olioiden yhteisölle paras? Diktatuuri vai demokratia? Ehkäpä valistunut itsevaltius? Myös konkreettisten luonnotieteiden puolelta voisi löytyä ideoita: olioiden populaation itsenäinen evoluutio ohjelmointiongelman ratkaisemiseksi kuulostaa aika villiltä!

Yllätyksekseni huomasin, että tämä viikko on viimeinen luentoviikko! Pitääpä ilmoittaa asiasta vielä Ohjelmointitekniikka (Java) -kurssin Ajankohtaisissa tiedotuksissa ja mainostaa, että viimeisellä luennolla perjantaina mm. pohdiskellaan, mitä kokeessa on syytä osata. Olisi kiva saada hyviä ideoita kysymyksistä niiltä, jotka kysymyksiin joutuvat vastaamaan!

Tiistai 8.3.2005

Eilen illalla tutkailin uusia nuotteja. Käytännön ongelmat helpottuivat, kun sivunkääntöjen määrä väheni ratkaisevasti. Toisaalta kun soittelin biisejä läpi, havaitsin, että keikka on kyllä aika vaativa, sanoisiko haasteellinen...

Vielä täytyy mietiskellä päivän luentoa. Voisinpa esittää/kerrata varmuuden vuoksi lyhyesti lohkorakenteisten kielten toteutusmallin pinoineen, kekoineen ja vapaakäyntisine koodeineen. Ei ehkä ole nykyiselle opiskelijapolvelle ihan yhtä tuttua kuin meille vanhoille. Mallin idea voisi antaa vähän viitekehystä kurssin viimeisen jakson aiheelle.

Oli taas hauska luento. Asiaa riitti ja olisi ollut enemmänkin. Auditorion toinen mikro oli rikki, vilkutti vain virtakytkimen valoa. Onneksi toinen pelasi. Tällä kertaa piirtelin kalvollekin; jätin koko luennon ajaksi näkyville kuvan säikeiden aktivaatiotietuepinoista, vapaakäyntisistä koodinpätkistä ja keossa lilluvista olioista, joihin nuolet osoittelevat. Tuo ainakin itseäni auttoi pohdiskellessamme synkronointia ja lukkoja. Ja taas tulin hehkutelleeksi, miten huono idea on laittaa sovelluksen ohjelmoija vastuuseen noista asioista. Sovelluksen tekijän pitäisi tuntea sovellusalansa ongelmat kuin omat taskunsa, mutta rinnakkaisuuden hallinnan ongelmat hänen pitäisi voida jättää rinnakkaisohjelmoinnin ammattilaisille. Niih!

Unohdin pitää luennolla väliajan ja kellon lähestyessä kahta ainoan toimivan koneen hiiri otti ja simahti. Selvä merkki luennon lopettamiseksi. Hiiretkin taitavat tarvita paussin luennolla?

Kahvihuoneessa pohdiskelimme vielä ohjelmoinnin "paradigmoja". Yksi hauska lisäesimerkki aktiivisista yhteistyötä tekevistä olioista on muurahaisyhteisö! Itseohjautuvuutta löytyy, samoin toimijoita ja ehkäpä toimijoilta myös "tahtoa". Taitaa muuten tämä lisääntyvä rinnakkaisuus olla yleisempikin ongelma? Kahvin ylevöittäminä totesimme mm. että rinnakkaisuuden hallinnan rinnakkaisuus alkaa aiheuttaa ongelmia...

Jaa-ah, pitäisi varmaan jossain vaiheessa jollain tavoin ruveta valmistautumaan myös torstain UPJ-palaveriin lähiesimiehen kanssa! UPJ on uusi uljas palkkajärjestelmä, joka aiheuttaa ympäri valtionhallintoa suunnattomasti työtä ja siten varmaan parantaa isänmaamme työllisyystilannetta? Mistä ihmeestä löytäisi kaikki lomakkeet ja mitä ihmettä niihin kirjoittaisi? Olen aina ollut hyvin lahjaton ja haluton lomakkeiden täyttäjä!

Sitoutumattomalla vihreällä varavaltuutetulla on luottamustoimi: Illansuussa minun pitää mennä kaupunginorkesterin johtokunnan kokoukseen, siis "johtamaan kaupunginorkesteria"! Kivaa! Asialistalla näkyy olevan tilinpäätös, budjetin käyttösuunnitelma ja talousarvion toteutumisennuste... Hmm., onkohan siellä sittenkään niin kivaa? No jaa, toisaalta näkyy listalla olevan toimintakertomuksen ja konserttisuunnitelman esittely sekä intendentin ajankohtaiskatsaus. Johtokunta ei päätä taiteellisista asioista eikä sen todellakaan sitä pidäkään tehdä. Taiteeseen poliittinen päätäntä, demokraattinenkaan, harvemmin soveltuu! Tai ei siis sovellu lainkaan.

