Suomen Akatemia julkisti HIITin 10-vuotispäivänä 10.11.2009 uusimman ‘Suomen tieteen tila ja taso’ -selvityksen (http://www.aka.fi/Tiedostot/Tiedostot/Julkaisut/Suomen%20tieteen%20tila%20ja%20taso%202009.pdf). Viivan alle jäi että notkahtanut on. Paljon viitattujen laatujulkaisujen osuus on laskussa ja kansainvälistyminen takkuaa. Muissa Pohjoismaissa kehitys on päinvastainen, taidamme olla painumassa balttisarjaan.

Selvitys antaa hyvän mahdollisuuden tarkastella Suomen tietojenkäsittelytieteen suhteellista pärjäämistä tieteen kansallisessa ja kansainvälisessä kilpaurheilussa. Näkyykö kehitystä, taantumista, notkahduksia vai mitä?

Yleiskuva on että tietojenkäsittelytiede kyllä pärjää kohtuullisesti, mutta alamme kehitys näyttää pikemminkin harmaalta kuin erityisen elävältä. Suomen tietojenkäsittelytiede tuottaa sellaisia laatujulkaisuja, joihin kohdistuu enimmät viitaukset, suunnilleen samassa suhteessa kuin koko maailmaan tietojenkäsittelytiede keskimäärin. Tilanne on pysynyt samana koko tarkastelujakson 1985 - 2007. Joillakin muilla aloilla (esim. kliininen lääketiede, maatalous- ja metsätieteet, kemia, biotieteet) suomalaisen tutkimuksen laatu on sensijaan vahvassa nousussa, joskin näissä lähtötaso on joskus selvästi alle kansainvälisen keskiarvon. Myös naapurimme matematiikka näyttää ihan viime vuosina saaneen uuden vaihteen päälle ja on nousemassa kansainvälisen keskitason yläpuolelle.

Vertailtaessa alan kehitysta Suomessa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa olemme suhteellisella viittausindeksillä mitattuna pysyneet koko tarkastelujakson ajan tasoissa Ruotsin kanssa. Tästä on helppo iloita mutta siitä ei pääse mihinkään, että molemmat maat ovat keskinkertaisia tietojenkäsittelytieteessä. Jakson alussa Suomi oli tasoissa Sveitsin ja Yhdysvaltojen kanssa mutta jakson kuluessa nämä maat ovat parantaneet viittausindeksiään ja tehneet selvän eron meihin.

Noin 10 vuotta sitten tietojenkäsittelytieteen Suomen Akatemiasta saama tutkimusrahoitus oli vielä erittäin matalalla tasolla. Korjausliike kuitenkin tehtiin ja alalle tuli useita tutkimuksen huippuyksiköitä ja akatemiaprofessoreja. Tässä välissä huomautan että tällä hetkellä ei ole yhtään akatemiaprofessoria - mistähän sekin kertoo?

Näkyykö kuluneen vuosikymmenen aikana selvästi parantunut tutkimusrahoituksen tilanne selvityksessä mitenkään? No, ainakin julkaisujen määrä on noussut voimakkaammin kuin millään muulla alalla: tarkasteluun mukaan otettuja tietojenkäsittelytieteen julkaisuja oli vuonna 1990 vain hieman yli 50, kun 2005 niitä oli jo yli 300 (ja tämän jälkeen julkaisumäärä on yllättäen kääntynyt selvään laskuun). Laatua on pystytty ylläpitämään samalla kohtalaisen hyvin. Laatujulkaisujen osuus 1990-luvulla oli tosin ajoittain korkeampi kuin viime vuosina, mutta muutos on aika vähäinen.

Toivon tietenkin että edellä hahmottuva pysähtyneisyys ei koske TKTLn ja HIITin tutkimusta, mutta epäilen että se vaara kuitenkin saattaa olla. Tarvitaan enemmän sellaista tutkimusta ja laatujulkaisuja, jotka pystyvät näyttämään suuntaa tutkimusalansa kansainväliselle kehitykselle. Näpertely ja vanhojen nurkkien siivoaminen pitäisi malttaa lopettaa. Paljon viitattu laatujulkaisu syntyy usein asianomaisen erikoisalan kehityksen varhaisvaiheessa, jolloin on vielä tilaa ideoida ja paaluttaa tontti. Nuorien tutkijoiden pitäisikin jatkuvasti kurkkia itseensä luottavaisina ja uteliaina ympäriinsä tällaisia tilaisuuksia metsästämässä.

Ja sitten vain rohkeaa tekstiä paperille ja julkaisemaan se alan parhaalla mahdollisella areenalla. Ammattitaitoahan meillä kyllä on.