Yleisimpiä käsityksiä verkko-opetuksen taustalla

Voitaisiin kai sanoa, että opetuksen taustalla on aina, jokin oppimiskäsitys. Tosin oppimiskäsitys voi olla osaltaan myös opetuksen suunnittelijan omiin oppimiskokemuksiin, ideologiaan ja totuttuihin käytäntöihin pohjautuva, sekä osaltaan tiedostamaton.

Useissa lähteissä mainitaan verkko-opetuksen taustalla olevan oppimiskäsityksen olevan yleensä. konstruktivistinen, opetusteknologinen tai kognitiivinen. Rajanveto näidenkään lähestymistapojen välillä ei tosin ole kovin yksiselitteinen, sillä eri tutkijoiden käsitykset samasta suuntauksesta saattavat vaihdella varsin suuresti ja lähestymistavat ovat enemmän tai vähemmän omaksuneet vaikutteita toisistaan.

Seuraavassa lyhyesti joitakin pääkohtia muutamista oppimiskäsityksistä

Konstruktivistinen oppimiskäsitys

Konstruktivistinen oppimiskäsitys tai jokin sen muodoista esitetään usein verkko-oppimisympäristöjen suunnittelun ja rakentamisen taustalle. Kyseessä on varsinainen sateenvarjotermi, jossa yhdistyy erilaisia näkemyksiä oppijan oppimisprosessista.

Kantavana periaatteena voitaisiin pitää sitä, että oppija itse aktiivisella toiminnallaan rakentaa uutta tietoa. Rakennusaineina toimivat oppijan aikaisemmat kokemukset ja tulkinnat ympäröivästä maailmasta. Oppija ei ole vain tiedon passiivinen vastaanottaja, vaan lähestymistavassa korostuu oppijan oma aktiivinen rooli asioiden ymmärtämisessä sekä se, kuinka oppija valikoi informaatiota ympäröivästä maailmasta.

Sosiallinen konstruktivismi

Sosiaalinen konstruktivismi korostaa sosiaalista vuorovaikutusta tiedonrakenteluprosessissa. Oppimisprosessi on yhteisöllistä tiedonrakentelua, jossa muita ihmisia ja heidän kokemustaan sekä asiantuntijuuttaan hyödynnetään oppimisen resurssina.

Radikaali konstruktivismi

Radikaali konstruktivismi on kenties parhaiten erotettavissa sosiaalisesta konstruktivismista, sillä tämän lähestymistavan mukaan yksilö on yksin vastuussa vastaanottamstaan informaatiosta ja havainnoistaan. Radikaalissa konstruktivismissa tieto on yksilön henkilökohtaisesti rakentamaa hänen yrittäessään antaa merkityksen sosiaalisesti hyväksytyille ja jaetuille käsityksille.

Kognitiivinen lähestymistapa

Kognitiivinen lähestymistapa on hyvin lähellä konstruktivitista lähestymistapaa. Perusideana on, että oppija muodostaa sisäisiä malleja havainnoimastaan ja noiden mallien mukaan käsittelee uutta tietoa. Tieto omaksutaan kahdella erilaisella tavalla:

• 1. Uusi tieto, sulautuu vanhaan malliin, vahvistaen aiempaa käsitystä.
• 2. Uuden tiedon ollessa voimakkaasti ristiriidassa vanhan mallin kanssa, olemassa olevaa sisäistä mallia joudutaan kenties uudistamaan. Uusi tieto omaksutaan muuttamalla aiempaa käsitystä uuden tiedon mukaiseksi.

Kongnitiivinen oppimiskäsitys korostaa oppijoiden henkilökohtaisia oppimsen tyylejä ja strategioita.

Behavioristinen lähestymistapa

Behavioristinen lähestymistavan juuret ovat B.F Skinnerin välineelliseen ehdollistumiseen perustuvassa mallissa. Lähestymistapa on varsin vanhahtava, mutta monet "modernimmat" käsitykset ovat omaksuneet siitä varsin paljon vaikutteita. Lähestymistavassa korostuvat erilaiset ärsyke - reaktiokytkennät. Oppija nähdään vain tiedon passiivisena omaksujana, johon opettaja "kaataa tietoa". Asiat pilkotaan pieniin osakokonaisuuksiin, joiden avulla oppiminen tapahtuu vaihe vaiheelta kohti monimutkaisempia kokonaisuuksia.

Tietolähteitä

ebook - Learning, Teaching and Technology (Michael Orey)

Verkkotutorin oppimisteorioita ja -näkemyksiä (Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus)