Gaiuksen päiväkirja
Gaius Cladius Dutius Felix (kuningaskunnissa Gaius Catulus) on hahmoni Veli-Matti Pelkosen vetämässä fantasiakampanjassa, joka sijoittuu omaan fantasiamaailmaansa. Gaius on Imperiumista kotoisin oleva patriootti, velho ja aatelinen, mutta tällä hetkellä hänen asemansa on hieman kyseenalainen. Hän nimittäin lähti mukaan Keisarin veljenpojan kanssa maanpakoon, menettäen asemansa ja maineensa kokonaan. Tällä hetkellä Gaius kiertää pohjoisen kuningaskuntia etsien keinoja, joilla nostaa Tiberiuksen valtaan. Gaiuksen kohtaloksi tuli kuolla jossain päin barbaarien asuttamaa sateista Firamonia.
Pikalinkit
Sessio 1 Sessio 2 Sessio 3 Sessio 4Sessio 1
15.10.2005
Saavuimme vihdoin vuorten yli. Matka oli hankala ja vaivalloinen, eikä Tiberiuksen valitus ainakaan asiaa helpottanut. Minä olisin voinut helposti lentää koko matkan, mutta ei. Tyypit, joihin törmäsimme vaikuttavat luotettavilta ja asiansa osaavilta, ja se metsäläinenkin osaa jopa peseytyä... niin hyvin kuin nämä barbaarit nyt osaavat peseytyä. Oi, miten kaipaankaan takaisin sivistyksen pariin.
Hankkiuduimme sitten vahtimaan länteen suuntautuvan karavaania ruokapalkalla. Mitään valittamista en löytänyt, matkakin kun sujui ilman mitään ongelmia. Lähinnä minua harmittaa Tiberiuksen käytös matkan varrella olleessa majatalossa. Se tyhjäpää joi päänsä täyteen ja hankkiutui ongelmiin paikallisen toivottoman parin kanssa. Ei ollenkaan sopivaa käytöstä tulevalta Keisarilta, asialle pitää tehdä jotain. Toivottavasti se aivotärähdys sai häneen edes vähän järkeä; epäilen kyllä suuresti. Perille Tir Firamoniin päästyämme saimme vähän lohdutusta kurjaan taloudelliseen tilanteeseemme, mutta töitä tässä pitäs löytää hyvin pian.
Takaisin ylösSessio 2
22.10.2005
Taas se tolvana meni ryyppäämään. Tällä kertaa ei tainnut saada aivotärähdystä. Arin vaikuttaa ihan mukiinmentävältä velhonpuolelta ja meninkin hänen kanssaan paikalliseen velhojenkiltaan kysymään töitä (miten nöyryyttävää, Sivistyneessä maailmassa minua oltaisiin tultu anelemaan töihin), mutta mitään merkittävää sieltä ei löytynyt. Pitäisiköhän kokeilla niitä lumousjuttuja vielä kertaalleen, jos vaikka saisin ne toimimaan oikein tällä kertaa.
Se metsäläinen, Jivkö sen nimi nyt olikaan, onnistui hommaamaan meille jotain työtä kurkunleikkaajien killasta. Nähtävästi Byön pohjoispuolen metsissä on rosvojoukko, joka vaivaa Tir Ascalonin ja Tir Firamonin välisellä tiellä kulkevia. Matkan aikana vaihdoin Arinin kanssa tietoja parista taista, hän halusi oppia lentämään ja hän opetti minulle tämän hyvin alkeellisen parannustaian.
Matkalla Tiberius sentään tajusi käyttäytyä kunnolla, mitä nyt laahusti perässä ja oli kauhean hidas, mokoma kun ei ole tottunut tavallisten sotamiesten rytmiin. Ehkä tämä teki hänelle terää, ehkä ei. Perillä paikansimme rosvot nopeasti taikuudella. Tiberiuksen luulisi tajuavan velhojen arvon.
Rosvojen päihittäminen onnistui kohtuullisen helposti, kiitos jonkinmoisen suunnitelman ja muodonmuutostaikani. Rosvoista saimme pienen verirahan, mutta suurin kiitos tuli mokomien varusteiden myynnistä. Loppusaldo oli 100 denaaria hopeaa kullekin, kun kauppiaana leikkiminen ei tuntunut pitemmän päälle kauhean arvolleni soveliaalta.
