Lähdekirjallisuuden lukeminen ja siitä oppiminen

Tavoitteena on selvittää nopeasti artikkelin sisältö. Ongelmaksi muodostuu usein ajan jakaminen mielekkäästi. Hyviä ohjeita antaa artikkeli Frantzblau, D. S., Teaching Students to Read Papers. ACM SIGACT News 22,4 (1991) 35-37. Jäljenne artikkelista on Tieteellisen kirjoittamisen kurssin kurssikansiossa.

Lukemisohjeista voit myös vetää johtopäätöksiä hyvän kirjoitelman suunnittelusta ja kirjoittamisesta.

Yleisiä ohjeita on vaikea antaa: lukemisella on erilaisia tavoitteita.

Franzblaun rinnastus vieraskielisen kirjan lukemiseen on toimiva. Kaikkea ei kannata yrittää aina lukea! Huomaa esittää relevantteja kysymyksiä itsellesi lukemisen aikana. Pohdi erikseen vuorotellen kokonaisuutta ja eri yksityiskohtia ja niiden merkityksiä. Toimi vaiheittain:

1. Muodosta käsitys koko artikkelista: Missä osissa sinulle tärkeät asiat ovat?
   

   Selaile artikkelia useaan kertaan läpi (eri tavoin, eri asioihin keskittyen): otsikot, kuvat, johdanto, yhteenveto, lähteet. Käsityksesi paranee joka kerralla. Pane merkille artikkelin rakenne, tärkeät kohdat, vaikeat kohdat, helpot kohdat.
   

2. Yritä selvittää erityisesti artikkelin tarkoitus: Mikä on ongelma? Mikä on ongelman merkitys? Mikä on ongelman tausta? Mitkä ovat artikkelin tulokset? Miten täydellisiä tulokset ovat? Mistä tulokset on johdettu (kokeet, päätelmät, todistukset)?
   

   Mitä uutta, kiinnostavaa tai tärkeää artikkelissa on? Mikä on artikkelin sanoma? Onko se itse ongelma vai tulokset vai menetelmä vai jokin muu, kuten uusi näkökulma tunnettuhin asioihin. Mikä on uuden suhde ennestään tunnettuun? Onko se vaihtoehto, parannus, teorian sovellus, uusi teoria, uusi koe, yhteenveto, ...
   

   Päättele, mitkä kohdat kannattaa lukea tarkkaan. Mitkä ovat kirjoituksen tärkeimmät kohdat ja sinulle tärkeimmät osat.
   

3. Syvenny yksityiskohtien tutkimiseen vasta edellisten jälkeen, sillä se vie aikaa! Tällöinkin voi poiketa kirjoitusjärjestyksestä. Kannattaa tunnistaa, mikä on tarkoitettu vain eksperteille. Tarkkaile erilaisia kohteita, joita voivat olla esityksen muodot, yksityiskohtaiset tiedot, todistukset, teoria, esimerkit.
   

   Perusteellista selvittämistä auttaa omien ratkaisujen miettiminen ennen uutta lukemista. Mitä on saatu irti edellisillä lukukerroilla? Mikä oli vaikea kohta? Jos se ei selviä, kannattaa siirtyä välillä johonkin toiseen kohtaan. Vältä sivupolkuja, jos mahdollista. Älä juutu tuntemattoman sanan, termin tms. etsintään, jos se ei ole välttämätöntä. Katso artikkelin lähteitä vain, jos se on välttämätöntä. Älä keskeytä lukemistasi turhaan. Tee muistiinpanoja vain, jos todella tarvitset niitä. Älä katso jokaista tuntematonta sanaa sanakirjasta.
   

Runsas erilaisiin artikkeleihin tutustuminen auttaa myös kirjoittamisen opiskelussa, jos lukiessa tarkkaillaan paitsi asiasisältöä myös kirjoituksen jäsentelyä ja muotoja ja kiinnitetään huomiota kielellisiin seikkoihin. Kaikki painettu teksti ei kuitenkaan kelpaa esikuvaksi.

Käytä tätä tekstiä myös kirjoittamisesi kehittämiseen lukemalla sitä kriittisesti. Huomaa, että se on toimitettu luentokalvojen pohjalta. Paikoitellen teksti on siis luonnoksen omaista muistiinpanoa puhuttua esitelmää varten. Paikoitellen sitä on yritetty muuttaa kokonaisia virkkeitä sisältäväksi kirjoitelmaksi. Nykymuodossaan teksti on esimerkki keskeneräisestä kirjoitelman luonnoksesta. Palaamalla uudelleen eri osiin ja niitä muokkaamalla syntyy vähitellen julkaisukelpoinen valmis materiaali. Kirjoittamisen ja lukemisen vuorottelu on tärkeää tekstiä hiottaessa.

Tiedonhaun vaiheet
Viitetiedot eli bibliografiset tiedot