Kuvia osoitteessa http://cid-669fc800331258fe.photos.live.com/browse.aspx/Monenlaista%20Shanghaita%202010

Terveisiä Shanghaista

Päädyin viettämään kahden vuoden virkavapaata Shanghaihin alkuvuodesta 2010 mieheni työkomennuksen myötä.

Kevät meni Shanghain valmistautuessa kovalla tohinalla EXPO 2010 – maailmannäyttelyyn, joka avattiin 1.5.. Kenraaliharjoituksia pidettiin EXPO-alueella viitenä päivänä ja niihin osallistui n.1,25 miljoonaa paikallista asukasta. Saimme kotimme ikkunasta seurata avajaisten ilotulituksen kenraaliharjoitusta ja taivaalle paukuteltiin varovaisen arvion mukaan koko Suomen kymmenen vuoden ilotulitteet. EXPO – alueelle liikennöi neljä lauttalinjaa, viisi metrolinjaa ja 36 bussilinjaa, lisäksi kaupunkiin tuli yli 4000 uutta EXPO -taksia (aiempien 45000 taksin lisäksi). Paikallisille asukkaille jaettiin ilmaisia EXPO-lippuja, jotta 70 miljoonan kävijätavoite varmasti saavutettaisiin. Suomen paviljonki Kirnu oli muuten päässyt Shanghai Dailyn ensimmäiseen EXPO Daily – numeroon oikein kuvan kanssa (oli Kiinan paviljongin lisäksi ainoa, josta lehdessä oli kuva:)

Alun ihmettelyä

Alussa vaikeinta on ollut sopeutuminen tähän ”mittakaavaan”; kaikki on jotenkin niin suurta ja ihmisiä on aina paljon. Taloyhtiössämme on kahdeksan 60-kerroksista kerrostaloa, yhteensä 5600 asuntoa, kaksi klubitaloa uimahalleineen, kuntosaleineen, pelikenttineen yms. Ikkunastamme näkyvällä rakennustyömaalle valettiin perustuksia ja työmaalle jonotti eräänä päivänä yhtä aikaa 45 betoniautoa. Shanghai on asukasluvultaan Kiinan toiseksi suurin kaupunki (asukkaita noin 20 miljoonaa) ja Itäkeskuksen/Jumbon kaltaisia ostoskeskuksia tuntuu olevan kymmenittäin.

Suurta kulttuurishokkia en ole huomannut kokeneeni, koska kodin arki muistuttaa paljon Suomen arkea. Kun muuttaa Kiinaan, niin ei odotakaan, että asiat olisivat samalla tavalla kuin Suomessa. Niinpä jaksoin alusta alkaen suhtautua suhteellisen positiivisesti meluisaan (joskin yllättävän rauhalliseen) liikenteeseen, aukkohousuissa kulkeviin lapsiin (jotka aika vapautuneesti tekevät tarpeensa kaduille), Otsoa ja Paavoa ihasteleviin ja valokuvaaviin ihmisiin, hieman hitaasti tulevaan lämpimään veteen, ensimmäisen viikon aikana meillä vierailleisiin 20 putkimieheen, aina ”yes yes” vastaavaan autokuskiin (jolla ei kuitenkaan ole hajuakaan minne olemme menossa) ja jo toiseen karhulaskuun sähköyhtiöltä, kun emme olleet saaneet ensimmäistäkään oikeaa laskua. Parin kuukauden kuluttua huomasin, etteivät Kiinan kielen ”kikkareet” enää väsyttäneet silmiä kuten alussa, eivätkä kaupan lihatiskillä lihapaloja ja kanajalkoja käsineen valikoivat ihmiset jaksaneet enää kovasti ihmetyttää.

Oleskelulupiin, terveystarkastuksiin, muuttokuormaan ja muuhun liittyvä byrokratia hoidettiin miehen työnantajan ABB:n toimesta todella hyvin. Itse ei tarvinnut selvittää juuri mitään virallisia kuvioita; tosin se ei kielen puolesta olisi varmasti onnistunutkaan. Kieli on suurin ongelma monien asioiden hoidossa, kun loppujen lopuksi aika harva puhuu englantia. Niinpä mm. kaupoissa, autokuskin, ayin (kotiapu), vesimiehen ja sähköyhtiön toimiston kanssa on asioitu pääasiassa huonolla englannilla ja viittomalla. Siksipä motivaatio kiinankielen alkeiden oppimiseen oli alusta alkaen melko korkealla.

Kevään sää oli Shanghaissa hieman kummallinen: lämpötila vaihteli pitkään 5-25 asteen välillä sen mukaan, tuuleeko etelästä vai pohjoisesta. Aamulla ei ole oikein tiennyt, tarvitseeko pipoa vai hellehattua. Vesisadettakin oli riittämiin, vaikka sadekauden piti olla vasta tulossa. Toisaalta sade puhdisti kivasti muuten hieman pölyistä ilmaa.

Arjen iloisia yllätyksiä

Arjessa on ollut myös paljon iloisia yllätyksiä. Shanghai vaikuttaa erittäin turvalliselta kaupungilta ja kiinalaiset ystävällisen asiallisilta. Kiinalaiset ovat myös erittäin lapsiystävällisiä, mikä koettiin jo heti lentokentällä, kun meidät ohjattiin passintarkastukseen kaikkien jonojen ohitse. Lapsia tervehditään, ihastellaan ja huomioidaan myös kadulla ja ravintoloissa. Niinpä ei kestänyt kauaa, kun lapset jo sujuvasti tervehtivät vastaantulijoita ”Ni hao” ja sanovat kiinaksi kiitos ”Xiexie”. Lapset oppivat ja sopeutuvat muutenkin nopeasti. Opettajat uskalsivat luvata, että kansainvälisen koulun ekaluokalle suoraan Suomen eskarista siirtynyt Otso puhuisi ensi talvena sujuvasti sekä kiinaa että englantia.

