Upouusi kielikaveritoiminta tarjoaa opiskelijoille ja henkilökunnalle mahdollisuuden opiskella kieltä epämuodollisella tavalla. Äidinkielisen kielikaverin kanssa pääsee suoraan jokapäiväisen kielenkäytön ytimeen.

 Puoli tuntia on mennyt! Lisa Muszynski huudahtaa voitonriemuisena kelloaan katsoen ja virnistää Opri Salmiselle: ”Time for you to speak English!” Ravintola Paprikan tyhjän salin perukoilta kuuluu sydämellisiä naurunpurskahduksia. Kello 9.30 Lisa ja Opri, amerikkalais-suomalaiset kielikaverit, ovat aloittaneet viikoittaisen keskustelutuntinsa.

– Tapaamme täällä kahvin ja sämpylöiden vuoksi ja sitä paitsi täällä voimme kikattaa hervottomasti häiritsemättä ketään!

Molemmilla naisilla on kiireinen työ, sillä toinen työskentelee kehityspäällikkönä yliopiston keskushallinnossa ja toinen englannin kielen tarkistajana ja historian jatko-opiskelijana.

– Siitä huolimatta varaamme aikaa tälle joka ikinen torstai, Opri painottaa.

Pienestä ideasta suureksi

Kaikki alkoi puhelinsoitosta keväällä 2011. Kielipalveluiden koulutuspäälliköltä Leena Evestiltä tiedusteltiin, tarjoaako yliopisto suomenkielisille työntekijöilleen mitään mahdollisuuksia oppia englantia pariopiskeluna syntyperäisten englanninpuhujien kanssa. Leena päätti siltä istumalta saattaa tämän suomenkielisen kollegansa yhteen toisen yliopistolaisen, englannin kielen tarkistajan Julie Uusinarkauksen kanssa.

– Kun muut kielentarkistajat kuulivat tästä, hekin kiinnostuivat. Siitä lähtien päässämme on muhinut idea kasvattaa tästä suurempi hanke, Leena kertoo.

Rohkea rokan syö

Vaikka Lisa on asunut Suomessa jo vuodesta 1990, on hänellä vasta kielikaveri-tapaamisten jälkeen ollut rohkeutta puhua naapurilleen suomeksi eikä englanniksi.

– Ja kun meillä Oprin kanssa tuli puolen vuoden tauko tapaamisiimme, huomasin, kuinka vaikeaa yhtäkkiä oli taas puhua suomea, Lisa pohdiskelee.

Opri ja Lisa ovat samaa mieltä siitä, että heidän tapaamisensa ovat paljon tehokkaampia kuin mikään kielikurssi, sillä ”kielen pitää ’ruumiillistua’ ennen kuin sen voi oppia, uudet sanat täytyy ’laittaa suuhunsa’, jotta ne pystyy muistamaan!”

Kieli ei ole ainoa asia, jota kaverit toisilleen opettavat.

– Minusta on hyvin kiinnostavaa kuulla Lisan tutkimuksesta, sillä se poikkeaa niin paljon omasta työstäni, Opri selittää.

– Ja minulle taas tämä tarjoaa mahdollisuuden oppia tuntemaan perin pohjin joku suomalainen – sellainen, joka mökkeilee viikonloppuisin, hymyilee Lisa. – Tähän saakka minulla on ollut lähinnä kansainvälisiä ystäviä, ja Opri on sellainen henkilö, jonka kanssa tuskin muuten olisin ystävystynyt.

Kuinka kielikaveriksi tullaan?

Sähköiselle Kielikaveri-ilmoitustaululle pääsee helposti yliopiston käyttäjätunnuksella.

– Voit joko etsiä henkilöitä, joilla on sopiva  äidinkieli, tai täyttää lomakkeen, jolla etsit sopivaa kielikaveria. Myöhemmin saat kutsun keskustelupalstalle antamaan palautetta, Leena Evesti neuvoo.

Leena on ylpeä siitä, että hänen pitkäaikainen toiveensa on toteutunut.

– Tämä hanke mahdollistaa aidosti vuorovaikutteisen kielen oppimisen. Et ole ainoastaan saavana osapuolena, vaan molempien täytyy tuntea vastuuta myös parinsa oppimisesta!

Kielikaveruudesta kiinnostuneet voivat ilmoittautua Moodlessa.

Teksti: Claudia Gorr