Garon päiväkirja
Garo Averian on 7Kingdoms kampanjan toinen hahmoni. Garo on hyvin lahjakas velho, vaikkei tätä itse myönnäkkään, ja saanut suhteellisen monipuolisen koulutuksen, vaikkei käytäkään suurinta osaa taidoistaan koskaan. Lähinnä Garoa kiehtoo tuli ja hän onkin kehittänyt taitonsa tulipallojen kanssa hyvin pitkälle. Muuta merkittävää Garossa on se, että hän on täysin vakuuttunut olevansa Rialdanin kruununperillinen suoraan alenevassa polvessa Velhokuninkaasta.
Sessio 5
19.11.2005
Sillä perverssillä velholla oli kyllä jotain erikoista mielessään, kun hän kutsui minut niitten ärsyttävien komeljanttareitten kanssa katsomaan sitä huvittavaa luutunsoittajaa. Tämän jälkeen aloin epäilemään Shamirin mielenterveyttä - hän ymmärrettävästi haluaa lähettää minut yhdessä tämän luutunsoittajan (joka näemmä onkin jonkinsortin ritari) sekä hikipingon, näpistelijän ja nykyisen sängynlämmittimensä (Lilit) kanssa tutkimaan tämän nuoren Baronetin tiluksia siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain informaatiota Baronetin isän aikanaan tekemästä retkestä Kirotuille Maille, joiksi Rialdanin aluetta nykyään kutsutaan.
Minun pitää joskus järjestää Shamirin ampuma-alue uusiksi. Se on ihan liian lepsu noille velhonaluille, ne voivat kaikessa rauhassa kaivelle niitä tulipalloja persauksistaan, ja sitten ne vielä tähtäävät monta kallisarvoista hetkeä. No, tulipahan taas opetettua elämän pikku faktoja niille... samalla tuli taas parantajavelhoille lisää koulutusta palovammojen hoitoon. Suojaloitsut tulee muistaa aina!
Matka oli mitäänsanomaton, ainoa erikoisuus oli juuri ennen kartanoa oleva hautuumaa, jonka ainoa suuri hautamonumentti vaikuttaa hyvin maagiselta. Perillä Baronetti otti meidät hyvin vastaan, kuten arvollemme kuuluu. Pitkästyttävän iltapäivän päätteeksi vetäydyimme lepäämistä tekosyynä yläkertaan meille annettuihin huoneisiin. Lilit ja ritari Rohkea jäivät kuiteknkin viihdyttämään Baronettia. Minä otin yhteyttä siihen vanhaan perverssiin, hikipinko kun ei tunnu hallitsevan edes kommunikaatiotaikoja, ja yllätettyäni pukin sänkypuuhista annoin hänelle tilanneraportin.
Seuraavana päivänä kiertelimme vielä jonkin aikaa sukukartanoa, kunnes päätimme, että meidän olisi syytä tutustua seuraavaksi kesähuvilaan, joka sijaitsee noin viikon matkan päässä Tir Ascalonista, Beltin vuoristossa. Lisäksi hikipinkoa tuntuu kiinnostavan Baronetin sedät, herrat Suuri Pappi, Karavaanikauppias ja Laivanvarustaja.
Sessio 6
26.11.2005
Setien luona vierailut, ensimmäinen matka kesähuvilalle, hikari jäi pänttäämään, venailua
Sessio 7
3.12.2005
Hikari saapuu, maansiirtokoneet löytävät kellarin salakäytävät, hikari ottaa osumaa ansoista, hikari kutsuu kuolleitten henkiä ja juoksee suoraan tulipalloni eteen... kömpelys, pelkuri kostaa, osoitus jalomielisyydestäni (en polta sitä tohjoksi), soihtuja ja talikoita kantava väkijoukko, takaisin akatemiaan, rutto, parannus
Sessio 8
10.12.2005
toinen matka kesähuvilalle, tällä kertaa metsän kautta ja huomiota herättämättä. lisää salakäytävän tutkimista, vitunperkeleensaatanan ansakuoppa, parempi lähteä kertomaan tilanneraporttia shamirille
Sessio 9
17.12.2005
No voi perkele! Ei niitä avuttomia raukkoja voi näemmä jättää hetkeksikään yksinään! Rentouduttuani Tir Ascalonin tavernoissa ja toivuttuani päänsärystä raportoin edistymisestämme Shamirille ja palasin sitten takaisin kesähuvilalle tentin läpäisseen Mihranin ja seurueemme uuden komistuksen Zarmigin kanssa, havaitsimme hyvin nopeasti, että he eivät olleet enää siellä. Zarmigin nopea arvio oli, että leiripaikalta oli lähdetty ainakin viikko sitten pois. Nopea raunioiden tutkimus ei paljastanut mitään lisää, joten päätin lähdin siivet pöllytin takaisin akatemiaan, kertomaan Shamirille tapahtuneesta (lentäminen on tosi kivaa!). Perillä otin yhteyttä Farkakseen Holonet-taiallani ja eteeni ilmestyi hyvin omituinen kuva, Farkast roikkui jostakin, hänen kätensä olivat sidotut, häneltä puuttui yksi jalka ja hänen suunsa oli tukittu; heti huomatessaan minun kuvajaiseni, hänen silmiinsä syttyi toivonkipinä. Lopetettuani yhteyden Shamir otti häneen yhteyttä jonkinlaisella telepatia-taialla ja sai tietoonsa asioita. Lilit oli mokannut taikansa ja vajonnut puuman tasolle, Razmig oli kuollut ja Farkas ja Azad olivat örkkijoukon vankeina, matkalla vuorten yli etelään, todennäköisesti myytäväksi imperiumiin orjiksi.
Kutsuin koolle loppuporukan ja matka-ajan suunnittelin vapautusyritystä Shamirin kerätessä rahaa ja muita varusteita matkaa varten. Viikko kului siis kuin siivillä tuumiessani vapautusstrategioita