Takaisin ylösSessio 3
29.10.2005
Hahaa! Lumoustaian opettelu olikin ihan triviaali homma, kun sitä tosissani yritin. Kohtapuoliin voisin ruveta tekemään varusteita itselleni. Pari voimakiveä ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Näyttää kuitenkin siltä, että tarvitsen lisää rahaa, ennen kuin voin laittaa suunnitelmani tämän osan täytäntöön.
Tiberius on saanut päähänsä palkkasoturijoukon perustamisen. En suoralta kädeltä hyljänny ajatusta täysin idioottimaisena; jos näistä raakalaisista saa kasattua kokoon jotain, joka edes etäisesti muistuttaa Praetoriaaneja, niin pitkän ajan suunnitelma voisi edistyä kohtuullista vauhtia. Syyshovi alkaa vaikuttaa mielenkiintoiselta tilaisuudelta, sinne pitää päästä vaikuttamaan, mutta mistä saada tarpeeksi painoarvoa sanoilleen... koko paikan tuhoaminenkaan kun ei oikein aja asiaa.
Jiv onnistui hankkimaan meille lisää töitä sieltä kurkunleikkaajien killasta. Tällä kertaa kyseessä on vankkurikaravaanin vartiointi. Vankkurikaravaani vaikutti heti alusta alkaen epäilyttävältä; viinejä ja kirjoja herttuan vaimolle - ja pah, aseita siellä kuljetettiin. Asiaan ei mielestäni kannattanut tässä vaiheessa puuttua, joten toimitimme karavaanin perille ja perimme palkkiomme, 20 hopeadenaaria kullekin, herttuan rahanlaskijalta.
Arin osoitti tällä kertaa kiitettävää järjen juoksua ja oma-aloitteisuutta, kun hankkiutui neiti Melisandin seurueeseen mukaan jollain ilveellä. (Pitääpä olla varovainen Arinin lähellä, ehkä hän osaakin jotain ajatustenluku ja -hallintataikuutta, kun tuollaiseen pystyy.) Tästä oli se hyöty, että saimme nopean tiedon neidin seurueen kimppuun hyökkäyksestä, sekä neiti Melisandin kaappauksesta. Tiberius puolestaan yllätti minut suunnitelmallaan Herttuan suosioon pääsemisestä - pelastetaan neiti Melisand ja Herttua on meille suuressa kiitollisuudenvelassa, todella omintakeinen ja aloitteellinen idea...
Noh, ainakin saimme pitkästä aikaa yhteyden Tiberiuksen tukijaan, senaattori Gracciukseen. Toivottavasti hän näkee jotain hyvää Tiberiuksen ideassa palkkasoturijoukon perustamisesta. Palkkasoturijoukon velhona olisi sentään jotain prestiisiä tähän nykyiseen tilaan verrattuna.
Arian epäonnistui maagisessa jäljityksessä, mutta Jiv sai jonkinlaisen jäljen, jota sitten lähdimme seuraamaan. Toivottavasti tästä metsäkeikasta ei tule hirvittävän pitkää; toisaalta, voinhan minä tehdä joitakin kokeita täällä metsässäkin, onpahan ainakin vähemmän uteliaita silmiä ympärillä.
Takaisin ylösSessio 4
5.11.2005
Voi helvetti! Kaikki on pilalla! Tiberius onnistui tapattamaan itsensä hyökätessään neiti Melisandin kaapanneen rosvojoukon kimppuun. Minä sain keihäästä monta kertaa pahasti, mutta kuin ihmeen kaupalla heräsin pari päivää myöhemmin hyvin pahasti vammautuneena. Vaivoin onnistuin parantamaan itseäni sen verran, että pystyin häipymään paikalta. Kyljessäni tuntuva polte ei ota laantuakseen, se on varmaan hyvin pahasti vahingoittunut ja osaamani parannustaiat eivät tunnu auttavan. Joudun koettamaan onneani näitten barbaarien käsissä. Varotoimena lähetän tämän viestin nyt sinulle, sillä en tiedä, kuinka kauan pystyn pitämään itseni toimintakunnossa. Koska mitään muuta ei ole tehtävissä, krijoita viestini ylös ja talleta se jälkipolville esimerkkinä huonoista hallitsijoista. Imperiumi tarvitsee parempia miehiä johtamaan legioonia... Tiberius olisi voinut olla sellainen, mutta hän epäonnistui surkeasti, ja minä nähtävästi epäonnistuin hänen rinnall... [kirjurin huomio: loppuviesti oli tuskanhuutoa, ja sitten syvää hiljaisuutta. Kulkekoon hän pää pystyssä Elysiumin kentillä.]
Takaisin ylös