Shanghai on kaupunkina länsimainen, eikä varmasti löydy asiaa, jota täältä ei saisi. Hintataso vaihtelee melkoisesti ostospaikasta riippuen. Kansainvälisissä merkkiliikkeissä on ihan kansainväliset hinnat ja toisaalta kangasmarkkinoilta saa teetettyä kauluspaidan valitsemastaan kankaasta mittojen mukaan n.10 eurolla ja miesten puvun n.60 eurolla. Viikonloppuisin olemme kiertäneet Shanghain nähtävyyksiä, joita riittää varmasti kahden vuoden ajaksi joka viikonlopulle. Ensimmäisten parin kuukauden aikana ehdimme vierailla mm. Shanghai World Financial Centerissä (maailman 2.korkein rakennus), Jinmao Towerissa (korkea rakennus sekin), Yuyuan Gardenissa (vanhaa kaupunkia ja kivipuutarha), Century Parkissa (suuri keskuspuisto), Shanghai Ocean Aquariumissa (akvaario, jossa on maailman pisin haitunneli), Shanghai Wild Animal Parkissa, Bundilla, People’s Parkissa, Xintiandissa ja paljon erilaisilla markkinoilla. Ja turistikierrosta on jatkettu hyvällä tahdilla kesäloman jälkeen suomivieraiden kanssa.

Iloinen yllätys oli naapurikadun brasilialainen leipomo, joka valmistaa ruisleipää ja karjanpiirakoita suomalaisen reseptin mukaan. Melko suomalaista ruokaa olemme muutenkin kotona syöneet, mutta toki uusi wokkipannu on ostettu ja kiinalaisia makujakin maisteltu. Valikoima marketissa on kyllä laaja kilpikonnista kananjalkoihin ja meren eläviin, joita saa valita syötäväksi suoraan akvaariosta. Tunnustan, että välillä on ihanaa poiketa Pizza Hutiin tai Mc Donald’siin.

Reilun puolen vuoden jälkeen

EXPO päättyi lokakuun lopussa. Kävin siellä neljä kertaa yhteensä n.20 paviljongissa. Yhteensä yli 70 miljoonaa ihmistä näki EXPOn ja yli 5 miljoonaa Suomen paviljongin, joka muuten valittiin parhaaksi paviljongiksi omassa sarjassaan.

Expat-elämä sinällään on antoisaa ja tiivistää omaa perhettä, mutta myös rankkaa. Paitsi, että mies voisi viettää työpaikallaan enemmän kuin 24h vuorokaudessa, niin koko sosiaalista elämää leimaa tietynlainen väliaikaisuus. Uusia expatteja tulee ja vanhoja konkareita lähtee joka viikko. Vahva suomalainen expat-yhteisö helpottaa merkittävästi kaupunkiin asettumista. Tärkeältä tuntuu myös se, etteivät Suomeen jääneet ystävät ja sukulaiset ole tyystin unohtaneet.

Olen oppinut tekemään suurimman osan ruokaostoksista netissä, syömään puikoilla (en kuitenkaan edelleenkään esimerkiksi porsaanperäsuolta tai kananjalkoja) sekä puhumaan kiinaa auttavasti ayin ja taksikuskien kanssa. Osaan myös tarvittaessa painokkaasti sanoa, ettei lapseni pidä valokuvaamisesta. Otson vauhdissa en tule kiinankielen kikkareiden opiskelussa pysymään, vaikka opiskelen kieltä kaksi kertaa viikossa. On hienoa seurata, kuinka 7v. innostuneesti kirjoittaa merkkejä, tekee kiinan ”sairaan helpot” kotiläksyt yhdessä hujauksessa ja sai viimeisimmästä kiinan kokeesta 75/75. Puolustuksekseni todettakoon, että omien opintojeni pääpaino tosin onkin arjen puhumisessa.

Selviydyin hengissä kesän yli 40 asteen helteistä (max. meidän mittarissa oli 48 astetta) ja voin todeta, etten suosittele kaupunkilomaa ko. lämpötiloissa. Olen myös käytännössä oppinut, että asiat täällä eivät useinkaan mene suunnitelmien mukaan. Jos taksia ei saa, niin sitä ei saa (miten ne kymmenet tuhannet taksit voivat loppua kesken?) ja silloin myöhästytään vaikka sitten lapsen koulun avoimien ovien avajaisista; eikä tämä ole kenenkään mielestä sen kummempi tapaus. Samoin kaupungin koko on alkanut valjeta: matka tunnin kestävään suomimuskariin kestää vähintään 45min suuntaansa, eivätkä kaikki Shanghain markkinapaikat ja nähtävyydet tule tutuiksi kahdessa vuodessa. Joka viikko kuulen jostakin uudesta hyvästä ja edullisesta ostospaikasta, jossa joku on käynyt.

Elämänkokemuksena nämä kaksi vuotta ovat varmasti erilaisia ja erittäin avartavia. Suomessa ja länsimaissa on paljon hyvin toimivia ja ikävöitäviä asioita, ihmisiä, paikkoja ja tapoja, mutta eivät ne kaikki taida kuitenkaan olla siellä. On mielenkiintoista nähdä, että asiat voivat toimia, vaikka ne aluksi tuntuisivat olevan ylösalaisin.

Paljon terveisiä ja lämmintä joulunodotusta kaikille!