Oli muuten yli neljä vuotta sitten johtokunnassa aloittaessani iloinen yllätys havaita, että musiikki yhdistää paljon enemmän kuin poliittinen tausta erottaa; topakka kokkaripuheenjohtajatar onkin hilpeä hanuristi kansanmusiikkiryhmineen, kristillisten pitkä ja sorea alttoviulistirouva onkin soittanut joskus kanssani samassa Konsiksen bändissä, ... Nyt pitää mennä!

Ihan oli jees kokous. Ja paljon oli uusia jäseniä uuden nelivuotiskauden alkaessa. Talousasioita käsiteltäessä yritin näyttää siltä, kuin ymmärtäisin jotakin. Enpä juuri ymmärtänyt... Mutta hyvin kai on mennyt, menot vähentyneet, tulot ja yleisömäärä kasvaneet. Tai jotakin sinnepäin? Toimintakertomusluonnosta käsiteltäessä en pitänyt ilmauksesta että kaupunginorkesteri on "yleisösuuntautunut" ja pääkaupunkiseudun orkestereista "helpoimmin lähestyttävä". Kuulostaa korviini jotenkin halpahintaiselta ja yleisöä kosiskelevalta. Mahtaako pääkaupunkiseudulla olla jokin orkesteri, joka ei olisi yleisösuuntautunut? Vitsailin että taidanpa olla aika snobi, mutta vähän pahalta tuollainen tyyli kuulostaa. Muut kuitenkin pitivät noista ilmauksista, joten sinne ne jäivät. Ei nyt niin suuri juttu. Ja hyvin ystävällishenkinen kokous joka tapauksessa oli. Tulevan kauden 2005-2006 ohjelmasuunnitelma näytti hyvältä, mm. tosi grand old -kapu Jorma Panula tulee tekemään Brucknerin seiskan, EP:llä on paljon konsertteja, bändi menee Lontooseen soittamaan Proms-keikan, ym., ym. Soittajille on tulossa tosi tiukka elo-syyskuu, mutta paikalla olleet orkesterin edustajat vain myhäilivät tyytyväisinä. Hyvä niin!

Keskiviikko 9.3.2005

Tänään on tiedossa Tieteellisen kirjoittamisen kurssilaisten ohjausta. Tulevat kaikki kuusi opiskelijaa kahdentoista ja neljän välillä puolen tunnin palaveriinsa. Aineiden pitäisi alkaa olla valmiita, koska määräaika on ensi perjantaina kello 23:59. Viime viikon palavereissa keskustelimme kirjoituksien sisällöstä ja jäsentelystä. Tänään roolini on taas olla "ilkeä lukija", nipottaa yksityiskohdista ja pilkun paikoista, ymmärtää epäselvää sanontaa tahallaan väärin, jne. Ideana on harjoitella kirjoittamaan tekstiä, joka kestää pahantahtoisenkin lukijan kritiikin. Opiskelijat ovat yleensä ymmärtäneet tällaisen "ilkeyden" hyödyllisyyden. Tieteellisen kirjoittamisen ryhmissäni on ollut tapana soveltaa ns. prosessikirjoittamista ja yhteiset tapaamisemme muistuttavat aika lailla kirjallisuuspiirin kokoontumisia. Näiden tilaisuuksien ohje saattaa kiinnostaa jotakuta?

No niin, nyt on puolet jengistä käynyt. Aika hyvää tekstiä olivat kirjoittaneet. Kehitys työn ensimmäisestä vaiheesta on joidenkin kohdalla ollut huimaa. On muute aika työlästä antaa henkilökohtaista ohjausta monelle opiskelijalle peräkkäin: opiskelija on aina tuore, mutta opettajarukka pysyy aina vaan samana... ;-) Tilanne on vähän sukua soitonopetukselle. Olen joskus ihmetellyt, miten jotkut tutut jaksavat antaa tunteja jopa 6-7 peräkkäin! Mutta takaisin Tikiin: Onneksi tekstin tyylin ja sisällön analysointi ei ole minulle lainkaan vastenmielistä, pikemminkin päinvastoin. Ja opiskelijoiden aiheet myös usein ovat mielenkiintoisia ja pakottavat minutkin seuraamaan alan kehitystä, ainakin vähän... Mutta nyt puolen tunnin paussi ja mielinmäärin kahvii ja tupakkaa.

Loput kolme hoideltu. Kahdella oli vielä jonkinverran töitä jäljellä...

Nyt täytyy kiirehtiä eläinkauppaan hankkimaan eläviä kenttäsirkkoja hämähäkinruuaksi. (Yksi esimerkki hämähäkeistäni: Brachypelma smithi). Ja illansuussa tulee vielä luuttuoppilas soittotunnille. [... Arto lähtee tukka hulmuten ...]